Tuntuu, että ahdistaa koko ajan. Asiaa ei auta liikakilot, jotka ovat syntyneet laiskottelusta ja karkin syönnistä, jota on jatkunut useamman vuoden. Ei ole kavereita kenen kanssa jutella tai tehdä mukavia asioita edes kerran viikossa. Työelämä painostaa edessäpäin, jota pitäisi jollain tavalla vielä jaksaa. Enhän ole sitä vielä tehnytkään, kun vasta lopetin opiskelun. Liikunta menee jotenkin, mutta ulos asunnosta ei tunnu pääsevän joka päivä. Ruuan laittaminen on suorastaan mahdotonta. Energia ei riitä mihinkään ja koko ajan on tosi väsynyt olo. Läheisten kanssa tuntuu asiat vain riitelyltä. Tuntuu, että vihaan vain kaikkia ja haluan tästä elämästä pois.
Tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittamaa. Minäkin kärsin liikakiloista, väsymyksestä ja yksinäisyydestä.
Onko kilpirauhasarvosi tarkistettu? Minulla väsymys ja yleinen olotila korjaantui jonkun verran, kun sain kilpirauhaslääkityksen.
Juu, kilpirauhasarvot ja muutkin arvot ovat lähes aina olleet normaalit. Eniten vain syytän masennusta, joka on jostain ihmeestä noin 8 vuotta sitten alkanut. Varmaankin jotkin muutokset tai vastoinkäymiset ovat aiheuttaneet sen, en tiedä. Tuntuu, että sairaus pahenee vain vuosien varrella ja siihen tulee kaikkia uusia ei niin mukavia asioita mukaan.
Tänään olin ensimmäisen päivän yksin joulureissujen jälkeen. No, menin sitten ravintolaan syömään, vaikka raha ei puussa kasvakaan. En jaksanut laittaa kotona mitään. Huomenna varmaan vain jotain valmista hernekeittoakin kattilassa 😀. Yksin tuntuu kyllä, että ei jaksa tehdä mitään ja millään ei ole niin väliä. Vähiten jaksaa läheisten kommentointia siitä, että työtä pitää hakea ja jaksaa olla aktiivinen....valivali... Haluan että he tukkisivat suunsa ja antaisivat minun vain olla. Vaikka asuu yksin omassa kodissa, silti joutuu vielä kuuntelemaan vanhempia. Se ei varmaan lopu ikinä. Kännykästä pitää osata lyödä luuri kiinni oikealla hetkellä. Vanhemmillani on myös mielenterveyssairauksia, jotka ahdistavat omaa oloani. Elämä ei ole liian helpoksi tehty.
En tiedä miksi ihmeessä kaikki on niin vaikeaa. Ulospäin muille saatan olla hymyileväinen ja peittää omaa pahaa oloa. Jos olen joskus jollekin kertonut, niin eivät he ole mitään masennusta huomanneetkaan. Kotona itken ja yritän purkaa itseäni. Saisipa heitellä ja rikkoakin jotain, mutta siihenkään ei ole oikein varaa. Kuukauden päästä olen varmasti ihan erilaisessa tilanteessa kuin nyt. Masennus voi olla samanlaista tietenkin, mutta saatan olla töissä tai asumassa toisessa paikassa. Poikaystävän kanssa on vaikeaa, kun muutettiin erilleen muutaman vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Vielä ollaan tavallaan yhdessä, en tiedä pitäisikö. Eromme asumiseen tuli, kun olin niin aggressiiivinen koko ajan ja en jaksanut monia asioita. Näin erillään ainakin parempi.
Nyt on menossa taistelua tukiasioiden kanssa. Papereita on joka puolella ympärillä. Rahaakaan ei saa liian helpolla. Työhaastattelu on viikon päästä. Toivottavasti saan sen ja muutan Helsinkiin. Ehkä siellä alkaisi sitten tämä uusi vuosi. Aluksi ainakin on mielenkiintoa enemmän yllä, kun tutustuu alueeseen ja kaikkiin katuihin ja liikkeisiin. Pitää myös etsiä harrastuksia ja paikkoja, joissa voi käydä juttelemassa. Jos en saa työtä, niin sitten varmaan romahdan ainakin hetkellisesti työnhaussa. Mennyt niin paljon energiaa jo tähän kaikkeen. Tavoitteena tässä jaksaa pari viikkoa vielä tehdä jotain. On kyllä niin väsynyt koko ajan. Opiskelutkin veivät niin sanotusti kaikki mehut. En tiedä mikä piristäisi tarpeeksi, että jaksaisi tehdä asioita.