Yksipuoleinen rakkaus

Yksipuoleinen rakkaus

Käyttäjä kirjavakissa aloittanut aikaan 24.04.2016 klo 02:06 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä kirjavakissa kirjoittanut 24.04.2016 klo 02:06

Olen vaikeasta avioliitosta viime vuoden kesällä eronnut nainen. Liitossa oli miehen puolelta narsismia, väkivaltaa ja alkoholismia. Liitto kesti ylläpitämieni kulissien vuoksi suhteellisen kauankin, sillä häpeä ja narsistin aikaansaama voimattomuus vaikeuttivat eropäätöstä.
Erossa meni kaikki, mutta sain tilalle vapauden.

Loppusyksystä kohtasin toisen narsistin, joka oli myös väkivaltainen ja päihdeongelmainen. Suhde oli hyvin lyhyt, mutta traumatisoiva. Olin yhteydessä kriisipuhelimeen, josta sain hyvin apua.

Alkuvuodesta tapasin miehen, joka on päihteetön ja turvallinen. Olemme seurustelleet pari kuukautta ja suhde on tasainen ja hyvä.Voin olla vapaasti oma itseni eikä minun tarvitse enää olla varuillani.
Sanoin pari viikkoa sitten miehelle rakastavani häntä ja tästä muodostuikin itselleni isompi ongelma kuin osasin kuvitellakaan. Hän nimittäin ei sanonut takaisin, kertoen ettei oikein tiedä mitä rakkaus on ja että hän kyllä välittää minusta, pitää paljon ja että olen todella ihana, mutta hän ei halua sanoa mitään mitä ei tarkoita.

Nyt kun kirjoitan tätä viestiä, näyttää ongelma varsin selkeältä tai melkeinpä niin, ettei ongelmaa edes ole. Kuitenkin, kun olen elänyt jo vuosia vailla rakkautta ja hellyyttä (sitä kyllä mieheltäni saan), tuntuu varsin tyhjältä ettei minua rakasteta vieläkään.

Tietenkin väänsin asian niin, että vika on minussa, ettei minua yksinkertaisesti voi rakastaa (ovathan narsistit saaneet tehtävänsä onnistumaan, kun olen sisäistänyt että olen varsin kelvoton, ruma ja täysin vastenmielinen olio, en edes nainen tai ihminen…).
Nyt pähkäilen ja ahdistelen tämän raastavalta tuntuvan asian kanssa niin, että tännekin kirjoittaminen tuntui valtavan vaikealta. Ei pelkästään aiheen ahdistavuuden vuoksi, vaan siksikin että minut tunnistetaan.

Elämääni ravistelee myös eräs muu erittäin vaikea perhepiirissä mylläävä asia, josta en lähde tässä tarkentamaan. Huomaan sen vaikuttavan kuitenkin ahdistustasooni valtavasti, vaikka parisuhteellani ei asian kanssa ole mitään tekemistä.

Yksipuoleinen rakkaus tuntuu kovin surulliselta ja tyhjältä.
En edes tiedä, millaisia vastauksia tähän odotan. Oli vain niin valtaisa paine päässä ja rinnassa asiasta ja helpotti huomattavasti, kun sain asian tänne purkaa. Toki tässä jäi yksilöimättä monia asioita, mutta tässä kaikki mitä juuri nyt halusin purkaa.

Olenko typerä, jos jään odottelemaan rakkaudentunnustusta?
Olen nuorempana elänyt 4 vuotta avoliitossa, jossa puoliso ei sanonut yhden yhtäkään kertaa rakastavansa (syyt olivat aikalailla samoja kuin nykyisellä miehelläni) ja muistan miten kovin tyhjältä tuntui silloinkin. Pelottaa, että olen luisumassa jälleen samaan…

Käyttäjä hämppis kirjoittanut 24.04.2016 klo 15:19

Kirjavakissa, olisiko yksin eläminen hirveän vaikeaa. Hyppääminen suhteesta toiseen tuo helposti samat ongelmat suhteeseen mukanaan, ei niistä ainakaan pääse miestä vaihtamalla. Monta kertaa syyttää toista asioista joihin voi löytyä syy itsestään😍

Käyttäjä erakkomainen kirjoittanut 24.04.2016 klo 21:56

Väkivaltaisesta suhteesta toipuminen kestää käsittääkseni aika pitkään. Sinä olet siirtynyt hyvin nopeasti uuteen suhteeseen. Ehkä sinun pitäisi olla hetki suhteessa itsesi kanssa. Korjata itsesi. Ja jos olette vasta muutaman kuukauden seurustelleet, niin aika varhaista on puhua rakkaudesta.

Käyttäjä Aulikki_t kirjoittanut 25.04.2016 klo 18:04

Kaksi kuukautta voi kyllä monelle olla liian lyhyt aika puhua rakkaudesta, anna miehelle aikaa. Olen itse myös niitä, joille rakkaudesta puhuminen on vaikeaa, kun kotona ja aikaisemmissa parisuhteissa siitä ei ole puhuttu. Kun nykyinen miesystäväni sanoi minulle olevansa rakastunut, menin aivan lukkoon ja tuntui etten edes tiedä mitä rakkaus on. Olen tätä myöhemmin miettinyt paljonkin ja päädyin siihen, että tunteitahan minulla kyllä oli siinä missä miehelläkin, mutta en vain nimennyt niitä samoin. Eli ei ehkä kannata takertua yhteen sanaan, jos muuten tunteita tuntuu olevan 🙂

Käyttäjä Djanna kirjoittanut 26.04.2016 klo 17:32

Kaksi kuukautta on lyhyt aika, voi olla että hän ei ole valmis sanoittamaan omia tunteitaan vielä, anna hänelle aikaa. Voi olla että häntäkin on loukattu ja hän pelkää tai ei ole tottunut puhumaan tunteistaan 🙂🌻

Käyttäjä helemi kirjoittanut 27.04.2016 klo 16:06

Olisiko siinäkin, että me naiset haluamme sanoja ja miehet rakastaa enempi tekemisen kautta, se rakkaus tai välittäminen voi olla vakaampaa kuin turuilla ja toreilla, julki huudettu.
Olen kuullut, kun mies on polttanut näppinsä, kyynärpäitään myöten, hänestä tulee hyvin varovainen.

Käyttäjä KasKas kirjoittanut 03.05.2016 klo 09:22

Hei,

käsittääkseni rakkauteen (ja rakastumiseen) on mielestäni kaksi tietä: nopea ja hidas.
Nopea on klassinen "rakkautta ensi silmäyksellä".
Hidas sitten vie aikaa enemmän tai vähemmän, tämä lienee yksilöllistä.

Ongelmaksi varmaan muodostuu tilanne, jossa nopea ihastuminen, rakastuminen kohtaa mahdollisen hitaan. Eli tässä tapauksessa sinulta kysytään malttia - kuten joku jo sanoi, saattaa olla, että aiheutat ahdistumista toiselle.