Erilaisten arvioiden mukaan traumatisoivia tapahtumia on kohdannut 50–90 % väestöstä elämänsä aikana. Trauma on yksilöllinen kokemus ja muodostuu tyypillisesti tilanteissa, jotka ratkaisevalla tavalla uhkaavat ihmisen uskomusjärjestelmää, tai aiheuttavat pelkoa tai uhkaavat henkeä ja selviytymistä. Traumakokemuksia on erilaisia. Osa traumoista on yksittäisiä tapahtumia esim. läheisen kuolema, onnettomuus, raiskaus. Osa taas on pitkäkestoisia, ikään kuin ajanjakso elämässä, jolloin traumaattiset tilanteet toistuvat esimerkiksi vanhemman päihdeongelma, lähisuhdeväkivalta. Seksuaalinen hyväksikäyttö voi olla joko yksittäinen tapahtuma tai ajanjakso lapsen elämässä, sekä siihen saattaa liittyä kiintymyssuhdetraumaa.

Osa traumaattisia kokemuksia kokeneista toipuu (osa itsekseen, osa ammattiavun kanssa) niin, ettei trauma enää vaikuta elämässä kovinkaan paljon. Osa jatkaa elämäänsä ja sopeutuu siihen, että trauma vaikuttaa aina jollain tasolla. Silti elämä voi olla monessa mielessä antoisaa ja hyvää. Toipumisen matka on jokaisella yksilöllinen. Myös aikuisuudessa voi saada korvaavia kokemuksia. Toisin sanoen voidaan ajatella, niin kauan on mahdollista toipua kuin on elämää.

Lapsuuden toistuva kaltoinkohtelu vaikuttaa kehitykseen ja vaikeuttaa aikuisen ihmisen elämää monin tavoin. Kaltoinkohtelevassa ympäristössä lapsi kehittää suojakseen selviytymiskeinoja, jotka auttavat häntä lapsuuden vaikeissa tilanteissa, mutta voivat muuttua haitallisiksi aikuisuudessa. Monet tekijät vaikuttavat siihen millaisia seurauksia traumaattisilla kokemuksia on aikuisuudessa. Merkityksellistä on, kuinka yksin on jäänyt kokemuksineen ja onko elämässä ollut suojaavia tekijöitä.

Traumaattiset kokemukset voivat aikuisen elämässä näkyä monin tavoin, esimerkiksi mieleen tunkeutumiseen liittyvinä oireina, kuten takaumina, traumatapahtumiin liittyvinä painajaisunina, ahdistuksen tai paniikin tunteena, tai traumatapahtumien putkahtamisena mieleen, kun jokin asia muistuttaa niistä. Välttämisoireiksi kutsutaan pyrkimyksiä välttää tunteita, ajatuksia tai tilanteita, jotka liittyvät traumaattisiin tapahtumiin tai voisivat muistuttaa niistä. Vireystilaan liittyvät oireet voivat näyttäytyä joko yli- tai alivireysoireina, tai molempien esiintymisenä samaan aikaan.

Varhainen pitkäaikainen traumatisoituminen voi vaikuttaa aikuisuudessa esimerkiksi siten, että tunne-elämässä tai ihmissuhteissa on haasteita, käsitys itsestä on hyvin kielteinen tai dissosiaatio toimii yhä ihmisen selviytymiskeinona, ja vaikuttaa täten tunteiden kokemiseen. Yleisiä traumaoireita ovat myös kehon tuntemuksista ja ympäristöstä vieraantuminen ja muistivaikeudet.

Kaiken psyykkisen hoidon tavoitteena on vahvistaa minäkokemusta.  Hyvään alkuun pääsee, kun vähitellen pyrkii myötätuntoisesti tunnistamaan omia traumaperäisiä oireitaan ja vaikeuksiaan.  Se auttaa löytämään keinoja vakauttaa omaan oloaan. Tämä vaatii aikaa ja sinnikkyyttä ja esimerkiksi psykoterapeuttista tukea, joten kärsivällisyys on hyvä matkakumppani.