juomisesta

juomisesta

Käyttäjä jeppeee aloittanut aikaan 02.09.2014 klo 14:40 kohteessa Poroelämää
Käyttäjä jeppeee kirjoittanut 02.09.2014 klo 14:40

Onko täällä muita, joille viina on ongelma? Tai en tiiä onko se ongelma miulle, mutta niin jotkut läheiset väittää. Mistä voi tietää onko se oikeasti ongelma??

Käyttäjä Siivetön2 kirjoittanut 08.09.2014 klo 11:05

Kyllähän täältä löytyy yks ainakkii jolla on ongelma viinan kanssa.. Ongelmaksi sen huomaa jo siitä kun ei viinanhimo helpolla häviä päästä tai se kummittelee ajatuksissa vähän väliä..😟

Käyttäjä jeppeee kirjoittanut 09.09.2014 klo 14:19

Miulla on vielä se, että näin syksyllä ja talven tullen alkaa janottaa entistä enemmän. Ja on se viina aina mielessä, vaikka ei sitä olisi ottanut. Haaveksii siitä, että koska voisi juua.

Käyttäjä Justme2 kirjoittanut 23.09.2014 klo 19:23

Itse ihmettelen että miten jollekkin siitä tulee ongelma..
Minulla on läheinen joka juo melkein joka viikonloppu ja on tehnyt sitä hyvin monta vuotta ja sen takia olen kärsinyt hyvin paljon koko elämäni aikana. Joten lopettakaa tai hakekaa apua jos vaan voitte sillä se ei saata olla päivänselvää teille mutta teidän läheisille se on ja hyvin rankkaa katseltavaa vierestä. Joillekkin läheisille saattaa olla hidas kuolema...

Käyttäjä samposampo kirjoittanut 25.09.2014 klo 10:13

Justme, alkoholismi on sairaus. Ei juomisesta kaikille sairautta tule, mutta jotkut sairastuvat siihen ihan tahtomattaa.

Käyttäjä Takitiki kirjoittanut 13.03.2017 klo 11:12

Hei, itselläni on mies, joka on alkoholisti; ei juo päivittäin, vaan silloin kun olen työreissuilla tai silloin kun on pidemmillä metsäreissuilla. Sitten on iltatipottelut, jotka tarpeeksi jatkuttuaan, päättyvät muutaman päivän putkeen kylillä. Juominen on meille kaikille talossa asuville ongelma, ei päivittäinen, mutta sen juomisen pelko on minulla ja sitten varmaan lapsillakin ongelma. Työreissujen varalle minun täytyy naapurit tai sukulaiset varata, jos sattuu, että isäntä alkaa juomaan, niin lapset eivät voi nukkua kotonaan rauhassa. Ja seuraavana päivänä ovat oman onnensa nojassa. Onneksi nyt jo isommat, että voivat huolehtia itsestään... Joo tiedän pitäisi hoitoon lähteä ja erota ja kaikkea muutakin...mutta ei se ole niin vain lähteä pienissä yhteisöissä ja lapsilleen isä on kuitenkin tärkeä. En voivottele tilannettani, koska tiedän että en ole yksin. Toivon, että kanssasisaret näkisivät kirjoituksen, että meitä on paljonkin, jotka pidämme kotia pystyssä. Tsemppiä heille ja jaksamista 🙂👍