Hei,
onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta? Koen olevani loputtoman väsynyt ja mahdollisesti masentunut. Tätä tunnetta on jatkunut jo pitkään, ehkä n.2 vuotta vaihtelevalla vakavuudella. Väsymykseni johtuu kai enimmäkseen vakavasta parisuhdekriisistä, mutta osin taustalla on varmaan muitakin asioita. Jokatapauksessa tämä alkaa häiritsemään yleismalkaisesti elämistä ja ennenkaikkea tässä kriisissä eteenpäin pääsyssä. Tuntuu että nyt olisi ehkä tarpeellista hakea apua, mutta pelkään sen seurauksia pitemmällä tähtäimellä. Mitä jos saisin hoidosta niin paljon apua, että saisin otettua elämäni omiin käsiin ja haettua eroa. Voiko mieheni kääntää esim. huoltajuus asiat päälaelleen vedoten siihen että olen saanut tai saan hoitoa masennukseen. Meillä on pieni, alle kouluikäinen, lapsi. Nykytilanteessa minä hoidan lapsen ja hänen asiansa, ja olen mielestäni pystynyt hoitamaan ne ihan hyvin, vaikka ponnisteluja se vaatiikin. Mieheni on huono ottamaan hänestä vastuuta, eikä vietä hänen kanssaan juuri ollenkaan kahdenkeskistä aikaa. Nyt on kuitenkin olemassa pelko, että mitä jos hän haluaakin käyttää lasta aseena ja evätä minulta esim. huoltajuuden sillä varjolla että ”mielenterveyteni horjuu”…