Vaimollani (48v.) suhde esimiehensä (toimitusjohtajan) kanssa

Vaimollani (48v.) suhde esimiehensä (toimitusjohtajan) kanssa

Käyttäjä Mies53v. aloittanut aikaan 18.09.2021 klo 14:54 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Mies53v. kirjoittanut 18.09.2021 klo 14:54

Olemme olleet 27 vuotta yhdessä, joista 21 vuotta naimisissa. Meillä kolme lasta 13, 16 ja 18 v. Matkan varrella varmasti molemmilla joitakin hairahduksia mutta aika normaalia lapsiperheen arkea on menty. Loin itse uraa ensimmäiset 20v työelämässä ja nyt edelleen kohtuu hyväpalkkaisessa työssä, tosin julkisella sektorilla.

Vaimoni eteni pari vuotta sitten johtaja-asemaan keskisuuressa yhtiössä, johon hänet yllättäen vakinaistettiin kun edellinen HR-johtaja palasi äitiyslomaltaan eikä pystynyt monen mutkan kautta jatkamaan yhtiössä. Aviomiehenä näytti heti siltä että uusi esimies, yhtiön maayhtiön toimitusjohtaja piti vaimostani, ainakin ammattimielesssä koska otti riskin ja junaili vaimoni uudeksi HR johtajaksi.

Vaimoni viihtyi erittäin hyvin tässä asemassa ja hänestä ja toimistusjohtajasta tuli erittäin tiivis parivaljakko. Jopa korona-aikana vaimoni halusi mennä toimistolle lähes joka päivä (”kun muutkin johtajat olivat siellä”). Muiden ihmisten ollessa paikalla, he kiersivät usein työpaikan korttelia ympäri yhdessä työpäivän aikana kun halusivat keskustella privaatisti. Vaimoni esimies asui vaimostaan erillään poikansa kanssa josta käsin teki etätöitä. Vaimoni mukaan mies oli täysin hänen vaimonsa tossun alla eikä mies halunnut asua yhdessä hänen kanssaan.

Töiden jälkeen illalla vaimoni puhui kotona erittäin paljon esimiehestään ja kertoi ettei hänen päätöksensä ja ratkaisunsa aina miellyttäneet vaimoani. Huomasin heti että tässä oli myös paljon tunnetta mukana. Omasta mielestäni toimitusjohtajan ratkaisut olivat hyviä joita olisin itsekin tehnyt jos olisin ollut vastaavassa asemassa.

Vaimoni työpäivät venyivät, eikä hän useimmiten vastannut mihinkään viesteihin esim. miten hoidamme perheen ruokailut illalla. Lisäksi vaimolla alkoi olla yön yli matkoja ja työillallisia johtoryhmän ja toisaalta taas koko firman kanssa muutaman viikon välein.

Epäilin kyllä suhdetta jo aikaisemmin mutta annoin sen tunteen mennä ohi kunnes nyt viimeisen  vaimoni työmatkan jälkeen palaset alkoivat loksahdella niin etten ole pystynyt nukkumaan tällä viikolla oikein ollenkaan. Vaikuttaa siltä että vaimoni on täysin rakastunut esimieheensä ja palvoo häntä yli kaiken.

Oman vaiston lisäksi (joka erittäin vahva) seuraavat merkit näyttävät että vaimollani on suhde/ihailee yli kaiken esimiestään:

  • esimies lähetti valtavan (ja kalliin) kukkalähetyksen vaimolleni hänen syntymäpäivänään
  • vaimoni lipsautti että meni viimeisellä yön yli työmatkallaan saunaillan jälkeen pomonsa sviittiin juomaan shampanjaa aamuyön tunteina (kertoi että mukana toinen naispuolinen työkaveri). Vaimoni tuli tältä työmatkalta hiljaisena ja morkkiksen tuntuisena takaisin kotiin.
  • vaimoani kiinnostaa yhä vähemmän perheen asiat , viettää yhä vähemmän aikaa kotona (+hoitaa vanhempiaan viikonloppuisin), työmatkoilta ei tule yhtään viestiä minulle tai lapsille kuten aikaisemmin
  • ei halua enää osallistua siivoukseen ja tai ruokahuoltoon (3 lasta)
  • vaikka olen siivonnut nyt pelkästään itse ja lasten kanssa sekä tehnyt ruokaa perheelle, ei arvosta asiaa pätkääkään eikä mitään kiitosta heru, omasta mielestään joutuu tekemään kaiken, enkä tee hänen mukaansa mitään vaikka pyöritän kodinasioita ruokaostoksia lukuun ottamatta täysin yksin
  • vaimoani ei kiinnosta ostamani ravintolaillalliset (esim. äyriäislahjakortti) vaan joudun moneen kertaan kysymään milloin meinaamme mennä illalliselle, ennemmin annetaan näiden lahjakorttien (joita hänelläkin on) mennä vanhaksi, sama asia matkojen kanssa, joudun nykyään maarittelemaan vaimoani useaan kertaan mikäli haluan lähteä matkoille vaimon tai perheen kanssa
  • vaimoni ei ole vuosiin tehnyt aloitetta fyysisen läheisyyden suhteen vaan olen itse tehnyt aina aloitteen (tosin en vähään aikaan koska olen tähän ainaiseen ruikuttamiseen kyllästynyt)
  • vaimoni tuli kesällä yksi ilta töistä ja valitti että oli loukannut kylkiluunsa (kivut kesti noin kuukauden) kun yritti saada työpöytää alemmas nojaamalla siihen ja se oli pettänyt alta hiljaisessa sivuneukkarissa (oma ”likainen” mielikuvitus antoi jälkikäteen eri syyn kun en oikein ymmärtänyt miksi hän halusi mennä hiljaiseen neukkariin tekemään töitä kun toimisto oli muutenkin lähes tyhjä koronan vuoksi).
  • Vaimoni laittautuu joka aamu erittäin huolellisesti ja panostaa mm. alusvaatteisiinsa

Sum summarum. Omalta osaltani suurin ongelma on että vaimoni suhde tuntuu jatkuvan samanlaisena eikä sillä ole näkyvissä loppua. Uusia ”johtoryhmän” työmatkoja suunnitellaan mm. Utöhon, joista vaimoni on erittäin innoissaan. Omista varaamistamme matkoista (jotka olen yksin maksanut) kahdenkesken tai perheen kanssa vaimoani ei ole kiinnostunut pätkääkään.

Vaistoni pettämisestä on vahva ja olin erittäin pettynyt tähän tilanteeseen, tämä näkyi omalta osaltani niin että välttelin vaimoani viime viikon (myös siksi että hän oli huonolla tuulella kotiin palatessaan, etenkin jos ruoka ei ollut valmiina perhettä ja häntä varten). Eilen kysein kävelylenkillä vaimoltani ruokasuunnitelmista viikonlopuksi (olen tehnyt viime viikonloput itse perheelle Gourmet sous vide & pizza uuni ruokaa ilman että vaimo antaa mitään kiitosta) ja hän alkoi raivota kun kehtaan epäillä häntä uskottomuudesta ja sain kuulla kunniani kun en tee mitään perheen eteen esim. ruokaa ja käydä ruokakaupassa.

Vaimoni puhetapa on täysin muuttunut ja hän kiroilee ja käyttää erittäin voimakkaita ilmaisuja etenkin allekirjoittanutta haukkuessaan. Eilen kävelylenkillä päätin vastata samalla mitalla voimasanoilla ja kutsuin häntä nartuksi. Siitä nousi sitten lenkin lopuksi ja kotona melkoinen huutomyrsku vaimoni osalta ja sain kuulla kunniani miten olin häntä haukkunut  myös joskus 20 vuotta sitten. Hän sanoi että nyt riitti ja se oli tässä. Itse pysyin rauhallisena pyysin että voisimme puhua asioista oikeilla nimillä rauhallisesti ja asiallisesti, lastenkin vuoksi. Vaimoani raivostuttavat jatkuvat vihjailuni (vaikka en mitään sanonutkaan) viikon aikana vaan omakin käytökseni muuttui hiljaiseksi kun tunne hänen romanssistaan ja tunteistaan esimiestään kohtaan vahvistuivat. Halusin puhua avoimesti ja rehdisti asiasta mutta vaimoni kiistää kaiken raivoamalla minulle. Vaikuttaa täysin siltä että vaimoni hakee oikeutusta tunteilleen haukkumalla minut ja kertomalla kuinka huono aviomies olen. Nyt vaimoni haluaa etten puhu asiasta ollenkaan (koska näin on kuulemma sovittu), siis vihjaile hänen suhteestaan esimieheensä.

Vaimoni sanoi että heillä on mahtava porukka työpaikalla ja hän viihtyy siellä erittäin hyvin (vaikka on kertonut muutama kk sitten olevansa pettynyt työhönsä ja haki muitakin paikkoja). Yön yli työmatkoja esimiehen kanssa on suunnitteilla useita eri kohteisiin.

Erokin minulle kävisi jos voisimme puhua avoimin kortein. Yhteinen omaisuus ja lapset tekevät asiasta hankalan ja siksi asia pitäisi pystyä  sopimaan rakentavasti. Ymmärtääkseni hänen ihastuksen kohteen osalta vaimoni on, ainakin tällä hetkellä pelkkä seksisuhde, eikä ainakaan toistaiseksi ole etenemässä yhteiseen asumiseen. Tosin vaimoni viettää ihastuksensa kanssa suurimman osan ajasta nytkin.

Teenko oikein jos kuitenkin uhkailusta huolimatta yritän ottaa asiaan asiallisesti ja rauhallisesti esille ja katsoa miten tästä pääsisi eteenpäin? Itse en pysty olemaan tässä tilanteessa ikuisesti.

Edit: Vaimoni osoittaa katumisen merkkejä vaikka ei ole suoraan myöntänytkään suhdetta. Oma aloitteisesti osallistuu kotitöihin ja ruuanlaittoon. Ei raivosta täydellisesti kun yritän ottaa asiaa puheeksi, tosin ei halua jatkaa keskustelua. Paras selitys jonka olen saanut on ”raskas työ, raskaat huvit”.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 kuukausi, 1 viikko sitten. Syy: tarkennus
  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 kuukausi, 1 viikko sitten. Syy: tarkennus
  • Muokattu moderaattoreiden toimesta 1 kuukausi, 1 viikko sitten. Syy: -
  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 kuukausi, 1 viikko sitten. Syy: tarkennus, päivitys
Käyttäjä Laub kirjoittanut 20.09.2021 klo 10:16

Hei,

Ensinnäkin voimia vaikean tilanteen kanssa. Tekstistä saa sinun versiosta käsityksen, että vaimo on ainakin ihastunut esimieheensä. Varsinaista pettämistä ei välttämättä ole tapahtunut (riippuu tietysti kuinka tiukat rajat teillä on). Ihastuminen on tunne, jolle ei voi mitään. Voi myös olla että vaimo on vaan ihastunut työporukkaansa, ilman mitään romanttisia tunteita. Ja aina on myös se mahdollisuus että raja on ylitetty.

Voi myös olla että vaimon käytös kotona kumpuaa jostain ihan muusta kuin tuosta ihastuksesta. Luot ehkä itse omien pelkojesi vuoksi tuon mielikuvan pettämisestä. Pelkäät mahdollisesti hylkäämisen kohteeksi joutumista.

Tekstistä tulee selkeästi esille, että teiltä puuttuu avoin keskusteluyhteys. Kuulostaa ettette kumpikaan oikein tiedä mitä toiselle oikeasti kuuluu. Syyttelyn ja omien johtopäätöksien sijaan kannattaisi avata keskustelua kysymällä vaikka ihan "mitä sinulle kuuluu?" tai "miten päiväsi meni?" ja vaikka kertoa samalla että "minulla on ikävä sinua ja läheisyyttäsi", koska tekstin perusteella pohjimmiltaan tästä on kyse.

Jos keskusteluyhteyttä ei löydy, voisitte kokeilla pariterapiaa sen löytymiseksi.

Tsemppiä joka tapauksessa!