Hiljainen porotieto
Kyllä olen tänä vuonna joutunut kohtaamaan tilanteen, jota nuorempana ei kohdannut. Lienenkö tullut vanhaksi. Mutta kun suvun vanhin poromies viime kesänä kuoli, ei niin vanha, mutta viimeinen siitä edellisestä sukupolvesta. Talo on nyt hiljainen ja mistään en kuule sitä vuosisatojen aikana kerättyä tietoa, jota aina iltapuhteena käsittelimme, milloin mistäkin päivän päivän tapahtumasta juontuen. Tsiisös, se olenkin minä tässä, jolta nyt kysytään, kun pitäisi jotain tietää. Mitä hittoa tässä tekisi, kun tajuaa, että vanhojen mukana poistuu ainutlaatuista tietoa. Pitääkö aina kaikkien sukupolvien tehdä samat virheet, että asiat opitaan?
Sinä olet ollut hyvässä tilanteessa, kun olet päässyt kuulemaan hiljaista tietoa ja olet ilmeisesti osannut sitä arvostaa, kun sitä nyt osaat surra. Toivottavasti olet saanut talletettua muistilokeroihisi mahdollisimman paljon juttuja, joita sinä voit jakaa eteenpäin. 😉
Kai se niin on, että jokaisen sukupolven on itse tehtävä virheensä. Voithan sinä ainakin levittää jälkeläisillesi varhaisessa vaiheessa sen mitä tiedät. Oma asiansa kiinnostaako niitä.