Niin, en tiedä hyödyttääkö tänne avautuminen asiasta mitään tai ketään.

Olen siis kärsinyt selittämättömästä ahdistuksesta jo lapsuudesta asti. Aamuisin ahdistus on pahimmillaan, usein aamupalan syömiseen menee 2,5 tuntia… Usein joisin vain kahvin ja siinä se. Mutta olen pakottanut itseni syömään aamupalan väkisin, kesti kuinka kauan tahansa. Tälle on syykin. Jos lähden syömättä liikenteeseen, saatan pöyrtyä.
Nuorempana näin kävikin (usein lenkin aikana). Se on noloa selittää huolestuneelle kanssaihmiselle, ettei ambulanssia tarvita… Saatan tosin pyörtyä jo sängystä noustessa, jos nousen liian vauhdikkaasti ylös aamulla. Näin on ollut koko ikäni, että taidan ”kärsiä” matalasta verenpaineesta. Pyörryn muutenkin jos minulle tulee kuuma tai kun minulla on paha olo. Tämä ominaisuuteni luonnollisesti ahdistaa minua.

Ahdistusta olen pyrkinyt kontrolloimaan elämäni aikana vähemmän toimivilla tavoilla (viiltely, tupakka, alkoholi, huumeet ja erikoislääkärin määräämät lääkkeet). Pätevin tapa on selkeästi liikunta. Ensimmäisen vartin jälkeen, kun olen lähtenyt lenkille, ahdistus on poissa kuin taikaiskusta 🙂

Mutta nyt ihmiset arvostelevat tekemisiäni, syömisiäni, urheiluani ja koko elämäntapaani! Syön terveellisesti, urheilen, en tupakoi, käytä huumeita/lääkkeitä tai alkoholia. En ymmärrä, pitäisikö tässä nyt sitten itkeä vai nauraa.

Ok, myönnän että minulla on erikoinen ihanne vartalon suhteen. Ihmiset alkavat itkemään painoni suhteen, kuulemma painan aivan liian vähän. Olen ollut ylipainoinen, ja silloin minulle väitettiin päinvastaista, että olen ihan normaali BMI:n asteikolla. Tässä on vain niin, että BMI on huono mittari ylipainon suhteen lyhyille ihmisille. Se antaa lyhyille ihmisille ”armoa” painon suhteen. Jopa lääkärit tämän myöntää. Eli voi olla ylipainoinen vaikka BMI olisikin normaali.

No, nyt siis tilanne on se, että kaikesta massankasvattamis yrityksistä huolimatta, olen tuon BMI:n mukaan alipainoinen. Ja tästähän väännän sitten kättä läheisten kanssa. Läheiset ovat itse ylipainoisia, eivät liiku, eikä se syömäpuolikaan ole kunnossa ja tupakkaa sekä alkoa kuluu. Minua ärsyttää suunnattomasti, etten saa olla tästä laihtumisestani iloinen ja kertoa siitä. Oma laihtuminen on ollut nyt 4 vuoden projekti ja nyt ollaan lähellä sitä tavoitetta. Taitaa netin proana foorumit olla ainoa paikka minne voin kertoa onnistumisesta. Mainittakoon tähän, että minulla ei ole syömishäiriötä.

Ärsyttää että minun elämäntapaani saa arvostella, mutta minä en saa ”valistaa” läheisiäni heidän omista virheistään elämäntapojensa suhteen. Tosin niinhän läheiset tekevät myös minun mt-ongelmieni suhteen. Ja sitten he ihmettelevät, kun en halua olla heidän kanssaan kauheasti tekemisissä, pakosta vain.