Kyllä ahdistus on kamalaa. Olen kärsinyt siitä yli kymmenen vuotta. Suurin osa ollut hyviä jaksoja mutta nyt huono jakso menossa. Miten ihmisellä voikin ajatus jäädä koukkuun yhteen asiaan niin ettei siitä pääse irti? Ja sitten se ahdistus alkaa kasvaa Ja kun yhdestä pääsee irti niin hetken päästä tulee toinen huolen aihe.
Ahdistaa usein: juuri noin se ahdistus menee minullakin. Siihen liittyy myös kauhun tunne. Välillä se menee ruumiilliseksi, kivuiksi tai puristavaksi tunteeksi.
En murehdi tietoisesti mitään. Se kaikki tapahtuu itsestään. Ajatus kuvaamallasi tavalla jää koukkuun aina johonkin. Eikä siihen voi vaikuttaa.
Aamuisin ahdistus on pahempi. Silloin toivoo että olisi tiedottomana. Etenkin heti heräämisen jälkeen.
DKT-terapiassa oli kosteja ajatus kehien katkaisuun - mutta ei ne keinot mulla toimineet. No, sanoivat että keinoja pitää kokeilla sata kertaa sitten ne alkaa toimimaan...
Mulla loppuu usko pariin kertaa.
Niinpä. Nykyään ahdistaa myös itseäni lähes koko ajan. Siinä määrin, ettei tahdo päästä välillä ovesta ulos. Käyn vakityössä, eli lähes joka päivä on "pakko" lähteä ulos ovesta. Välillä helpottaa, mutta ahdistus seuraa 24/7. Muutama vuosi sitten tapahtunut ero jätti luultavasti myös jälkensä. Nyt tavallaan tyhjän päällä mm. rahaongelmien kanssa. Lapset kyllä auttavat pitämään päätä pinnalla, vaikka painaahan se, että tavallaan epäonnistui isänä. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa...
Ahdistus on mun kohdalla ahdasta oloa, ajatus ei kulje, jumittaa siihen mitä asiaa se liippaa läheltä. Huolta, surua, toivoton hetki ja hetkiä ilman mitään muuta kuin tuota ahtautta joka paikallistuu usein alavatsaan. Missä te tunnette fyysisesti kehossa kun ahdistus on?
Minulla ahdistus tulee jostakin tietystä asiasta ja siitä tulee pelkoajatus. Tulee epätoivoinen olo. Siinä tilanteessa ei osaa analysoida fyysisiä oireita, mutta jos huomaan ahdistuksen olevan tulossa niin silloin voi tuntua painetta rinnassa tai kurkussa.
Ahdistus koskettaa myös minua. Siihen ei voi kauheasti vaikuttaa, kun se tulee. Yleensä pystyn peittämään, kun se iskee. Pari viikkoa sitten olin kuntoutuksessa, kun ahdistuskohtaus tuli julkisesti. Se tuli psykologin pitämällä ryhmäkokoontumisella. Mä yllättäen romahdin ja luulin, että kuolen siihen paikkaan. Mun ryhmäläiset pistivät psykologin rauhoittelemaan mua. Siinä ulkona psykologi istutti mut ulkona penkille ja laittoi keskittymään eri aisteihin ja maadoitti mut. Tuli turvallinen olo. Kotona ei ole kaapissa psykologia, joka tulee rauhoittelemaan. Joskus voi auttaa jonkun mindfullnessin kuuntelu tai kirjoittaminen. Olen alkanut piirtämään, vaikka en osaa edes piirtää. Kynällä tekeminen rauhoittaa. Mun lemppari juttu on neulominen. Mulla on kaksi käsityötä meneillään. On myös ahdistuskohtauksia, ettei niihin tahdo mikään auttaa. Mulla on mahdollisuus ottaa siihen lääke. En tiedä, saako tästä mitään tolkkua, mutta näin mä ajattelen.
Tuo maadoittaminen, sen voi tehdä itsekin. Ajattelee jotain konkretiaa, vaikka kiinnittää huomion minkä päällä istuu ja miten jalat esim.on ja keskittämällä ajatukset hengitykseen. Vetämällä rauhoittuen ilmaa sisäänhengittäen ja vaikka S-kirjainta ilmaan piirtäen uloshengityksen aikana. Hengityksiin tulee eri tempo, vähitellen hengityksen rauhoittuessa se syvenee ja aivoihin menee taas enemmän happea. Antaa kaiken muun mennä ohi huomion, vasta kun on saanut paremman olon, siinä alkaa huomaamaan muutakin lähellä olevaa. Opetteluttaa kyllä ja paniikissa vaikea muistaa, paitsi kun tarpeeksi monta kertas maadoittumista kokenut.
Miten pääsette irti sellaisesta jos ajatus jää kiinni johonkin tiettyyn asiaan? Minulle käy niin että ajatus on kiinni jossakin pelkoa aiheuttavassa asiassa koko hereillä olo ajan, enkä saa ajateltua mitään muuta. Vai olenko niin harvinainen tapaus että tällaisesta ei juuri muut kärsi?
Ahdistus on tuttua minullekin. Viimeksi kevättalvella jännitin pientä keittiöremonttia niin, etten meinannut saada edes syödyksi. Joskus olen myös ylivirittyneessä tilassa, jolloin tutkin kaiken mahdollisen jostain rajatusta aiheesta. Korona / oma ja läheisten terveys, Ukrainan sota, työasiat... ahdistukseen löytyy aina aihetta.
Parempiakin jaksoja onneksi on. Jos tuntuu pahalta, apua voi olla hengitysharjoituksista, lenkkeilystä ja suihkussa käymisestä, klassisen musiikin kuuntelusta.
Ahdistaa usein: minullakaan ei toimi mitkään erilliset harjoitukset ahdistukseen. Osa niistä pahentaa ahdistusta, kuten hengitysharjoitukset ja liikunta. Lääke auttaa. Lisäksi joskus auttaa keskittyminen johonkin tekemiseen. Ongelmana vaan on, että silloin mikään tekeminen ei yleensä kiinnosta yhtään. Välillä silti kokeilen aloittaa, ja joskus käy niin, että se alkaa sitten sujua, esimerkiksi rikkaruohojen nyhtäminen pihalla tai imurointi. Silloin ahdistus saattaa pudota pois ja pysyä vähäisenä vielä jonkin aikaa tekemisen jälkeen.
Kierkegaard sanoi, että ahdistuksen koulu on suuruuden koulu. Vapaasti suomennettuna. Englanniksi se oli "School of anxiety is school of greatness." Että mitä paremmin ihminen kestää ahdistuksensa sitä parempi tai ns. suurempi ihminen hän on.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: Korjailu
Taas on ahdistus päällä ja ne tulee sellaisista asioista kun teen jotain ja sitten pelkään tehneeni väärin. On tämä hankalaa kun nyt on sellainen jakso menossa että näitä asioita tulee yksi toisen perään.
Mieluummin olisin pieni ihminen ilman ahdistusta.
Kirkegaard taisi olla itsekkin ahdistunut, useasti. Hän pakeni kai maaniseen kirjoittamiseen ahdistustaa. Silti Sören kirjoitti oivaltavia juttuja.
Tuntuu että ahdistuksessa pää on sumussa ja keho spastinen.
Ahdistuksen kanssa kyllä tuntuu pienenevän todella mitättömäksi. Kirkegaard viljeli paradokse aika usein...