Eipä noista tunteista ja epäilyistä taida päästä yli. Itse olen tehnyt työtä sen eteen kohta vuoden. Välillä on hyviä jaksoja, mutta juuri nyt, kun mies on matkoilla ahdistaa ja kovaa. Menen ensi viikolla ensimmäisen kerran terapiaan. Yritän vielä sen avulla ja jos tilanne ei helpotu, ei auta muu kuin ero. Pilaan oman elämäni ja pelkään, että sairastun.

Moi
Sanoisin että miehesi pitäisi vaihtaa työpaikkaa ja muutenkin
tehdä työtä luottamuksen eteen valtavasti, muuten ei onnistu.
Meillä oli samanlainen tilanne ja se yhteydenpito ei loppunut vakuutteluista
ja vannomisista huolimatta, homma jatkui.
Työpaikan vaihtaminen tietysti voi olla hankalaa tai sitten ei.
Tuleeko sellainen kysymykseenkään että vaihatisi työpaikkaa?

Vaikka itse olenkin nyt jo lähes eronnut(asumme eri osoitteissa)niin silti olen tapahtuneista vihaa täynnä. Niin no kait tämä ajan kanssa laantuu. Muutenhan en enää välitätulevan ex.än touhuista, ei kuulu mulle. Eikä minun asiat sille.
Mutta mieltä nämä asiat painaa päivittäin vieläkin vaikka viimmeisestä tapahtuneesta on reipas vuosi.

Miehesi pitäisi rakentaa sitä teidän luottamusta ja siinä sarkaa piisaa.
Haluaako tai pystyykö siihen? Luottamus koostuu pienistä asioista.
Palapeli pitäisi saada taas kokoon ja sellaisella liimalla että se myös
kasassa pysyy. Jaksamista ja voimia sinulle. Jossain vaiheessa täytyy ymmärtää antaa
periksi ja luopua koko suhteesta. Itse tajusin että tuhlaan elämäni jos
näin jatketaan. Touhussa ei ole mitään järkeä jos toinen kuvittelee että
toinen on se turvalinen koti-lelu minkä haluaa myös pitää siinä sivussa kun häärää
sivusuhteessa kolmannen pyörän kanssa. Meillä yhteydenpito jatkui kuulemma sen
takia että olin niin painostava ja vaimolla olla niin kurjaa kiinni jäätyään. Olisikohan
hän itsekäs😉

Olen sanonut ennenkin ja kertaan vielä.
Ihmettelen, miksi aina se petetty etsii ulospääsyä tilanteesta ja koettaa korjata tilanteen? Sehän kuuluisi pettäjälle, hänenhän se pitäisi kontata nöyränä, säkkiin ja tuhkaan pukeutuneena, petetyltä anteeksiantoa anelemaan...mutta he vain porskuttavat eteenpäin, usein rinta rottingilla, kuin suuremmatkin sankarit.
Onko jo menty siihen, ettei se mies eikä mikään jos ei ole vähintään pari kertaa käynyt vieraissa ja jäänyt kerran rysänpäältä kiinni ja naisten on mitattava markina-arvonsa parin vuoden välein?
Tiedän vieras, nuori ja kauniskin/komeakin hivelee itsetuntoa, mutta mitä kaikkea siinä särkyy..

Helemi:sinäpä sen sanoit!

Mieheni on kerran pyytänyt anteeksi,ja se
oli siinä.
Minä Se tässä yritän.päästä vihastani,
mies kun sai jäädä kotiin,niin kaikki oli kunnossa.

Minulla ei ollut voimia kieltää lapsiltani isää,eikä
kokonaisvaltaista arkea.
Enkä voinut sietää ajatustakaan,että lapseni olisi jotenkin
ollut tekemisissä tämän kolmannen pyörän kanssa.

Jäljet tämä jättää.Joku päivä tulee tuntemaan
asian nahoissaan.

Voi, kun tiedän tunteen. Viha on niin voimakas ja vie välillä kaikki voimat. Itse tulin petetyksi jussina ja jopa yllätin koko touhun. Kipeää tekee, anteeksiantoa harjoittelen päivittäin. Totta tuo, että miksi petetyn täytyy yrittää enemmän? Kuuluu tosiaankin pettäjälle tehdä kaikkensa luottamuksen eteen!!
Ei muuta kuin katse tulevaisuuteen, aika näyttää ( ällöttävä klisee ) mihin suuntaan polku vie. Voimia ja halauksia sinulle ☺️❤️

Selahattin kirjoitti 10.8.2014 10:31

Voi, kun tiedän tunteen. Viha on niin voimakas ja vie välillä kaikki voimat. Itse tulin petetyksi jussina ja jopa yllätin koko touhun. Kipeää tekee, anteeksiantoa harjoittelen päivittäin. Totta tuo, että miksi petetyn täytyy yrittää enemmän? Kuuluu tosiaankin pettäjälle tehdä kaikkensa luottamuksen eteen!!
Ei muuta kuin katse tulevaisuuteen, aika näyttää ( ällöttävä klisee ) mihin suuntaan polku vie. Voimia ja halauksia sinulle ☺️❤️

kiitos samoinn.kuten myös 🙂

...ja näin se lopulta meni, josta en ole yhtään ylpeä, mutta jostain syystä en kadukaan.

Tein, kuten mieheni: tapasin vanhan tuttavani, hän kyseli kuulumisiani, kertoi huoliaan. Kuin kaverukset konsanaan. En yhtään odottanut itseltäni sitä,mitä tein seuraavaksi.
Seuraavaksi, kun olin saanut kuulla olevani ihana ihminen... kun olin lähdössä ja hän halasi. halasi, ja halasi.

Lopulta päädyin hänen kanssaan sänkyyn. se kaikki tuska, viha, suru.halusin siihen niin lohdutusta, halusin niin, että joku pitää minua haluttavana.

voin sanoa, että en tiedä, koska viimeksi olin tuntenut itseni niin haluttavaksi...

mutta sen voin sanoa, että ilman tätä vihaa tuskin olisin niin tehnyt.