Uskomuksilla tarkoitetaan yksilöllisiä tapojamme nähdä asioita ja todellisuuttamme kuvaavia yleistyksiä, meidän mielissämme totuudeksi muodostuneita käsityksiä. Uskomusten avulla jäsennämme ympäröivää maailmaa. Uskomukset koskevat niin itseämme, käyttäytymistämme, taitojamme kuin ympäristöämme. Järkyttävät tapahtumat ja tilanteet saattavat horjuttaa perususkomuksiamme sekä vaikuttavat uskomuksiin itsestämme. 

Uskomukset syntyvät yksilöllisen elämänhistoriamme kulussa. Niiden juuret löytyvät lapsuudestamme, mutta ne muokkautuvat myös myöhempien kokemustemme myötä. Uskomukset ovat ikään kuin tiivistymiä tästä henkilökohtaisesta kokemuksellisesta tiedosta. Uskomustemme vuoksi asioilla on meille aina yksilöllisiä merkityksiä.

Lapsuuden kokemuksemme vaikuttavat siihen, millaisia uskomuksia meille muodostuu itsestämme. Itseen kohdistuvat uskomukset voivat liittyä esimerkiksi omaan arvokkuuteen, riittävyyteen tai omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin. Lapsuudessa sisäistämämme uskomukset ovat usein meiltä ”piilossa” ja niiden olemassaoloa voi olla vaikea havaita, koska ne ovat meille itsestäänselvyyksiä. Ne ilmenevät ajattelussamme ja toiminnassamme automaattisesti, huomaamattamme. Olemme voineet sisäistää jo lapsena esimerkiksi uskomuksen, jonka mukaan ”vain itseensä voi luottaa”.

Traumaattisissa tilanteissa voi syntyä uskomuksia, jotka eivät akuutin tilanteen jälkeen enää vie meitä eteenpäin, vaikka alun perin niiden onkin ollut tarkoitus suojella meitä. Traumaattisen tapahtuman jälkeen uskomukset omista mahdollisuuksista ja tulevaisuudesta voivat muuttua sellaisiksi, etteivät ne palvele kehittymistämme, kuten ”en selviä” tai ”tämä ei lopu koskaan”. Tällaiset uskomukset saavat meidät luottamaan vähemmän omiin mahdollisuuksiimme ja aiheuttavat toivottomuutta.

Identiteettitasolla olevat uskomukset vaikuttavat toimintaamme ja kokemiimme mahdollisuuksiin kaikista voimakkaimmin. Traumaattisten tapahtumien yhteydessä jokin tietty tapa ajatella voi alkaa hallita käsityksiä itsestämme. Järkyttävä tapahtuma ravistelee identiteettiämme, ja siten on mahdollista, että ikään kuin jumiudumme näkemään itsemme vain kyseisen tapahtuman kautta. Tämä voi vaikuttaa myöhemminkin siihen, miten koemme itsemme ja miten toimimme, mitä emme voi tehdä, miten tulee toimia jne.

Me ihmiset olemme kuitenkin paljon muutakin, kuin uskomuksemme itsestämme. Meillä vain on luonnollinen taipumus uskoa sitä, mitä mielemme sanoo. Voimme ajatella esimerkiksi, että ”en selviä tästä”, mutta hetken kuluttua voimmekin huomata ajatustemme ja olomme muuttuneen.

Esimerkkejä itseä koskevista kielteisistä uskomuksista, jotka ovat tyypillisiä lapsena seksuaaliväkivaltaa kokeneille:

”Olen viallinen ja arvoton”                                                               ”Kukaan ei voi rakastaa minua”

”Olen tyhmä”                                                                                   ”En ansaitse mitään hyvää”

”En ansaitse apua”                                                                           ”Kukaan ei usko minua”

”En kelpaa vanhemmaksi”                                                               ”Minusta ei ole parisuhteeseen”

”En voi luottaa keneenkään”                                                         

”Minulla on leima otsassa, ja kaikki näkevät mitä minulle on tapahtunut”

 Voit halutessasi miettiä jo ennen ryhmään tuloa, millaisia uskomuksia itsestäsi kannat tällä hetkellä mukanasi.

Lue aiheesta lisää:

Haitalliset uskomukset ja ajatusvääristymät

Uskomusten ymmärtäminen