Epävarmuus on osa jokaisen ihmisen elämää, mutta sen sietäminen ei välttämättä ole aina helppoa. Maailma voi tuntua epävarmalta ja kaoottiselta, koska emme voi vaikuttaa läheskään kaikkiin asioihin, joita ympärillämme tapahtuu.

Ihmiselle on luontaista pyrkiä vähentämään epävarmuutta sen sietämisen vaikeuden vuoksi. Epävarmuutta voi yrittää hallita joko välttelemällä tilanteita, jotka herättävät epävarmuutta tai hakemalla asioihin varmuutta, esimerkiksi pyytämällä varmistusta omille mielipiteille toisilta ihmisiltä. Omien päätösten kyseenalaistaminen, asioiden tarkistelu ja epäselvien asioiden lykkääminen voivat niin ikään olla tapoja vältellä epävarmuutta. Myös täydellisyyden tavoittelu voi olla yksi keino vältellä epävarmuutta, vaikka täydellistä varmuutta on harvoin mahdollista saavuttaa elämässä, eikä virheiltäkään aina voi välttyä. Erilaiset välttelykeinot pikemminkin entisestään alentavat kykyä sietää epävarmuutta ja lisäävät huolia.

Hyväksyminen ja pitäminen ovat kaksi eri asiaa; epävarmuuden ei tarvitse tuntua mukavalta tai sen kanssa elämisen tuntua helpolta, vaikka epävarmuuden pystyisikin hyväksymään. Ihminen ei aina tarvitse varmuutta voidakseen toimia toisin. Epävarmuutta oppii sietämään, kun uskaltaa ottaa askeleita kohti sellaisia asioita, joita ei voi tietää tai hallita.

Traumatisoituneelle epävarmuuden sietäminen voi olla erityisen haastavaa

Varmuuden saamisen tarpeesta irti päästäminen ja epävarmuuden hyväksyminen ovat väistämättömästi osa elämää, mutta tämä voi olla helpommin sanottu kuin tehty, erityisesti traumataustaisen ihmisen kohdalla. Epävarmuus voi vaikuttaa ihmiseen turvattomuuden tunteen kokemisena. Traumatisoituneella epävarmuus voi korostua siten, että toisiin ihmisiin eikä maailmaan voi luottaa. Erilaiset myllerrykset maailmassa, yhteiskunnassa tai omassa elämässä luovat turvattomuuden tunnetta ja traumatisoituneella ihmisellä on myllerryksien keskellä erilaiset lähtökohdat kuin turvallista elämää viettäneillä. Aiemmat turvattomuuden kokemukset voivat vaikuttaa traumatisoituneen reaktioihin ja tulkintoihin erilaisista tilanteista, ja nämä turvattomuuden tunteet voivat aktivoitua epävarmoissa tilanteissa ihmisen itsensä kokeman vaaran tunteen tullessa lähelle.

Lapsena seksuaaliväkivaltaa kokeneelle epävarmuuden tunteita voivat aiheuttaa monenlaiset asiat koettuun seksuaaliväkivaltaan liittyen. Tyypillisiä epävarmuutta aiheuttavia asioita voivat olla esimerkiksi epäselvät muistikuvat seksuaaliväkivallasta, voiko omiin muistoihin ja tuntemuksiin luottaa tai onko ylipäätään itselle tapahtunut ollut seksuaaliväkivaltaa. Epävarmuuden tunteita voi muodostua myös pohdinnasta, kannattaako aikuisena yrittää keskustella tapahtuneesta tekijän kanssa, kenelle omista kokemuksista voisi kertoa tai miten muut ihmiset suhtautuvat, jos kokemuksistaan uskaltaa kertoa. Joillekin epävarmuutta aiheuttaa puolestaan se, voiko lapsuuden seksuaaliväkivallan kokemuksista ikinä toipua tai onko omien kokemusten työstäminen kaiken työn ja vaivan arvoista. 

Tutuista asioista irti päästäminen ja luopuminen voi myös aiheuttaa epävarmuutta. Luopuminen voi liittyä niin itselle tärkeiksi koettuihin asioihin kuin myös vaikeuteen päästää irti sellaisistakin asioista, jotka eivät välttämättä enää palvele omaa hyvinvointia, kuten vaikkapa traumaan liittyvät ajatusvääristymät tai ylipäätään trauman hallinta omasta elämästä. Hyväksymisen taito on väylä irrottautumiseen ja hellittämiseen, ja itsemyötätunto on tarpeellinen matkakumppani luopumisen prosessissa. Jos ei ole valmis jättämään jotakin asiaa taakseen, on tällöin myös haasteellista luoda tilaa uusille asioille. Luopuminen voi kuitenkin aina tuoda tullessaan myös mahdollisuuden johonkin uuteen.

Lähteet

Mielenterveystalo n.d. Suorittajan omahoito-ohjelma: 4. Epävarmuuden sietäminen.

Psykopodiaa-podcast 14.3.2022. Jakso 83: Miten palauttaa turva, kun se on uhattuna?

Saulsman, L., Nathan, P., Lim, L., Correia, H., Anderson, R., & Campbell, B. (2015). What? Me Worry!?! Mastering Your Worries. Perth, Western Australia: Centre for Clinical Interventions.

Stenberg, J., Service, H., Saiho, S., Pihlaja, S., Koivisto, E., Holi, M. & Joffe, G. 2016. Irti murehtimisesta. 1.–2.painos. Helsinki: Duodecim.