Voi miten tuttua. Tosin olen jo päässyt aika paljon irti noista peloista. Mulla on auttanut se, että lopulta hain apua. Oikeastaan pääongelmani on masennus ja sitä edeltänyt uupumus, mutta sosiaalisten tilanteiden pelkoakin on ollut oikeastaan ihan lapsesta saakka. Silti olen pitänyt mottonani: "Rohkeasti tulta päin" ja olen vain mennyt pelottaviin tilanteisiin ja yleensä selvinnytkin niistä hyvin. Mä kyllä kannustaisin sua hakemaan apua. Mitä pidempään tilanne jatkuu sen pahemmaksi se saattaa mennä ja sen vaikeampi on asiaa korjata. Ensimmäisenä voit mennä vaikka ihan terveyskeskukseen lääkärille ja sitä kautta päästä psyk.polille tms. Mua auttaa myös se, että joskus vaikeimmissa tilanteissa otan rauhoittavan (joskus jopa kaksi). Mutta useimmiten pärjään sillä, että hoen mielessäni: "Ei ole mitään hätää, minä selviän tästä, kaikki on hyvin, ei ole mitään vaaraa" jne. Tarkoitan vain sanoa, että rohkeutta, peloista voi päästä irti, mutta työtä se vaatii ja rohkeutta. Pienin askelin eteenpäin. Otat ensin tavoitteeksi yhden asian, vaikka kauppakäynnin yksin. Vaikka niin pienellä, että menet ostamaan yhden asian. Sitten, kun siitä selviät, voit ottaa toisen tavoitteen ja siten vähitellen reviirisi laajenee koko ajan ja tilanne helpottuu. Tsemppiä! Toivoa on. 🙂👍

tuntematon92 kirjoitti 19.1.2013 19:40

Mitä tehdä kun pelottaa ja ahdistaa sosiaaliset tilanteet, nimenomaan ihan kaikki sellaiset. Jopa hyvän kaverin kanssa olo. Tai lenkille lähtö yksin. Välttämiskäyttäytymistä on koko ajan. En mihinkään mene yksin. Jos vaan uskaltaisi mennä psykologil tai jonneki, mut ei. Viimiset 5 vuotta oon hokenu itelleni et "jos ens viikol..". Olen nyt jo tuhlannu elämääni.

Toiseksi, stressaan jatkuvasti jostain, esim. jos tiedän että seuraavana päivänä pitäisi mennä yksin kauppaan tai työkkäriin.. Menetän yöuneni siihen... Ikinä ei ole päivää jossa en stressaisi jatkuvasti... Tästä ku joskus nousis 🙂 Uskaltautuis vaa psykologil..

Nii, koulun jälkeen oon ollu työtön nyt vuoden kun en oo pystyny hakee töitä enkä tälläisenä pysty menee ees kouluun... ☹️

Voi kuinka tuttua. Samoin stressaan asioita etukäteen. Huomenna lääkäriaika
keskussairaalaan. Olen aivan hermona.Tyttökaveri pyytänyt mua Tampereeleelle
käymään. Olisi kiva lähteä mutta pelottaa. On matkustuskammo. Myös isot kauppakeskukset pelottaa. Elämä on rajoittunutta. On niin paljon asioita joita
pelkään. Töissä en pystyisi olemaan ilman rauhoittavia. Voi kun saisi rohkeutta
jostain. On niin paljon asioita joita haluaisin tehdä.[

/lainaus]