Täällä on aina välillä aivan vastaamattomia ketjuja. Minusta meidän pitäisi koittaa vastata jokaiseen. Kun ihminen on hädässä ja uskaltautuu kirjoittamaan tänne eikä kukaan vastaa niin itsetunto saa valtavan kolauksen. Uskon ainakin niin. Tietenkin itse kirjoittaminenkin helpottaa.
Minun tunteeni kun kirjoitin tänne ensimmäistä kertaa oli:pelkoa että kukaan ei vastaa, jännitystä, katumusta että kirjoitin, iloa kun joku vastas. Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on, varsinkin ensimmäisen kirjoituksen jälkeen.
Mietin vain kesää odotellessa tämmöisiä asioita….Ja taas pelkään että kukaan ei kirjoita vastausta….
Niin minustakin pitäisi vastata jotain kaikille ja olen yrittänyt vastaillakin. Mutta sitten kun ei ketään muita vastaa eikä aloittaja mitään sano enää, tule tunne että vastasin tyhmästi.
Mulla on sen verran heikkö itsetunto etten halua nähdä maanvaiva-nimeä kovin usein viimisenä viestinä.
Kiitos kuitenkin kun aloitit ketjun.
Hei.
Minäkin olen vastannut joihinkin kirjoituksiin ja ketju lopahtaa sitten siihen. Tulee tunne että on vastannut huonosti ja toivoo sitten ketjun siirtyvän nopeasti pois näköpiiristä. Eli ei ole paljon itsetuntoa täälläkään.
On aivan hienoa että täällä on pitkäaikaisia ketjuja, joihin kirjoittelee 2-4 henkeä. He huolehtivat ja kannustavat toisiaan ja pitävät yllä ohutta elämänlankaa. Syli kukkia heille 🌻🙂🌻
Minä taas olen aivan eri mieltä pitkistä ketjuista. Ne todellakin on me-henkeä ja kun ei siihen joukkoon kuulu, onkin sitten ulkopuolinen. Ja kaikki yhteinen pohtiminen on jäänyt pois. Ei enää juuri ole mitään asiaa mistä kukaan innostuisi pohtimaan vaan asia puidaan omassa porukassa omalla joukolla.
Eikä kannata sanoa, että pitkään ketjuun voi mennä mukaan. En minä muutenkaan mene mukaan johonkin ryhmään jossa ihmiset ovat me-henkeä keskenään.
Hei !
Minulle on tärkeää käydä joka päivä täällä ja mielenkiinnolla luen kaikkien kirjoitukset ja olen vastannutkin. Siltä minustakin tuntuu että olen ensin itse vastannut ja ketjun aloittajasta ei kuulukaan enää mitään. Ei voi tietää bmistä se johtuu mutta tulee tunne että se on oma vika.
Minusta pitkät ketjut ovat kuin puhelinsoitto päivittäin ystävälle. Jos ketju auttaa heitä selviytymään päivästä ja vähentää itsemurha ajatuksia niin asia on hieno. Mutta ketjusta voi tulla liian sekava jos osallistujia on liikaa.
Samaten melkein vain yhden kirjoittamat ketjut ovat kuin blogi tai päiväkirja. Luen mielelläni niitä.
Autetaan toinen toisiamme parhaamme mukaan, jooko.
Niin tietenkin se on hyvä, kun ihmiset ovat löytäneet ystäviä joiden kanssa kirjoitella. Minä olen ollut täällä 12vuotta ja aluksi mullakin oli täällä ystäviä.
Mun elämässä ei vaan mitään sellaista tapahdu, että jaksaisin pitää omaa ketjua, joka minusta kyllä on päiväkirja. Minä toivoisinkin, että täällä olisi erikseen päiväkirjaosasto ja sitten sellainen lyhyempien ketjujen osasto. Missä voisi jotain asiaa hetken käsitellä ja ketju häipyisi alas. Esim. pidin eläkkeensaajien asumistuki-ketjusta.
Ja silloin olisi helpompi huomata uudetkin kirjoittajat.
En kritisoi ketään, yhtä hyvin voin kirjoittaa itsekin. Vastausprosentti on melkein 100 näissä ryhmissä, mutta ne harvat 0 pitäis saada pois. Ainakin minulle tulee apea mieli kun näen niitä. Kirjoituksissa ei varmasti ole mitään vikaa.
Mun silmiin ovat myös osuneet välillä ne viestit, joihin ei kukaan vastaa mitään. Yleensä aihe on ollut sellainen etten olisi osannut itsekään siihen mitään vastata (oma elämänkokemus ei riitä). Joskus alkaa omat vastausviestit muutenkin nolottaa kauheesti jälkeenpäin. Itse aloitetut ketjutkin alkavat välillä vaivaamaan pahasti, kun tuntuu, että omat purkautumiset vaikuttavat varmasti ihan typeriltä ja säälittäviltä.
Lueskelen välillä myös tuon "Parisuhde, koti ja perhe" palstan juttuja. En vain sovi itse siellä minnekään. Kun siellä joku pohtii, että oliko elämä nyt tässä kun se ties monesko suhde päättyi ja elääkö lopun elämänsä yksin, niin mietin itse, että mitähän meinaisi jos postaisin tähän väliin, että itse olisin tyytyväinen, jos minulla olisi kokemusta edes niistä aikaisemmista suhteista. Voisi tuntea ainakin eläneensä kun aina niissä on kai hyvätkin hetkensä olleet. Tuntisi olevansa normaali. Oma sosiaalinen elämä kun on aika kuollutta.
Samma här, joka päivä käyn tällä sivustolla useita kertoja, koska tuntuu tällä hetkellä että tämä on ainoa paikka josta pientä vertaistukea saan ja toisekseen ainoa paikka jonne voin suhteellisen turvallisesti jakaa kokemuksiani ja lukea ja vastata toisten kokemuksia ja kokemuksiin. Yleensä en välitä vaikka kukaan ei teksteihini vastaisikaan riittää kunhan näen että sitä on lukenut muutkin kuin minä itse. Jokatapauksessa kohtalaisen korvaamaton viestintäkanava, koska apua ja tukea tarvitaan ja jos sitä ei muualta saa niin kai meidän "väsyneiden" on autettava toisiamme.🌻🙂🌻
LonelyWolf kirjoitti 23.6.2015 22:2
Kun siellä joku pohtii, että oliko elämä nyt tässä kun se ties monesko suhde päättyi ja elääkö lopun elämänsä yksin, niin mietin itse, että mitähän meinaisi jos postaisin tähän väliin, että itse olisin tyytyväinen, jos minulla olisi kokemusta edes niistä aikaisemmista suhteista. Voisi tuntea ainakin eläneensä kun aina niissä on kai hyvätkin hetkensä olleet. Tuntisi olevansa normaali. Oma sosiaalinen elämä kun on aika kuollutta.
Onneksi olen tuollaisesta ajattelutavasta päässyt jo eroon. Kun itsellä kaikki asiat oli todella huonosti ja joku kirjoitti mun mielestä muka vähäpätöisestä asiasta, niin ajattelin kyllä, että olisitpa joutunut elämään mun elämääni. Mutta en enää niin ajattele, kun itsellä on asiat hyvin nyt.