Vuosien tuska laitoksissa
Hei. En tiedä lukeeko tätä kukaan, mutta silti aloitan ketjun, jossa voisi purkaa sairaalahoitoa koskevia asioita.
Mun helvetti alkoi 2001 kesällä. Olin herkässä aikuisiässä ja kokenut niin paljon. Jo pienenä minua kuskattiin perheneuvolaan, sitten myöhemmin 16-vuotiaana nuorisopsykiatrian polille. Sitten 18-vuotiaana koulun psykologin luo. Mieleni ailahteli ja kävin kääntymässä Afrikassa, Keniassa kolme kuukautta. Siinä ei ollut mitään järkeä.
Afrikan jälkeen lääkäri sanoi, että minulla on postraumaattinen stressireaktio. Sain ensimmäiset rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet. Suoritin kouluni loppuun. Menin töihin. Sitten uuvuin lopullisesti. Jouduin sairaalaan ensimmäistä kertaa, elettiin vuotta 2002, olin kuusi viikkoa osatolla.
Sitten niitä vain alkoi tipahdella. Muistin, että minua oli käytetty hyväksi lapsena ja jouduin uudelleen sairaalaan, oli vuosi 2004 syksy. Työni tekeminen loppui siihen. Amk-tutkinto oli täysin turha, koska sairastelin.
Minulla oli kaikenlaisia ihmissuhteita, muuttamisia yms. Yritin itsemurhaa 2004 syksyllä moneen eri kertaan. Sitten oli eri pituisia sairaalajaksoja, aina muutamasta kuukaudesta kuuteen kuukauteen saakka. Tuskin kukaan lääkäreistä tiennyt kuinka minua olisi tullut hoitaa.
Olen ollut viisitoista kertaa sairaalassa. Ja nyt jälleen. Aloitin opiskelun ja viime syksy oli sairaslomaa ja tämä kevät sairaslomaa. Yritin tehdä työharjoittelua, mutta siitä ei tullut mitään.
Itsetuntoni on nollassa. Äiti käskee vain sitä ja tätä, kukaan ei kannusta. Mulla onkin ihan sairas äitisuhde. Menin kuitenkin naimisiin 2009 syksyllä ja tyttäreni syntyi 2010. Niin kaiken pitäisi olla hyvin ja mieheni rakastaa minua ja tytärtä valtavasti. Mutta minä haluaisin vain kuolla. En jaksaisi enää tätä kaikkea. Masennusta ja unettomuuutta. Haluaisin kuolla ja mietin miten sen tekisin. Suunnitelma on jo valmis, mutta jos mieheni vielä kestää tämän sairaalajakson ja jaksaa hoitaa meidän tytärtä kai mun täytyy jaksaa. Mulle on sanottu, että kaksi viikkoa on maksimiaika täällä osastolla.
En toivu kyllä siinä ajassa. Tämä on niin vaikeaa ja keskittymiskyky on todella huono.