Olen siis 30v nainen ja eronnut reilu vuosi sitten 7vuoden suhteesta. Eron pahin vaihe on ehkä jo ohi mutta ehkä tunnistan vielä että prosessi kesken. Mielialat on jokseenkin tasoittuneet mutta tunnistan tilalle tulleen jotain muuta.. Nimittäin olotila että mikään ei tunnu miltään.

Minulle on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut paljon ihmissuhde rintamalla, ja muutoinkin elämässä..minulla oli isot jutut edellisessä suhteessa harrastuksiin liittyen, todella paljon tapahtui 7 vuoden aikana..sain lapsen, lapsuuden aikainen unelma toteutui.

Nykypäivä on näennäisesti ok, itselläni on vaan ihmeellinen olotila kokoajan. Päämäärätön olo, vähän jännittävä olo ”mitä seuraavaksi tapahtuu” eikä tapahdu mitään. Ihmiset ja asiat ei tunnu miltään. Pelko että tältäkö elämä tuntuu tästä eteenpäini…ei miltään.

Onneksi nukun ja syön normaalisti, yleensä reakoin noilla perusasioilla rankoissa tilanteissa.

Voiko oikeasti eroprosessi laukaista näin pahan kriisin? vai onko kriisi alkanut minulla jo ehkä kun aloin eroa miettimään (2v ennen eroa).

Mitkä ajattelutavat auttavat tähän ja helpottaako tämä ”harmaa”?

☹️ auttakaa kanssasisaret ja kertokaa omia tarinoitanne. varsinki te jo hieman vanhemmat neidit/rouvat, kertokaa omista vaiheistanne ja mitä voimakkaammin olette sen psyykkisesti tunteneet niin sen parempi…itse olen todella herkkä mieleltäni ja tunnen hyvin voimakkaasti kaikki tämmöiset asiat..ja välillä se pelottaa.