Kielellinen erityisvaikeus ja add.

Kielellinen erityisvaikeus ja add.

Käyttäjä motorbike aloittanut aikaan 16.03.2017 klo 21:08 kohteessa Puhetta
Käyttäjä motorbike kirjoittanut 16.03.2017 klo 21:08

Toivoisin löytäväni tätä kautta jotakin vertaistukea. Olen 23-vuotias nainen, jolla on diagnosoitu kielellinen erityisvaikeus sekä epäillään add:tä (tai adhd:ta).

Olen koko elämäni ollut muiden mielestä outo ja erilainen. Mua on aina kiusattu, ja jätetty ulkopuolelle, jo päiväkodista asti. Lapsena olin jo vilkas ja levoton, koulussa oli vaikea keskittyä, paitsi aiheisiin jotka kiinnostivat. Toisinaan puhuin paljon, ja kun siitä haukuttiin opin olemaan myös hiljaa.
Edelleen tänäpäivänä, jos kohtaan ihmisen jolle pystyn puhumaan, niin puhun -ihan liikaa.
Toisaalta on vaikeaa löytää sanoja, joten kun kysytään mitä jollain asialla tarkoitan, joudun miettimään, joskus tosi pitkään.

Elin perheessä, jossa sisaret pitivät huolta toisistaan. Vanhemmat kävivät töissä, eikä heillä ollut aikaa meille lapsille. Paitsi silloin kun oli jotain huomautettavaa, usein käytiin käsiksi.
Silloin opin varomaan mitä sanon, ja mitä teen. Ja vielä tänäänkin pelkään hirveästi tuoda esiin omia mielipiteitä, ja omia tunteita, sillä pelottaa jos siitä suututaan (ja niin on käynytkin).

Lapsena en jaksanut keskittyä yhteen leikkiin pitkää aikaa, ellei se kiinnostanut. Olin outo myös siksi, etten tykännyt nukkeleikeistä, vaan päiväkodista asti leikin ennemmin autoilla, ja vietin aikaa poikien kanssa.
En tiedä vieläkään miksi, mutta mun on hirveän vaikeaa tulla naisten kanssa toimeen. Tai pikemminkin niin, että muut naiset ei halua tulla mun kanssa toimeen.

Yläasteella opettaja haukkui mua laiskaksi kun kerroin etten vaan ymmärrä kotitehtäviä, enkä osaa tehdä niitä. Kun sairastuin vakavaan masennukseen 13-vuotiaana, kävin lukitesteissä jossa todettiin lukihäiriö. Siellä oli silloin myös testattu kielellistä suoriutumista joka oli jo silloin ikätasoa heikompaa.
Tuon jälkeen pääsin pienluokalle opiskelemaan, ja koko elämä helpottui. Siihen asti kun tuli aika valita seuraavaa opiskelupaikkaa. Sairastuin yläasteen aikana myös anoreksiaan, josta yritän toipua edelleen.

Haluaisin opiskella vaikka mitä, ja kokeilla uusia juttuja. Ongelma vaan on, etten pääse yksistäkään pääsykokeista läpi kun en edes ymmärrä kysymyksiä. Lisäaikaa olen tehtäviin saanut, mutta luulevatko ne oikeasti että se aika mun ymmärtämiseen auttaa? ☹️
Yleensä opiskeluissa tipun kelkasta parin kuukauden jälkeen, kun en vaan pysty menemään samaa tahtia kun muut. Tiedän kyllä että osaan ja pystyn, mutta kukaan muu ei sitä halua edes uskoa.

Ja tämä turhauttaa. Tunnen itseni niin turhaksi välillä, kun olisi halu opiskella. Haaveilin aikanaan lääkärin opinnoista, mutta luulen ettei niistä tulisi mitään.

Olisiko täällä ketään kuka olisi kokenut mitään samankaltaista?

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 23.03.2017 klo 08:13

Jos opiskella haluat, kyllä se nykyisin onnistuu lukihäiröiseltäkin. Itseltä ainakin on onnistunut.
Kannattaa pyytää apua täältä.
http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/

Muuten meillä ei taida olla mitään yhteistä kuin lukihärö.