Jotenkin tuo "en usko vapaisiin suhteisiin" kuulostaa melkein siltä kuin sanoisi, että en usko norsuihin... Ne kun eivät oikeastaan riipu kenenkään uskosta.

Mutta hyvä, oletetaan, että kyse on siitä, voivatko ne toimia. Mun mielestä erikoista on se, miksi ne asetetaan yleensä vastakkain normatiivisen monogaamisen suhteen kanssa, koska hei, kuinka suuri prosentti monogaamisista suhteista taas toimikaan hyvin? Kun tätäkin palstaa lukee niin on aika selvää, että kohtalainen osa suhteista on rempallaan. Näin tiukka ja kauan kestävä yksiavioisuus on kuitenkin hyvin tuore keksintö. Ennen vanhaan avioliiton keskimääräinen kesto oli luokkaa 10-15 vuotta, koska toinen ehti siihen mennessä kuolla. Ja miehillä nyt etenkin oli omat säätönsä.

Mutta joo. Itse tunnen useita enemmän tai vähemmän vapaissa suhteissa eläviä pareja/löyhempiä muodostelmia ja toisaalta elän itsekin puolivapaudessa. Osa suhteista on kaatunut, mutta tietämäni ovat yleensä loppuneet johonkin muuhun kuin suhteen vapauteen. Esimerkiksi yksi kahden miehen ja yhden naisen perhe kaatui siihen, että toinen miehistä halusi lapsia, mutta kaksi muuta eivät halunneet, jolloin tämä mies erosi ja rupesi kimppaan naisen kanssa, jonka kanssa sai lapsen. Nämä kaksi muuta ovat yhä yhdessä.

Ei vapaissa suhteissa mitään erityisen ihmeellistä ole. Se vain edellyttää paljon luottamusta ja kunnioitusta toista kohtaan ja sitä, että kommunikaatio toimii - eli aika lailla niitä asioita, joita hyvin toimiva yksiavioinenkin suhde edellyttää. Mustasukkaisuutta voi hyvinkin olla, että vapaissa suhteissa elävät yleensä suhtautuvat siihen toisin kuin yksiavioiset. Useinhan mustasukkaisuutta yritetään vältellä siten, että sidotaan se puoliso itseen ja sovitaan ja estetään puolison mahdolliset harhailut. Vapaissa suhteissa elävät tuntuvat useammin katsovan asiaa niin, että ei ole heidän asiansa rajoittaa puolisoa siksi, että HE tuntevat mustasukkaisuutta. Eli että ratkaisu ei olekaan puolison kontrollointi vaan omien tunteiden käsittely ja mustasukkaisuuden hyväksyminen ja sen kanssa eläminen.

Loppukaneetiksi sanon, että vapaa suhde/moniavioisuus toimii, jos kaikki asianosaiset haluavat sen toimivat ja panostavat sen toimivuuteen. Aivan, kuten yksiavioinenkin suhde.

Jos moniavioisuus sopii suhteen osapuolille ei siinä mitään ongelmaa mielestäni ole. Enemmän ihmetyttääkin miksi näin ei toimita enemmän. Jotkut pettävät puolisoitaan systemaattisesti. Eikö tällaisten ihmisten olisi parempi etsiä itselleen sellainen henkilö joka myös haluaa suhteen ulkopuolisia suhteita?