41 vuotiaana elämä uusiksi
Olen vuodenvaihteessa 41 vuotta täyttävä mies ja olen erikoisessa elämäntilanteessa. En tiedä onko enää mahdollista saada asioitani kuntoon, mutta mielelläni kuulisin kohtalotoverien ja muiden mielipiteitä ja neuvoja siitä miten se ehkä vielä onnistuisi.
Koulua käydessäni olin vielä normaali, olin luokallani yksi parhaiten pärjäävistä, älyssäni siis ei ole mitään vikaa. Kuudennelta luokalta lähtien aloin kärsiä tietynlaisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta, hermostuneisuudesta jne. Olen myös ulkonäöltäni hieman poikkeava, minussa on ominaisuus jonka jokainen huomaa heti kun minut kohtaa, mutta jota ei pysty korjaamaan. Kyseisen ominaisuuden kanssa on vain elettävä. Luulen että eräs syy ongelmiini on myös se että tuon ikäisenä aloin enemmän tiedostamaan poikkeavuuteni, eikä ihmisten inhoittavat ja arvostelevat kommentit ainakaan asiaa auta.
Tilanne kärjistyi siinä määrin että lopetin koulun 16-vuotiaana. Koulun jälkeen olin kolmessa eri työpaikassa jonkin aikaa, ajoinpa samalla ajokortinkin, mutta ongelmieni pahetessa jäin pois työelämästä. En pystynyt edes kulkemaan linja-autolla tai menemään muuallekaan ihmisten joukkoon, tunsin että olen vain toisten tuijotettavana ja arvosteltavana friikkinä. Muutama vuosi tuosta eteenpäin menin lääkärille juttelemaan asioistani ja tuon prosessin lopputulos oli se että olen nyt työkyvyttömyyseläkkeellä.
Jokin aika meni ihan mukavasti eläkkeelle siirryttyäni, asuin edelleen vanhempieni kanssa eikä minun tarvinnut mennä tilanteisiin jotka koin ahdistaviksi.
Pikku hiljaa kuitenkin vuosien varrella tilanteeni on tullut hieman paremmaksi, menen erilaisiin paikkoihin kuten kauppoihin katselemaan kaikenlaista enkä koe sosiaalisia tilanteita enää niin ahdistaviksi. Lähinnä sellaiset tilanteet ovat vaikeita joissa esim. joukko teinejä istuu kaupan edessä osoittaen sormella ja nauraen ohikulkijoita, täpötäyteen linja-autoon meneminen yms.
Nyt minua on alkanut enenevissä määrin ahdistaa elämäntilanteeni. Saan eläkettä vain 700 euroa kuukaudessa (eläke 600 + takuueläke 100). Olen alkanut haaveilla pois muuttamisesta. Häpeän suunnattomasti sitä että asun edelleen vanhempieni talossa tämän ikäisenä, saan aina valehdella ihmisille ja peitellä asumisolojani. Lisäksi he tulevat sen verran vanhoiksi että en voisi tätä enää monta vuotta jatkaa.
Asun pienellä paikkakunnalla, vielä vaikeammaksi asian tekee se että täältä ei oikein pääse mihinkään, eikä minulla ole varaa pitää autoa. Joskus otan vanhempieni auton ja käyn jossain, mutta kuten sanottu, he tulevat vanhoiksi ja laittavat varmaan auton pian pois.
Elättelen (ehkä turhaan) vieläkin toivetta siitä että saisin elämäni suht normaaliksi, jotenkin. Mutta mistä voisin saada esim. työtä jota voisin tehdä nuo sosiaaliset rajoitukset huomioon ottaen, ja johon pääsisi täysin ilman koulutusta? Ei sellaista taida olla, enkä voisi kuvitella pystyväni siihen että menisin ihmisten joukkoon isossa porukassa opiskelemaan jotain.
Olenko niin pohjattomassa suossa että tästä ei enää nousua ole? Tuloni ovat liian pienet auton pitoon, en tiedä mistä voisin kämppää etsiä, enkä tiedä riittävätkö pienet tuloni vuokraan + ruokaan yms. Minulla ei ole minkään valtakunnan papereita tai koulutusta, en edelleenkään pysty olemaan isoissa porukoissa tai ihmisten arvosteltavana. Onko kohtaloni elää loppuikäni jossain tuon 700 eur turvin ja unohtaa haaveet paremmasta vai…
Pelkään myös sitä että jos pystyn tekemään edes jotain työtä, minulta otetaan eläke pois ja sitten kun tilanne taas tulee pahaksi, joudun taistelemaan saadakseni sen takaisin. Koko toimeentulo tulevaisuutta ajatellen tuntuu todella epävarmalta.
Jos joku kohtalotoveri on ollut samanlaisessa tilanteessa tai jollain on muuten hyviä neuvoja, olisin todella kiitollinen jos jakaisitte niitä. Mukavaa loppukesää kaikille ja kiitos etukäteen.
Hei, Zoidberg!
Haastava - mutta ei mahdoton - on tuo sinunkin tilanteesi. Kommentoin nyt vain tuota viestisi loppuosaa:
Jos ja kun muutat pois kotoa johonkin vuokra-asuntoon (-kotiin), sinä voit hakea eläkkeesi rinnalle eläkkeensaajan asumistukea, jonka myöntää Kela. Eläkkeensaajan asumistuki kattaa pienen omavastuuosuuden jälkeen 85 % asumiskuluista.
Saamasi eläkkeen lisäksi sinulla voi olla jonkin verran palkkatuloja ilman, että se vaikuttaisi eläkkeeseesi; kuukautta kohti tuo summa on jotain 600 euron paikkeilla. Mutta jos ansaitset säännöllisesti tuon noin 600 euroa, palkkasi vaikuttaa tietenkin asumistukeen sitä pienentäen: asumistuki reagoi tuloihin herkemmin.
Jos taas haluat kokeilla pidempiaikaista työtä, jossa palkkakin on suurempi, voit jättää eläkkeesi lepäämään. Lepäämään jätetyn eläkkeen tilalle voit saada kuntoutustukea (kuntoutusrahaa?), jota maksetaan palkan lisäksi parin vuoden ajan. Se on pieni kannustuslisä palkkatyötä ajatellen. Eläkkeesi voi olla lepäämässä kuitenkin pidempään, aina viiden vuoden ajan. Jos siis olisit töissä viisi vuotta, se jo ilmeisesti tulkittaisiin niin, että olet työkykyinen, ja eläkkeesi lakkautettaisiin kokonaan.
Kelan työkyvyttömyyseläkepäätökset ovat niin isotöisiä juttuja, että myönnettyjä eläkkeitä ei ihan pienistä syistä lakkauteta. Sinulla on siis lupa kokeilla työntekoa, jos töitä löytyy. Voit myös kouluttautua johonki ammattiin menettämättä eläkettäsi koulutusajalta. Itse asiassa sillekin ajalle saattaa saada jotakin pientä kannustinrahaa eläkkeen lisäksi.
Kelassa tiedetään asiasta enemmän. Tai jos et halua mennä Kelaan henk. koht. , kysy Kelan puhelinneuvonnasta, jonka numeron saat Kelan nettisivuilta.
Jotenkin näin se menee!
Joten: Rohkaise mielesi, kohota katseesi ja suorista selkäsi. - Töihin tai opiskelemaan, se kannattaa aina🙂
Virkistävää loppukesää sinulle, Zoidberg!
Vaeltaja-ihmettelijä
Kiitos vastauksestasi.
Tässä onkin minulle miettimistä ja en tiedä tuleeko asioistani loppujen lopuksi yhtään mitään. Tuossa käytin aamun siihen että uteliaisuuttani selailin avoimia työpaikkoja. Näyttää siltä että oikeastaan mihinkään, ei edes yksinkertaisempaan hommaan pääse ilman että on sitä ja tätä korttia, passia, tutkintoa, koulutusta tai aikaisempaa työkokemusta. Tuo ovi taitaa olla aika tehokkaasti suljettu tälläiseltä luuserilta kuin minä. Joten.... ainoa vaihtoehto olisi koulutus.
Mietin vaan millaiseen koulutukseen pääsisin kun en omista edes peruskoulun päättötodistusta. Lopetin kouluni kesken ennen kuin sitä ehdin saada ja viimeiset vuodet menivät muutenkin täysin alamäkeä kun en sinne mennyt, olin 90 prosenttia ajasta pois koulusta.
Tuntuu hirveän vaikealta mennä johonkin opiskelemaan, muiden syynättäväksi ja sen lisäksi pitäisi varmaan olla auto käytössä jotta pääsee sinne joka päivä. Tuntuu että olen täysin sidottu / ansassa täällä pienellä paikkakunnalla, ne viimeisetkin mahdollisuudet menevät. Ainoa mahdollisuus päästä täältä pois olisi että koulutuksen tms. kautta tarjoutuisi mahdollisuus asuntoon lähempänä kaupunkia tai saisin sen verran niitä tuloja että pääsisin jonnekin vuokralle.
Hieman vetää katkeraksi että nuo asiat jotka normaaleille ihmisille ovat täysin itsestäänselviä ovat minulle niin hemmetin hankalia. Mennä opiskelemaan, muiden joukkoon töihin, kestää kritiikki, hankkia asunto ja toimeentulo, ehkä jopa puoliso. Olen täysin pudonnut kelkasta 20 vuotta sitten enkä tiedä pääsenkö siihen enää kiipeämään.
Vielä katkerammaksi vetää se että vaikka olen kohtuullisen älykäs (on joskus jopa tutkittu) , en vaan ole muiden tasolla, samalla ne kaikenmaailman "tyhjäntoimittajat", suunsoittajat jne. joiden kanssa olin samalla luokalla, ovat saaneet kunnon ammatit, isot tulot ja kaiken sen mistä minä olen jäänyt elämässä paitsi. Hävettää niin hemmetisti kun joskus tapaan jonkun vanhan kaverin ja aletaan kyselemään kuulumisia, ammatteja yms.
No, ettei nyt ihan mene valittamiseksi niin.... lopetan tähän.
Kiitos vielä ja mukavaa loppukesää myös sinulle 🙂
Hei!
Itse työskentelen henkilökohtaisena avustajana, hommassa johon ei tarvitse mitään koulutusta. Palkka on 1500 e/kk. Työ voi olla kivaakin, päivät ovat vaihtelevia ainakin jos avustettava on menevää sorttia. Näitä paikkoja voi katsoa mol.fi kohdasta sosiaaliala. Isoissa ihmisjoukoissa ei siinä tarvitse olla eikä mitenkään esillä, vaan tavallista arkea elää ja olla siinä apuna.
Minäkin jaan kokemuksen siitä että mielellään ei tapaa vanhoja tuttuja ja vaihda kuulumisia. Olen epäonnistunut niin paljossa. Mutta yritän jaksaa päivästä toiseen. Minulla on kyllä perhe, suuri kiitollisuuden aihe.
Avustajan työpaikat sijaitsevat usein kaupungeissa. On tietysti hankalaa kun ensiksi pitäisi löytää asunto minne muuttaa ennenkuin voi aloittaa työt ja asuntoa (vuokra) on taas vaikea saada ennenkuin on töissä. Mutta mahdollisuuksia voi olla vaikkei niitä heti ensinäkemältä olisikaan kovin runsaasti Jatka vain etsintääsi. Minä rukoilen puolestasi.
Kannatan myös henkilökohtaisenavustajan työhön hakeutumista.
Uskon, että se olisi sinulle ja avustettavalle erittäin palkitsevaa. Vaikutat
asialliselta kaverilta, johon avustettavan on helppo saada luottamus.
Tsemppiä !🙂👍
Hei! Ajattelin vastata Sinulle,koska oma elämäni ei ole kovin erilainen,kuin sinulla. Olen itse 40v mies ja olen myös ollut eläkkeellä 15v koulukiusaamisen takia. Itse muutin kotoa pois 24 vuotiaana. Tosin asun pk-seudulla,joten vuokra-asunnon löytäminen oli helpompaa. Itse elän kanssa pelkällä kansaneläkkeellä ja eläkkeensaajien asumistuella. Lisäksi asumismenoihin on mahdollista saada toimeentulotukea,jos sinulla ei ole muita tuloja. Toimeentulotuki takaa jokaiselle minimitoimeentulon. Eikö sinulla ole ketään ulkopuolista,jonka kanssa keskustella? Joka kunnassa pitäisi olla lakisääteiset toimeentulotukipalvelut. Jos harkitset muuttoa,voisin suositella,että soittaisit Mielenterveyden keskusliiton neuvovaan numeroon. Siellä henkilöt voivat antaa neuvoja,miten saada mahdollinen muuttoprosessi alkuun ja miten menetellä eri viranomaisten kanssa. Sitä vaikeammaksi muuttaminen käy,mitä enemmän aikaa kuluu.
Hei Z
Minullakin on kokemusta kun teininä ulkonäköäni pilkattiin, koska minulla oli todella oudot hiukset siihen aikaan ja herätti paljon hilpeätä pilkkaa. En saanut niitä kuriin vaikka mitä tein. Myöhemmin "rakenne" muuttui kun sattumalta opin pesemään ne tietyllä lailla... Kuitenkin ymmärrän tuskasi olla erilainen ja pilkattu...
Tuosta vuokra-asunnon hakemisesta osaan antaa muutamia vinkkejä. Vuokranantajaa kiinnostaa ensisijaisesti seuraavat seikat:
- Maksukykyinen
- Ei aiheuta häiriötä
- Pitää paikat kunnossa
- Pitkäaikainen vuokralainen (ei tyhjäkäyntiä jos vuokralainen vaihtuu)
- Luottotiedot kunnossa (tai joutuu jonon hännille)
Sitten kun vielä on paljon hakijoita, niin jonon keulille voi päästä:
- Korottamalla 5-20e vuokraa
- Maksamalla 2kk vuokravakuuden sijasta (hyvin yleinen määrä) vaikkapa pari sataa enemmän (max. 3kk lakisääteinen) OMISTA RAHOISTA (ei sossu ym.)
- Hankkimalla takaajan
- Edellisen vuokranantajan suositukset (joita sinulla ei valitettavasti ole?)
- Haet kämppää "kaupungin reunalta" joka ei ole niin suosittu kohde
- Tarjoat työpanostasi jos vuokranantaja maksaa tarvikkeet esim. maalaus ja tapetointi.
Mutta kuitenkin tärkeintä on että osoitat sinulla olevan säännölliset tulot vaikket töissä olisikaan ja puheet ovat tehokkaammat jos otat vaikka tiliotteen mukaan esittelyyn josta voidaan todeta että rahallisesti pärjäät elämässäsi. Sekin on pärjäämistä jos elät nöyrästi rahan suhteen ja hoidat laskut ajallaan.
Ehkä oma kämppä voisi myös piristää sinua. Toisaalta on myös vaara että tunnet yllättäen hyvin yksinäiseksi vuokra-asunnossasi (yksiössä?) kun alitajuntasi on tottunut että aina joku muukin on kotona. Sellaisiakin ihmisiä on joita on ahdistanut kuitenkin yksin asuminen ja ovat muuttaneet muutaman vuoden päästä takaisin tai vähintään hommanneet kämppiksen.
Jos yhtään lohduttaa, niin on paljon muitakin "friikkejä" ja aina se ei näy ulospäin. "Friikkeys" saattaa olla myös jotain henkistä esim. minä en halua lapsia enkä seurustella sellaisen kanssa jolla on jo pieni(ä) lapsi(a). Se on vaikeuttanut kovasti puolison löytymistä ja se tuntuu kurjalta...
Kiitos taas vastauksista ja vinkeistä 🙂
Tuo henkilökohtainen avustaja kuulostaa ihan mielenkiintoiselta ja toteuttamiskelpoiselta. Ainoa on se että pitää varmaan ainakin osassa tapauksista olla oma auto jotta pääsee kulkemaan. Katselin niitä jotka nyt on tarjolla, niistä monessa työtä oli vain muutama tunti viikossa. Pitäisi siis löytää sellainen jossa työaika on pidempi, muuten tulot ovat sen verran pienet että ei varmaan ole varaa pitää autoa. On tietysti vuosimalli-merkki yms. kohtaista mutta käsittääkseni vakuutukset yms. ovat aivan tolkuttoman kalliita.
En tosiaan ole ihan varma miten omalla paikkakunnallani on nuo palvelut, mitä apua ja tukea saa. Pitää ottaa niistä oikein kunnolla selvää. Vaikka paikka on pieni niin luulisi että joka kunnassa näitä palveluja joko on tai ainakin ohjaavat lähimpään mahdolliseen.
Mitä tuohon vuokraan ja takuujuttuihin tulee... Minkäänlaisia maksuhäiriöitä tms. minulla ei ole, vaikka tulot ovat pienet olen aina maksanut kaiken ajallaan, tuon 2-3 kk takuusummankin varmaan onnistuu raapimaan kasaan jotenkin. Muuten sitten en tiedä, riippunee siitä millaista vuokralaista haetaan, jos tälläinen pienituloinen kelpaa niin ainakin olisin vuokralainen joka ei taatusti pidä bileitä, tai aiheuta minkäänlaista muutakaan häiriöitä talossa.
Joku ehdotti minulle myös ns. asumisoikeus asuntoa. En ole noihin perehtynyt mutta luulisin että noihin tarvittaisiin ainakin se 10-15 tuhannen alkupääoma ja joku myös mainitsi että niitä on erittäin vaikea saada, puhumattakaan siitä että niissä on kuukausimaksut paljon suuremmat, en tosiaan tiedä niistä oikein mitään tällä hetkellä.
Pärjäisin kuitenkin yksin ihan OK ja jopa viihdyn yksin, joten se ei olisi ongelma. Apua tarvitsisin muutossa lähinnä siihen että saadaan kaikki paperit kuntoon, kenelle pitää ilmoitella ja mitä, vakuutukset kuntoon, yms. sellaiset asiat joista olen ihan pihalla kun en ole koskaan sellaisten kanssa joutunut touhuamaan.
Hei Zoidberg!
Kannattaa muistaa, että vuokra-asuntoja on tarjolla yksityisten ihmisten lisäksi esim. kunnilla, seurakunnilla, erilaisilla vuokratalojen omistukseen keskittyvillä yrityksillä kuten VVO, säätiöillä(?) jne. Näillä tahoilla saattaa olla myös oikeasti tarkoituksena auttaa vaikeassa elämäntilanteessa olevia asunnon saamisessa. Netissä voi täyttää vuokra-asuntohakemuksia varmasti nykyään monelle taholle. Lisäksi perään kannattaa vielä soitella eli olla aktiivinen.
Työpaikkoja löytyy varmasti joissa ei tarvita edes sitä peruskoulun päästötodistusta. Joskus koulutuksesta voi olla jopa haittaa, jos hakee tällaisia paikkoja, koska työnantaja ei muulle alalle kouluttautuneen ihmisen usko tarjoamissaan töissä pitkään viihtyvän.
Mielestäni olet jo hyvässä vauhdissa, koska olet alkanut erilaisia mahdollisuuksia elämäntilanteesi parantamiseksi alkanut selvittämään.
Rohkeasti vain eteenpäin pienin askelin, siitä se lähtee! Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä uusia asioita!!
Kaikkea hyvää sinulle!
Jotenkin luulisi, että sosiaalivirkailijat, Kelan virkailijat tai ketkä sitten hoitavatkaan tulevaa asuntoasiaasi, nimenomaan ovat sen puolella, että olisi äärimmäisen tärkeää että saisit sen oman asunnon jo viimeistään nyt. Nimenomaan elämäntilanteesi mielestäni puoltaisi sitä, että olisi tärkeä, että pääsisit jopa mahdollisimman nopeasti kokeilemaan omaa asumista omassa asunnossa. Ota selvää, voisiko sinun tilanteessasi todellakin olla oikeutettua saada se oma asunto. Kyllä aikuiselle ihmiselle on tärkeää itsenäinen asuminen. Luulisi, että olisi melko painava peruste. Eos kuinka virkailijat tämän asian näkevät.
Minunkin mielestäni tuo henkilökohtaisen avustajan työ kuulosti hyvältä vaihtoehdolta.
Voimia sulle näihin haastaviin asioihin 🙂🌻 Toivotaan, että kohtaat juuri oikeat henkilöt niin työrintamalla kuin asuntoasioissasikin 🙂
Pss. Voisitko saada jotain sellaista asuntoa, jotka on tarkoitettu erityisryhmille? Mietin vaan, että olisitko ollut sellaiseen oikeutettu jo vuosia sitten? Itse olen käyttänyt tälläistä hyödyksi - luulin että en voi hakea, kuulin ystävältäni aikoinaan siitä - ja sain tavallista nopeammin asunnon, Niemikotisäätiön ( mielenterveys asiakkaille tarkoitettu ) asunnon täällä Helsingissä. Silloin siihen riitti muist se, että on asiakkaana psyk polilla. Siitä oli haastattelu ja varmaan joitain papereita piti täytellä. Siihen kyllä liittyi muutakin, miksi sen asunnon niin nopeasti silloin sain, mulla oli häätö, kun ystävän kanssa tuli riitaa. Mutta onneksi se meni ohitse ja olemme vieläkin ystäviä 🙂
Ps. Vielä sekin tuli mieleen, että vaikkapa alkoholisteillekin tarjotaan asunnot, niin kuinka ei sitten sinulle ja sinun elämän tilanteessasi!