Mä olen niin umpikujassa, en tiedä mitä tehdä tai edes ajatella. Olen parisuhteessa, mieheni on vkot toisella paikkakunnalla töissä vkonloppuisin kotona. Hoidan arkisin yksin perhettämme( olemme uusperhe, lapseni asuvat kanssani). Opiskelin uuden ammatin ja olen nyt töissä, teen 3-vuorotyötä. Mieheni ei hyväksy työvuorojani, kuulemma suunnittelen ne niin että olen vkonloppuisin töissä ja vapaat vkolla. Koitan vaihtaa työvuoroja jotta saisimme olla enemmän yhdessä, se ei vain onnistu aina helpolla. Ymmärrän miestäni että kotiin tullessaan olisi mukava nähdä myös minua, mutta en jaksa riidella enää näistä töistäni. Maksan periaatteessa kaikki laskut ja mieheni maksaa ruoat ym. Minun on pakko tehdä töitä jotta laskut maksetaan, mutta jos puhun tästä miehelleni hän suuttuu ja sanoo että puhun niin kuin hän ei maksaisi mitään. Otanko lopputilin ja jään työttömäksi, sitä en halua.
Kesälomaa minulla ei juurikaan ole, mutta se mitä minulla nyt on ollut niin kerroin ajoissa jolloin saan pitää lomaa niin yllättäen hän ei pystynytkään lomaa pitämään, seuraava lomavkoni on kohta mutta hän ei pysty silloinkaan pitämään lomaa vaan seuraavalla vkolla, ja koska minä en ole silloin lomalla hän on siitä minulle vihainen. Puhuu kaikille ettei hän pysty lomaa pitämään ollenkaan, minulle sanoo ettei halua pitää edes koko lomaa, nyt kun tulikin ilmoitus että lomaa on pidettävä niin vihainen minulle siitä. Mies ei tykkää asua tällä paikkakunnalla missä nyt asumme, olen kysynyt mihin muuttaisimme, hän ei suostu kertomaan ainakaan minulle, ja sanoo ettei ole tehnyt vielä päätöksiä mihin ja kenen kanssa haluaa muuttaa. Puhumme päivittäin puhelimessa ja joka kerta minulle tulee ahdistus siitä miten minulle puhutaan, kaikki on minun syytä ja kaikki on minun vika, mä en jaksa enää. Riita jos tulee kotona niin minä hyökkään sanallisesti kuulemma hänen päälle, ajattelen vain itseäni en ymmärrä häntä, minun olisi parempi etsiä uusi mies, hän ei kuulu perheeseen enää, satuttaa minua sanallisesti välillä hyvin rankasti. En tarkoita että kaikki vika olisi miehessäni, on minussakin syytä en sitä kiellä, riitaan tarvitaan kaksi, mutten enää jaksa eroakin olen miettinyt mutta rakastan häntä paljon. Masennusta hänellä kuulemma on ja iloisuus hänestä kadonnut, mitään hän ei halua tehdä, makaa vain sohvalla vkonloput ja minä teen silloinkin kaikki: ruoat, pyykit ym. Valitanko turhasta, varmaankin, mutta pelottaa ja ahdistaa, hän on puhunut aika paljon kuolemasta. Voisiko joku ystävällisesti antaa vinkkejä mitä minun pitäisi tehdä.