Ihmissuhteet ja läheisyys – omat haasteeni, pelkoni ja toiveeni

Ihmiselle on luontaista kaivata rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemista, monille nämä tarpeet voivat toteutua parhaiten romanttisessa suhteessa toiseen. Lapsuudenaikaisessa seksuaaliväkivallassa rikkoutuu luottamus toisiin ihmisiin. Käsitys itsestä, ympäröivästä maailmasta ja seksuaalisuudesta vääristyy, kun lapsen luottamus rikotaan eikä hän saa rauhassa ja turvallisesti muodostaa omaa käsitystään todellisuudesta. Lapsuus on perusta, jolle ihminen rakentaa tulevaa elämäänsä. Kun tämä perusta rikotaan jo lapsuudessa toisen ihmisen toimesta seksuaaliväkivallalla, on ymmärrettävää, että aikuisenakin voi olla vaikea tuntea luottamusta ja turvaa suhteessa toiseen ihmiseen. Erityisen vaikeaa se voi olla, jos seksuaaliväkivallan tekijä on ollut läheinen, johon on ollut luottamussuhde. Kuinka tällöin voisi aikuisenakaan uskoa siihen, että läheinen voisi olla luotettava ja turvallinen?

Läheiset, romanttiset suhteet voivat olla yksi ihmisen merkittävimmistä ihmissuhteista. Tasavertaisessa ja hyvässä suhteessa osapuolet saavat olla omia itsejään juuri sellaisina kuin ovat, ja molempien ajatukset ja tarpeet tulevat nähdyiksi. Romanttisessa suhteessa rakkauden lisäksi keskeistä on turvallisuus, rehellisyys, molemminpuolinen kunnioitus ja suostumus, luottamus ja avoimuus.

Romanttiset suhteet ja suhdemuodot ovat moninaisia, ja jokainen ihminen toivoo läheiseltä ihmissuhteelta erilaisia asioita. On hyvä pohtia, mitkä asiat pari- tai monisuhteessa ovat juuri itselle tärkeitä, ja sen kautta on mahdollista opetella pitämään suhteessa omista rajoistaan kiinni. On myös täysin sallittua olla haluamatta romanttista suhdetta, koska muutkin merkitykselliset ihmissuhteet voivat yhtä lailla täyttää tarpeen tulla rakastetuksi. Aikuisena on myös mahdollisuus pohtia sitä, millä tavoin ja missä määrin haluaa läheisyyden tarpeitaan toteuttaa, tai olla toteuttamatta.

Lapsuudessa seksuaaliväkivaltaa kokeneelle ajatus läheisestä ihmissuhteesta, esimerkiksi parisuhteesta, voi tuntua hyvin pelottavalta. Satutetuksi tulemisen pelko voi estää päästämästä toista lähelle henkisesti ja fyysisesti. Läheisyyden toteuttaminen voi tuntua vaikealta, koska intiimi suhde voi muistuttaa seksuaaliväkivallasta ja aktivoida esimerkiksi turvattomuuden tunnetta. Ajatukset ja tunteet kumpuavat omasta turvattomuudesta, sillä turvallisuuden tunne voi olla vieras asia. Jos oma sisäinen turvallisuus ei ole rakentunut tarpeeksi vahvaksi, voi olla haastavaa tuntea oloaan turvalliseksi toisen ihmisen kanssa. Ajatus itsensä asettamisesta haavoittuvaiseksi toisen ihmisen edessä voi tuntua suorastaan uhkaavalta, ja voi tuntua helpommalta olla päästämättä ketään lähelleen. Parisuhteeseen heittäytymisessä on kuitenkin aina omanlaisensa riski tulla satutetuksi, oli taustalla sitten aiempaa traumaa tai ei.

Lapsuudenaikainen seksuaaliväkivalta vahingoittaa syvästi, ja se voi muistuttaa itsestään erityisesti läheisissä suhteissa. Läheiset suhteet voivat olla herkkää maaperää haavojen aukeamiselle, koska niissä ollaan niin vahvasti juuri luottamuksen ja turvallisuuden tunteen kysymysten äärellä. On olemassa viisas sanonta: ”Se, mikä rikotaan suhteessa, myös korjataan suhteessa”. Parhaimmillaan esimerkiksi parisuhde voi olla korjaava kokemus lapsuuden kipeille kokemuksille, tarjoten turvaa ja luottamusta. Korjaava suhde voi toki olla mikä tahansa muukin ihmissuhde, jossa toteutuu kuulluksi ja nähdyksi tuleminen, ja jossa omilla rakastetuksi tulemisen tarpeilla ja omilla kipukohdilla on tilaa ja mahdollisuus tulla kohdatuiksi. Rakkaussuhde toiseen ihmiseen tai toisiin ihmisiin voi olla erityisen merkityksellinen korjaavien kokemusten kannalta, mikäli siinä täyttyy sellaisia perustavanlaatuisia tarpeita, joista on jäänyt paitsi lapsena.