Vuosien tuska laitoksissa
Hei. En tiedä lukeeko tätä kukaan, mutta silti aloitan ketjun, jossa voisi purkaa sairaalahoitoa koskevia asioita.
Mun helvetti alkoi 2001 kesällä. Olin herkässä aikuisiässä ja kokenut niin paljon. Jo pienenä minua kuskattiin perheneuvolaan, sitten myöhemmin 16-vuotiaana nuorisopsykiatrian polille. Sitten 18-vuotiaana koulun psykologin luo. Mieleni ailahteli ja kävin kääntymässä Afrikassa, Keniassa kolme kuukautta. Siinä ei ollut mitään järkeä.
Afrikan jälkeen lääkäri sanoi, että minulla on postraumaattinen stressireaktio. Sain ensimmäiset rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet. Suoritin kouluni loppuun. Menin töihin. Sitten uuvuin lopullisesti. Jouduin sairaalaan ensimmäistä kertaa, elettiin vuotta 2002, olin kuusi viikkoa osatolla.
Sitten niitä vain alkoi tipahdella. Muistin, että minua oli käytetty hyväksi lapsena ja jouduin uudelleen sairaalaan, oli vuosi 2004 syksy. Työni tekeminen loppui siihen. Amk-tutkinto oli täysin turha, koska sairastelin.
Minulla oli kaikenlaisia ihmissuhteita, muuttamisia yms. Yritin itsemurhaa 2004 syksyllä moneen eri kertaan. Sitten oli eri pituisia sairaalajaksoja, aina muutamasta kuukaudesta kuuteen kuukauteen saakka. Tuskin kukaan lääkäreistä tiennyt kuinka minua olisi tullut hoitaa.
Olen ollut viisitoista kertaa sairaalassa. Ja nyt jälleen. Aloitin opiskelun ja viime syksy oli sairaslomaa ja tämä kevät sairaslomaa. Yritin tehdä työharjoittelua, mutta siitä ei tullut mitään.
Itsetuntoni on nollassa. Äiti käskee vain sitä ja tätä, kukaan ei kannusta. Mulla onkin ihan sairas äitisuhde. Menin kuitenkin naimisiin 2009 syksyllä ja tyttäreni syntyi 2010. Niin kaiken pitäisi olla hyvin ja mieheni rakastaa minua ja tytärtä valtavasti. Mutta minä haluaisin vain kuolla. En jaksaisi enää tätä kaikkea. Masennusta ja unettomuuutta. Haluaisin kuolla ja mietin miten sen tekisin. Suunnitelma on jo valmis, mutta jos mieheni vielä kestää tämän sairaalajakson ja jaksaa hoitaa meidän tytärtä kai mun täytyy jaksaa. Mulle on sanottu, että kaksi viikkoa on maksimiaika täällä osastolla.
En toivu kyllä siinä ajassa. Tämä on niin vaikeaa ja keskittymiskyky on todella huono.
Jos et keksi muuta, sinulla on rakas tyttäresi ja rakastava miehesi. He ovat kultaakin kalliimpia! Jos äitisuhteesi ei toimi, "dissaa" se. ikävät ihmiset syövät vain energiaa. Paljon voimia sulle!!!🌻🙂🌻
Minä luin.oliko rauhoittavasti ja uni lääkkeistä apua ? Meneekö sulla vielä ne ? Lääkkeistä on hyvä tuki kun on vaikeaa, mutta eihän ne saa ajatuksia pois vaan lieventää ahdistusta.
On kuitenkin hienoa että olet jaksanut yrittää koulua ja töitä, kaikki ei siihen pysty kun elämä potkii päähän.
Oletko miettinyt mitään terapiaa jossa voisit käydä juttelemassa ? Sieltä voisit saaha kannustusta elämän jatkamiseen.
Kuolemasi olisi miehellesi ja tyttärellesi tosi kova purtava. Etkö voisi elää heidän vuoksi ? Joskus elämä on todellakin vaikeaa mutta kova työ kyllä palkitaan. Et saa luovuttaa, sulla on kyllä jokin syy vielä elää, tyttö, mies ja voisit yrittää pienin ottein ottaa vaikka jonkin harrastuksen, vaikka kävelyn, sekin piristää mieltä.
Itse olen 21-vuotias tyttö jonka osasto jaksot alkoi 2007 vuonna itsetuhoisuuden ja masennuksen takia. Tässä välissä olen ollut lukuisissa perhekodeissa ja osasto jaksoilla. Nyt tällä osasto jaksolla olen ollut kaksi kuukautta ja lopusta ei tietoa. Mulle on todettu epävakaa persoonallisuus häiriö sekä skitsofrenia. Ennen osastoa yritin itsemurhaa ja menin juna radalle, poliisit korjas mut talteen, nyt olen onnellinen siitä että elän, enää en halua kuolla.
Tsemppiä sulle hirveesti ja yritä jaksaa. Kyllä se elämä vielä hymyilee.
Oletko muuten puhunut osastolla näistä sun asioista, se olisi tärkeää.
Voimia ☺️❤️
Miten teiltä on onnistunut poronhoito, kun olette olleet laitoksissa ja matkoilla?
Minulla ei vielä silloin ollut poroja, kun olin sijoituksissa perhekodeissa. Koiran sinne sai ottaa mutta tuskin poroa olisi saanut.
Mun on pakko pitää poronhoitaja palkkalistoilla, kun olen niin usein sairaalassa. Mutta eihä se kannattavaa ole. Mites teillä?
Mie en ole asiaa miettinyt, kun teet työt vaikka olen sairas. Kai tuo äijä ja naapurit hoitaisi porot. Mie olen niin uusi omistaja etten tiedä mistä saisin elantoni, jos sairastuisin.
Joskus voisin jonnekin mennä puhumaan mutta pitäisi ottaa koko päivä vapaaksi. En sitten oo viittinyt mitään aikaa varata.