Tilanne tämä: en ole 14v asunut vanhalla, pienellä kotipaikkakunnallani. Viihdyn hyvin pääkaupunkiseudulla. Koen olevani kaupunkilainen ja pidän, kun ympärilläni on iso kaupunki ja ihmisiä paljon. Mieheni kanssa yritimme löytää asunnon pääkaupunkiseudulta, kun vuokrasuhde asunnossamme on loppumassa ja emme ole löytäneet sopivaa, koska moni lupaava on tyssännyt a) hintaan b) pitkiin matkoihin julkisilla c) neliöt ovat olleet epäkäytännölliset.

No, mieheni keksi, että jos hän hakisi töitä kotipaikkakunnaltani, kun hänkin on sieltä ja tykkää paikasta. Ja minulla on etätyömahdollisuus, joten sijainnilla ei ole väliä. Asunnot ovat siellä edullisia ja pääkaupunkiseudulle päälle parin tunnin ajomatka (mutta ei sieltä käydä päivittäin töissä Helsingissä kuitenkaan).

Niin ideana olisi, että asuisi siellä pari vuotta ja säästäisi rahaa sukanvarteen , jonka jälkeen palattaisiin pääkaupunkiseudulle. Ottaisi aikalisän, kun kiireessä ei viitsisi ostaa 300 000€ asuntoa. Ja hän saisi hoitaa omia henkilökohtaisia asioita, kun aika paljon on asiaa hänellä viikonloppuisin tähän pikku kaupunkiin.

Ajattelin aluksi, okei, tekis vaan parin vuoden mutkan. Se on ok. Mutta olen huomannut ahdistuksen valtaavan minut, kun mitä enemmän tämä on konkretisoitumassa. En ole koskaan ollut kiinnostunut palaamaan takaisin siihen kaupunkiin; se on liian pieni itselleni ja tylsä. Ihmettelen, mitä ihmettä teen siellä. Ja sukulaiseni ihmettelisivät myös, että miksi sinne olen yks kaks palaamassa. Ja osa pelkää, että jämähdän sinne, tai että työpaikka lähtee alta (ei pitäisi kahteen vuoteen näin käydä ).

Jotenkin hävettää palata tähän kaupunkiin, tuntuu kuin kaikki nauraisi tai olisin taantunut, kun palaan samoihin lapsuuden maisemiin, jossa olen varttunut. Keskusta on pieni ja se on nähty hetkessä. Miten siellä saa ajan kulumaan? Miten kestäisin kahta vuotta? Järkevää on sööstää, ja joustaa on hyvä mieheni vuoksi, koska hänelle olisi tärkeä päästä hoitamaan omia asioitaan. Iso asunto olisi siellä ja sen saisi myytyä pois myös. Mieheni ei aikoinaan halunnut pääkaupunkiin, mutta jousti minun työni vuoksi. Sopeutui kaupunkiin sittemmin. Itse en tiedä, miten jaksan asua pikkupaikkakunnalla. Se on niin noloa… En koe sitä kodikseni, toisin kuin Helsinkiä ☹️