Ahdistaa,pelottaa, jatkuvasti aina vaan
Alan olemaan niin epätoivonen kun aina ahdistaa, tai melkein aina, jatkuvasti. Koko ajan pelottaa tai huolettaa joku, millon mikäkin. Enimmäkseen pelkään että saan jonkun äkillisen sairauskohtauksen ja kuolen tai että läheiselle käy niin. Oon aivan varma että mulla on joku vakava sairaus, ja mulla kyllä onkin jo ennestään, mutta pelkään että joku toinenkin. Kaikki ahdistaa ja pelottaa. Joskus tuntuu että en enään kestä sekunttiakaan tätä ja tuntuu että hajoan.
Oon älyttömän herkkä kaikelle, aivan kaikelle nykyään.
Ja aina tulee joku uusi pelkäämisen aihe tai ahdistuksen aihe.. kun yhdestä pääsee niin toinen tulee tilalle ja joskus tuntuu että kaikki mahollinen on yhtä aikaa päässä ja tuntuu että niihin sekoaa. Ajatukset pyörii koko ajan kehää kaikessa kurjassa ja pelottavassa enkä pysty lopettamaan niiden ajattelua kun hetkellisesti. Voiko tämmösestä muka selvitä?😭 itsellä alkaa menemään usko ja järki lopullisesti. Olo on niin turvaton kaiken aikaa. 😭
Olo on aivan järkyttävän huono. Ahdistaa ja pelottaa niin kovin että tuntuu että kohta lähtee järki lopullisesti 😭
Ajatukset, lähinnä sairauksien pelot ja kuolema kiertää koko ajan kehää päässä enkä saa niitä loppumaan. Tuntuu etten edes ole jotenkin täällä vaan jossain omassa maailmassa osittain. En tiedä yhtään mitä oikein teen, olo on niin epätoivonen 😭
Pitäisikö sun hakea ihan elävää apua vaikka jostain kriisikeskuksesta? Tai kirjoita tuohon Solmussa- chattiin mikä päivystää tänään. Yksin ei kannata jäädä tuossa tilassa.
On mulla käynnit joka viikko psykan puolella ja lääkitys, mut ei vaan löydy toimivaa lääkitystä nyt. Lisäks mulla on neurologinen sairaus mitä pelkään ja mikä lisää ahdistusta ja mikä laukaskin tän kaiken ahdistuksen ja pelkäämisen nyt tällä kertaa. Ja taustalla myös turvaton lapsuus ja elämässä tapahtunut liikaa kuormittavia asioita. Nyt tuntuu että mieli ei vaan enään kestä läjässä.. 😭
No nyt sit sain tietää että huomenna pitäis lähteä osastolle kolmeksi päivää lääke tiputukseen, ei siis mielenterveys syistä vaan toisen sairauden vuoksi. Pelottaa ihan hirveesti mennä vieraiden ihmisten ilmoille ja koko lääkitys pelottaa kun siinäkin voi tulla vaikka mitä sivuvaikutuksia, mutta ilman sitä lääkettä mun vointi voi mennä todella huonoksi. Kun vaan sais tän sairauden pois, sulkis vaan silmät ja olisin terve. Mut kun niin ei käy. Koitan kerätä rohkeutta mennä sinne tiputukseen ja ottaa sivuvaikutukset vastaan sellasina kun ne sitten tulevatkaan. Ahdistaa. Tämäkin vielä. Muutenkin olo tarpeeksi ahdistunut 😭
En saanut yöllä edes kunnolla nukuttua. Muuten olisin mennyt jo tänään sinne osastolle, mutta haluan nukkua ensin edes vähän paremmin että jaksasin edes jotenkin sen kaiken. Olo on ihan paska niin henkisesti kun fyysisestikkin. Enkä tiiä mihin tää kaikki vielä menee.. pelottaa
😭
Oon niin positiivisesti yllättynyt... sain voitettua ihan hirveän pelon ja tultua tänne sairaalaan, vaikka itkun ja paniikin ja opamoxien voimalla, mutta sain tultua ja siinä vaiheessa jo ihan rauhallisin mielin..
Tiputuskin meni hyvin, oon niin yllättynyt siitäkin. Pelkäsin niin paljon ja niin turhaan kaikkea, nyt on hyvämieli että sain tultua tänne vaikkakin sitten opamoxin voimalla mutta sain kuitenkin tultua. Ensi kerralla se ei sitten ole niin vaikeaa tulla. Tosin on mulla täällä vielä kaksi päivää oloa ja kaksi tiputusta, mutta en ole vielä ainakaan kuollut enkä saanut mitään sivuoireita mihin kuolisin. Kumpa menis muutkin päivät hyvin niin ehkä tääkin olis askel tän sairauden hyväksymistä ja pelkojen kohtaamista ja voittamista. No kuluvat päivät sen näyttää.
Kun vaan nyt en menis unettomuudesta kovin sekasin.. en ole edes viittinyt yrittää unta vielä kun ei oikein väsytä... kohta ajattelin yrittää saada unta kun aikasiin täällä kuitenkin muut heräilee aamulla..
Yksi mun elämän suuri pelko peikko tänään kohdattu ja aika hyvä fiilis nyt kyllä siitä 🙂 vielä kun tää hoito toivottavasti auttais oireisiin myös.