Lapsuuden kokemusten perusteella muodostuu käsityksiä itsestä, siitä millaisia muut ovat ja maailma on (esim. omaa arvo, itsetunto, muiden luotettavuus, millaiset asiat ovat tärkeitä). Nämä uskomukset vaikuttavat ajatusten ja tekojen taustalla usein tiedostamattomina. Niitä ei yleensä ajattele tai kyseenalaista, eikä niiden vaikutuksia elämään ole helppo huomata.

Lapsuudessa koetusta kaltoinkohtelusta voi muodostua haitallisia uskomuksia, jotka eivät välttämättä päde enää, mutta vaikuttavat kuitenkin aikuisuudessa. Vanhentuneina ja paikkansapitämättöminä ne haittaavat hyvinvointia ja vaikeuttavat omien voimavarojen käyttöä. Ne voivat herättää tai vahvistaa alakuloa, ahdistusta, surua, vihaa, häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa. Usein kielteisten uskomusten kanssa ristiriidassa olevat seikat jäävät huomiotta ja todellisuudesta muodostuu yksipuolinen ja vääristynyt kuva.

Todenmukaisempi kuva itsestä, muista ja maailmasta muodostuu, kun onnistuu tarkastelemaan omia uskomuksiaan, kyseenalaistamaan niitä ja vähitellen muokkaamaan niitä enemmän nykyisyyteen sopiviksi ja joustavammiksi. Paikkansapitävät ja nykyhetkeen sopivat uskomukset ja ajatukset vahvistavat ja ylläpitävät todenmukaisten myönteisten asioiden havainnointia mm. itsestä, muista ja maailmasta. Ne ovat tärkeitä tekijöitä tyytyväisyyden, uteliaisuuden, onnellisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteiden saavuttamisessa, jotka ylläpitävät hyvinvointia.