Ahdistus ja sairauden pelko

Ahdistus ja sairauden pelko

Käyttäjä ennikaisa aloittanut aikaan 29.08.2022 klo 15:19 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä ennikaisa kirjoittanut 29.08.2022 klo 15:19

Löysin tämän sivuston tässä viime viikolla, kun asiat omassa elämässäni ns. räjähtivät käsiin. Minulla on viime vuonna todettu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja useasti huomauteltu myös masennusoireistani. Sain viime syksyllä akuutisti ilmaantuneeseen erittäin pahaan ahdistukseen Escitalopram-reseptin, ja sen avulla selvisinkin tuosta pahasta tilanteesta viime vuoden puolella. Lääkärin ohjeen mukaan pienensin annostuksen 10mg aloitusannoksesta 5mg kesän alussa, ja olen kesän läpi syönyt tätä pienempää annosta ilman sen suurempia ongelmia tai vieroitusoireita.

Ahdistusta on kyllä ollut muttei sellaista kriisiä, jonka sain viime syksynä, ainakaan kunnes viime viikolla tapahtui jotain traumaattista. Jouduin täysin odottamattomasti koirahyökkäyksen kohteeksi ja vaikka fyysisesti vältyin sen suuremmilta seuraksilta (purema muttei haavaa, iso mustelma jalassa), henkisesti tämä tapaus pisti minut ihan täysin sekaisin ja vaikuttaa laukaisseen taas pahimmat ahdistusoireeni. Ahdistukseni on liittynyt aina vahvasti terveyteen (hypokondriaa siis?) ja siihen liittyy tosi vahvoja pakkoajatuksia ja jatkuvaa murehtimista, joka lamaannuttaa, vie elämänilon ja tuottaa fyysisiä oireita ruokahalun katoamisesta sydämentykytyksiin jne. 

Koirahyökkäys aiheutti pelkotilan, koska menin tilanteesta pahaan paniikkiin ja lähdin paikalta ennen kuin tajusin kysellä koiran omistajalta mitään lisätietoja. Koira oli siis hihnassa ja omistaja tilanteessa paikalla. Jälkeenpäin iskivät pelot ja järkyttävä paniikki; aloin miettiä pakonomaisesti, että mitä jos kyse on jostain epämääräisestä rescuekoirasta tai laittomasti maahantuodusta, jolla ei ole vesikauhurokote voimassa tms. Jäykkäkouristusrokote minulla on voimassa, koska sain tehosteen keväällä.

Noh, olin heti yhteydessä lääkäriin ja sain antibioottikuurin varmuuden vuoksi vaikkei tuossa haavaa ole, mutta tämä lääkäri ei sanonut mitään muuta asiasta. Paniikki ei poistunut vaan paheni, joten kävin toisella yksityislääkärillä, joka sanoi samaa ja käski olemaan miettimättä vesikauhua … mutta aika moni varmaan tietää kuinka hyvin toimii tuo ohje olla miettimättä jotain asiaa, kun sinulla on ahdistushäriö. Rationaalisesti ajatellen tiedän, että sorrun taas katastrofiajatteluun, mutta nyt alan olla taas viime syksyn kriisin tapaisessa tilanteessa.

Päädyin pari päivää sitten nostamaan Escitalopram-annostukseni taas 10mg, koska ahdistus oli NIIN jatkuvaa, ja se tuntuukin auttaneen taas vähän. Heti sinä päivänä, kun otin tuon isomman annoksen, olotila helpottui ja pakkoajatukset tuntuivat laantuvan. Nyt on tullut kuitenkin myös väsymystä, päänsärkyä ja jotenkin huteraa oloa + väsyneiden silmien oireita. Yritän ottaa rauhallisesti, mutta nämäkin oirehtimiset aiheuttavat lievää paniikkia välillä.

En tiedä mitä tällä kirjoituksella varsinaisesti haen. Olen miettinyt myös pelkoni alkuperää; kyse on kai loppujen lopuksi kontrollin menettämisestä, eli pelkään pahinta kun mieleen tulee se mahdollisuus, etten voi vaikuttaa tulevaisuuteen. Katastrofiajattelussani pelkään, että minä olen nyt juuri se yksi, jonka kohdalla kaikki mahdollinen on mennyt pieleen ja kuolen puolen vuoden tai vuoden kuluttua vesikauhuun, koska en saanut rokotusta. 

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 29.08.2022 klo 18:07

Moi.

Minulla myös todettu ahdistuneisuushäiriö. On lääkitys siihen. Viimeksi tänään tuli taas hirvittävä ahdistuskohtaus, mutta ei sitä omalla kohdallani voi muuta tehdä kuin antaa sen  itsestään mennä ohi.

Ahdistus on osa elämääni. Ei mieluinen osa, mutta osa kuitenkin. Mulla ei niinkään katastrofiajattelua enää, mutta muunlaista ahdistusta sitäkin enemmän. Mieleni on jotenkin virittynyt sellaiselle taajuudelle, että ahdistun herkästi. En varmaan koskaan pääse siitä täysin eroon. Mun pitää vain hyväksyä se, että minulla on tällainen diagnoosi. Onneksi kun elämänkokemusta on tullut lisää, niin pystyn jo sietämään näitä olotiloja. Koska tunnen paremmin nyt itseni, kuin ennen...