ahdistaa, pelottaa ja itkettää
Olen noin kolmekymppinen mies.
Viime aikoina olen alkanut saada epämääräisiä ja lievältä tuntuvia ahdistuksia ja huimauksia, jolloin pelottaa että pyörryn tai oksennan. Ensimmäinen tällainen tuli, kun olin marraskuun loppupuolella linja-autossa menossa hammaslääkäriin, ja toinen kun olin tulossa pois sieltä (eri käyntikerta). Ajattelin sen ensin liittyvän niskajumiin, mutta sain niskasäryt pois joogaliikkeillä. Kolmas kerta iski viikko sitten tutussa seurassa, tutussa paikassa juhlahälinässä.
Neljäs tänään ajaessani ruuhka-aikaan kaupungin keskustassa. Pelotti, että kohta lähtee taju. Ahdisti pimeä kaupunki ja joka puolella seisovat autot kirkkaine punasine valoineen. Ja se, ettei ruuhkasumpusta päässyt mihinkään, jos vaikka joku kohtaus iskisi.
Parin viikon aikana on myös ollut hermot todella heikoilla. Yritän pidätellä itkua, sillä mieleni valtaa ajatus siitä, etten selviä. Näin käynyt viimeksi tänään. Kaksi viimeistä kuukautta on ollut taloudellisesti ja sen takia henkisestikin todella raskaita.
En tiedä mitä minun tulisi tehdä. Pelkään, että (kunnallisella) yleislääkärillä minua ei auteta, koska en osaa sanoa tarkasti millaista ahdistus ja huimaus tarkalleen ottaen on. Pelkään että on myös jo jotain fyysistä. Vanhemmille tai kavereille en voi puhua, koska ”aikuiset miehet ei itke”. 😯🗯️
Tommoisia kehotuntemuksia ja paniikki- ja ahdistusoireita tulee usein jos on tosi stressaava elämäntilanne tai jotain käsittelemättömiä asioita paljon, tai jos on vaikka elämäntavat huonot. Minua auttaa joskus ahdistuksessa se, että ajattelen ettei se ole vaarallista ja menee ohi itsestään. Kannattaa myös pitää huolta että syö säännöllisesti, nälkäkin saattaa heikottaa. Itse ainakin joskus unohdan syödä. Ahidistuksessa tai paniikkikohtauksessa tulee pakene- tai taistelereaktio joka pistää kropan ylikierroksille, valmistautumaan kovaan koitokseen. Jos siinä tilanteessa vain jää sen ahdistuksen kieliin kerryttämään sitä lisää pelottavilla ajatuksilla ja tunteilla, niin olo pahenee ja tuntuu kuin olisi "lukossa" siihen olotilaan. Minua auttaa kun katkaisen olotilan esimerkiksi hakkaamalla tyynyä tai hengittämällä syvään ja rauhallisesti. Myös helpottavat ajatukset auttaa. Se olotila kyllä menee ohi, vaikka varmasti ikävältä tuntuukin. Voimia!
Hei
Saanko kysyä oletkosairauslomalla kun mainitsit että kaksi viime kuukautta on ollut taloudellisestikin vaikeaa. Mulla meni ahdistus niin vaikeaksi että tuli eläke. Vaikeaa sitä on hyväksyä, häpeä ja ennen kaikkea syyllisyys ovat hirveitä. On vaikea hyväksyä ettei elätä itseään ja tuskatilat ovathirveitä kun ei voi antaa paljoa rahaa lapselle. Mulla on koko ajan ahdistus, ei siis kohtauksittainen, Olen ajatellut itsemurhaa paljon. Olutta ja Oxaminia käytän lääkkeenä että selviäisin. Pyydä sinäkin itsellesi kunnon lääkkeet ja yritä levätä. Jos vielä elämänhalua sais jostain.
Kiitos vastauksesta Jorpatti.
Tänään jälleen alkoi ahdistaa heti aamusta. Aamiainen jäi syömättä ja kahvia ei saanut alas, alkoi oksettaa ja ahdistaa rintakehässä. Diagnoosiksi paniikkihäiriö. Nyt on ainakin mieli paljon kevyempi kun tietää mistä oireet johtuu. Pari kertaa olen onnistunut pysäyttämään paniikin tajuamalla hermoilevani jostain todella pienestä asiasta ja tosiaan vetämällä rauhallisesti ja kunnolla henkeä. Nyt kun tietää mikä on, on helpompaa etsiä itse keinoja asian kanssa elämiseen. Tunnen monia joilla on ollut / on paniikkihäiriö, mutten tiennyt asiasta juuri mitään.
arka, olen työtön, enkä ole siksi hakenut sairaslomaa.
Elämänhalusta pidän yhä kiinni, vaikka nämä tuntemukset onkin todella kiusallisia, kun kaikenlainen hälinä, tungos ja sosialisointi saa ahdistukset päälle.
palataanpa tänne ketjuun.
Homma on aika paljon paremmassa kuosissa kuin vielä joulukuun puolella. Pääsin lääkärille joka kyseli ahdistuneisuus/paniikkihäiriökysymykset ja passitti sitten verikokeisiin. Lääkkeitä en yhden tapaamisen perusteella ottanut koska toivon, että saan psykologilta apua elämän tasapainottamiseen ilman mielialalääkkeitä.
No. Mieli on pysynyt melko vakaana tammikuun. Ei varsinaisia paniikki- tai ahdistuskohtauksia. Välillä kuitenkin huimaa kun nousee vaikka portaita ylös. Olen ruvennut syömään aamiaista ja iltapalaa. 🙂👍 !
Psyk. sairaanhoitajalle on aika keskiviikkona.