Mulla menee melko hyvin, on oma koti, kihlattu, ja käyn hyvää koulua. Silti mua ahdistaa jokin, mä itken hirveen usein, ja joskus ihan turhista jutuista.Mä nään usein painajaisia, ja joskus vaan kuuntelen itkettäviä biisejä, että saisin itkee, ja purkaa..jotain? Ennen mä viiltelin aika usein, ja hain sillä helpotusta, kyllä se helpottikin hetkellisesti,mut sit sain piilotella niitä jäkiä, ja se sai taas mun olon pahemmaks,nykyään en tee sitä enää niin usein, mutta välillä se viiltelyn tarve tulee taas, ja silloin on pakko. Mä en haluis tehä sitä, mut tuntuu et se on ainut keino saada olo sillä hetkellä helpommaks. Mulle tehtiin abortti 06-keväällä, ja ehkä tää jouhtuu siitä, etten oo vielä oikeen päässy purkaa sitä tunnetta kunnolla, tai jotain.? Mut tavallaan pakotettiin siihen..”oot liian nuori”- ja sillee. Eikä tää mun kullan äiti ainakaa tilannetta parantanu sillä mä olisin kuulemma ”pilannu” sen pojan elämän synnyttämällä sen lapsen, ja sit ku tein sen abortin, niin kuulemma pilasin sen pojan elämän silti. Meillä ei muutenkaan synkkaa hyvin, sillä tällä naisella on oma lapsi (1,5v), ja en viihdy heillä koska ajatukset palaa taas siihen päivään, kun mä tapoin oman lapseni. Heillä juodaan paljon, ja sitten riidellään. Mä en vihaa mutten myöskään pidä siitä naisesta.
Voisko tää olla joki ahdistus häiriö?
Jos et ole saanut puhua abortista kenenkään kanssa kunnolla, niin varmasti siitä on valtava taakka tullut sinulle. Mutta jokin muukin taitaa vaivata sinua todella paljon, mainitsit viilteleväsi itseäsi. Milloin se on alkanut? Ei kai kukaan satuta itseään ilman syytä.
Ahdistusta voi kokea ihan kuka vain tuollaisista asioista, mitä olet kokenut mutta ei se myöskään itsestään häviä. Voisitko puhua tunteistasi ja ajatuksistasi ystäviesi tai sukulaisiesi kanssa? Kunnallisissa mielenterveystoimistoissa voi myös käydä vain juttelemassa ilman mitään sairauttakaan. Tämäkin kanava on tietty hyvä paikka aloittaa mutta mikään ei voita toisen ihmisen kanssa puhumista.
Tsemppiä sinulle!