Tyttöystävä jätti, ahdistaa.

Tyttöystävä jätti, ahdistaa.

Käyttäjä HylättyJätetty aloittanut aikaan 14.04.2014 klo 20:19 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä HylättyJätetty kirjoittanut 14.04.2014 klo 20:19

Nyt se sitten tapahtui, vai tapahtuiko. Kerron alusta alkaen taustoineen päivineen. Ahdistaa niin että en tiedä selviänkö. 😭

Eli,
Tapasimme noin puoli vuotta sitten, ikää minulla on 22 ja tyttöystäväni kolmisen vuotta nuorempi. Meillä synkkasi heti, aivan kaikessa. Jo parin päivän päästä oli kummallekin selvää että seurustellaan, oltiin todella vahvasti toisissamme kiinni. Seksiä hän halusi omasta aloitteestaan jo toisena iltana, josta lähtien päivittäin monta kertaa. Pystyimme olemaan uskomattoman nopeasti täysin rennosti keskenämme ja puhumaan mistä vaan vessajuttuja myöten. Tutustuttiin toistemme perheisiin ja lähipiiriin ja alettiin nukkua jokainen yö yhdessä, toistemme luona vuorotellen, hänen aloitteestaan. Ikävöi siis jatkuvasti, enkä vastustellut yhdessäoloa minäkään. Jätti kaverisuhteetkin lähes kokonaan ja keksi tekosyitä heidän illanviettopyynöilleen.

Minulle tämä on vuosien takaista pientä juttelu säätöä lukuunottamatta ensimmäinen suhde, hänelle toinen, ja minua ennen seurustellut vakavasti 3 vuoden ajan. Oli eronnut exästään parisen kuukautta ennen tapaamistamme. Syyksi kertonut monia, mm. riitely ja epäluottamus.

Ongelmamme alkoivat pikkuhiljaa, jo siinä viikon parin yhdessäolon aikana. Ensimmäinen merkki: automatkalla kyydissä istuessaan häneen iski jonkinlainen masentunut/alakuloinen mieliala, katseli muualle, ei vastannut vaikka yritin kysellä mikä hätänä. Kaikki oli hyvin sitä ennen, olimme iloisia jne. Sain puhumalla selvitettyä että kyse oli tunteesta, onko hän juuri oikea minulle. Veikkasi sen johtuvan kuukautisista. Saimme asian selväksi, seuraavaksi alkoivat kuitenkin vastaavat ”kohtaukset” yleistyä ja parin kuukauden aikana niistä tuli lähes päivittäisiä. Näiden kohtausten sattuessa hän alkoi lisäksi tiuskia ilman syytä, saimme ensimmäiset riitamme aikaan näin. Olin ymmälläni, en olisi missään nimessä halunnut koskaan ajautua riitelyyn, hän suoraan sanoen siis aloitti ne kerta toisensa jälkeen. Huomasi kyllä ja pyyteli anteeksi, syyksi muodostui aina uusi teema, milloin mikäkin ajankohtainen tai hyvinkin vanha ongelma.
Tästä tilanne paheni, ongelmaksi tuli haluttomuus, joka sai minut välillä luonnollisesti hermostumaan, vaikka olin ymmärtäväinen. Lopulta halut hävisi lähes kokonaan.

Ongelmat menevät tiivistettynä näin:

On hetkiä jolloin:

1. Hän on jatkuvasti ärtynyt, suuttuu pienistä, haastaa riitaa, on kaikinpuolin todella vaikea.

2. Pyytelee anteeksi, sanoo rakastavansa ja on aidosti onnellinen. On todella mukava ja hyväntuulinen, ei suutu pienistä eikä murehdi turhia.

nämä tilanteet saattavat vaihdella päivittäin viisikin kertaa. Mieliala selvästi vaihtelee.

Myöhemmin konfliktit ovat ajautuneet hänen puolestaan poikkeuksetta huutamiseen, haluaa että lähden pois, haluaa olla yksin.
Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen ja rauhallinen, välillä lohduttaminen toimii, välillä pahentaa tilannetta. Useimmiten kuitenkin
jossain välissä pyytää anteeksi käytöstään ja haluaa nähdä.

Harvoin hän on kuitenkaan halukas keskustelemaan mistään, myöhemmin kertoi että ei jaksa keskustella ja hermostui jos jatkoin yritystä.

Noin neljän kuukauden seurustelun jälkeen aloin menettämään luottamusta. Tunnusti vähän väliä valehdelleensa asioista, jotka jäivät todella vaivaamaan minua. Itse en ollut valehdellut mistään, olen pyrkinyt olemaan viimeiseen asti luotettava.
Riidan syyt alkoivat liittymään pääosin näihin valheisiin ja masennustiloihin jotka valheet aiheuttivat minulle. Välillä hän ymmärsi lohduttaa, välillä hermostui alakuloisuudestani.
Pääsin melko hyvin asioiden yli, mutta hänelle jäi kuva etten enää koskaan luota.

Kuvaan tuli ahdistus. Aina kun ns. ”paha moodi” iski päälle, häntä alkoi ahdistamaan. Vältteli läheisyyttäni ja käski lähteä pois, halusi olla yksin. Alkoi yhä useammin sanomaan että ei tiedä jaksaako parisuhdetta, ahdistaa ja tarvitsee omaa tilaa. Tästä lähtien lähes joka riidan jälkeen hän ilmoitti että ”ollaan tauolla, en jaksa riidellä” Tauot kuitenkin kestivät päivän tai yön verran, sillä olin niin heikko etten kestänyt olla ottamatta yhteyttä, tai sitten hän otti itse yhteyttä, useimmiten pyysi anteeksi ja halusi nähdä. Sanoi jopa että ”miksi jätin hänet yksin, miksi lähdin”. Näiden konfliktien välissä saattoi olla viikkoja tavanomaista ailahtelevaa yhdessäoloa, mökötettiin ja oltiin sen jälkeen taas onnellisia hetken aikaa. Hyvät hetket olivat edelleen ainutlaatuisia, huonojen hetkien taso vaihteli tyttöystävän senhetkisen mielialan mukaan.

Miten sen nyt tiivistäisi,

Pohjimmiltaan hän oli kanssani onnellinen, halusi muuttaa yhteen, perustaa joskus perheenkin, viettää jatkuvasti aikaa kanssani, ja nukkua yöt yhdessä lähekkäin. Vannoi kiven kovaan kuten koko suhteen ajan, että ei aio ikinä erota, vaikka mitä tapahtuisi. Sitten vihaisena ja ahdistuneena taas oli aivan toinen ihminen, halusi erota ja sanoi jopa kerran vihaavansa mua ym.. Kaikki oli kuitenkin tähän mennessä päätynyt onnellisuuteen.

Toisin sanoen, hän haluaa olla kanssani jatkuvasti, kunnes syystä tai toisesta mielialan muuttuessa haluaa ”etäisyyttä” ja vihaisena ihmettelee miksi en usko. Onnellisessa moodissa ei tauoista puhettakaan. En tiedä mikä sitten olisi ollut oikea tapa toimia.

Nyt tilanne eskaloitui kahden päivän tyttöjen ilta -putken jälkeen (on alkanut pitämään yhteyttä kavereihinsa ja osallistumaan lähes jokaiseen bile iltaan, ennen ei tykännyt ollenkaan). Hän oli yöllä pienessä humalatilassa lähetellyt ikävöiviä viestejä nukkuessani, halusi minut yöksi ja sanoi rakastavansa. Näihin aamulla hyvällä mielin vastatessani sain vastauksen että meidän täytyy erota. Hän ei enää kestä seurustelua ja masentuu kanssani. Ei ole ollut koskaan sinkku ja haluaa elää omaa elämää. Rakastaa minua ja olen kuulemma täydellinen poikaystävä, mutta on onnellisempi yksin. Tein kaikkeni selvittääkseni sotkun mutta vastaus oli aina vaan hermostunut ja kielteinen. Puhuimme puhelimessakin mutta epätoivo kasvoi hänen suuttuessaan lisää. Ahdistuneena olen sitten viestitellyt ja koittanut rohkaista jatkamaan mutta hän on jo toista päivää pitänyt saman kantansa. On jo kuulemma tehnyt päätöksen eikä aio muuttaa mieltään, niin kauan tätä on kestänyt eikä halua enää seurustella kenenkään kanssa.

Olen ollut todella hädissäni ja masentunut, rakastan häntä niin syvästi kaikesta vaikeudesta huolimatta, enkä olisi uskonut tämän johtavan tähän, sillä lupailihan hän edellisenä päivänä haluavansa seurustella. Nyt olen alkanut miettimään, jospa hänellä vaan on joku tavanomainen ahdistus/masennuskohtaus päällä, hieman vaikeampana vain. Olen päättänyt tehdä kaikkeni ja antaa hänelle täyden rauhan, ottaa sitten yhteyttä jos tuleekin katumapäälle.
En usko että hän oikeasti haluaa tätä, en vaan ole ymmärtänyt ajoissa tilanteen vakavuutta johtuen hänen ailahtelevasta käytöksestään, en ole tajunnut antaa kunnolla tilaa ja aikaa pitää yhteyttä kavereihin ja tehdä omia juttuja. Itsehän en tilanteestani johtuen (ensimmäinen suhde) ole tuntenut tarvetta tehdä mitään muuta kun viettää aikaa hänen kanssaan.

Sanotaan nyt lisäksi että hän oli syönyt E-pillereitä kolmisen vuotta ennen minua ja sain hänet lopettamaan ne juuri näiden mielialanvaihteluiden takia nelisen kuukautta sitten. Ongelmamme ei ole muuttunut kuitenkaan miksikään, pieniä lopettamisen fyysisiä oireita lukuunottamatta.
Kaikkea vaikeutti myös lukion abivuoden kiireistä ja kirjotuksista johtuva kova stressi, kun on muutenkin herkkä stressaamaan. Joka asia tuntuu stressaavan, ja sitäkin luulimme kaiken aiheuttajaksi.

Mitä luulette miten tässä tulee käymään, on todella vaikeaa tietää miltä toisesta tuntuu kun ei taida toinen itsekään tietää mitä haluaa. On myös todella vaikeaa pitää sormet poissa kännykältä, tekisi vaan mieli soittaa ja yrittää sopia mutta se ei ole järkevää nyt, sitä on jo yritetty tuloksetta. Epätoivoinen ja ahdistunut olo vaan pahenee, eikä oikeastaan ole ketään jolle pystyisi näistä puhua.

Toivon että hänen mielialansa ajan kanssa paranee ja tulee katumapäälle, niin paljon hyviä muistoja meillä on. Mielestäni ero vaan ei ole vaihtoehto kun emme ole edes kunnolla asiasta keskustelleet tai edes kunnon jäähyä vielä pitäneet. Ja mä en usko että kestän sitä jos tässä nyt niin käy. Oon luonteeltani äärimmäisen tunteellinen ja sopeutuminen on monessa ikävässä asiassa vaikeaa. En edes tiedä onko tää jotain masennuksesta/ahdistuksesta johtuvaa vai ihan luonteenpiirre. Siksi en aio luovuttaa.

Sanoo vaan että ”en pysty tähän enää, oon pahoillani”..

Huh huh, mahdotonta saada tekstistä kasattua johdonmukainen, väkisinkin pieniä pointteja jäi mainitsematta mutta en nyt parempaan pysty tässä tilassa.

Käyttäjä HylättyJätetty kirjoittanut 15.04.2014 klo 16:24

Nyt siis kulunut vajaa kolme päivää eropäätöksestä. Olen yrittänyt jättää rauhaan mutta välillä tulee niin ahdistava olo että pakko tekstata ja yrittää puhua varovasti. Sain hänet tänään soittamaankin minulle, tai pyytämään että soitan, oli poistanut numeroni.
Puhuimme melko rauhassa asioista, hän kuulosti välillä jopa aika myötäilevältä. Päätyi siihen että jos hyväksyn eron, voimme nähdä piakkoin ja jatkaa kaveripohjalla. Meinattiin jopa käydä jätskillä, mutta sanoikin ettei pysty vielä koska en muuten ikinä pääse hänestä yli.

Olen tuonut sen jälkeen esiin monia pointteja liittyen uuteen yritykseen. Sanoin että hän olisi voinut keskustella asiasta vakavasti ennen mitään lopullista päätöstä. Kun edellisenä päivänäkin oli vakuuttanut silmiin katsoen että ei halua menettää mua, joten enhän mä voinut käsittää tilanteen olevan näin vakava. Olisin takuulla muuten antanut kunnolla tilaa ja omaa aikaa, että voisi kokeilla miltä tuntuu olla yksin ja helpottaako. Oltiin kuitenkin liikaa yhdessä ja siksi tää meni tähän.

Nyt vaan hermostuu hyvin helposti ja hänen mielestään "jankkaan" tästä asiasta joka ärsyttää. Näin meillä on ollut aina, keskusteluyritykset hän on tulkinnut jankkaamiseksi. Ongelmat on selvitetty hymyllä ja kivoilla sanoilla, eteenpäin jatkamalla.

En edelleenkään halua luovuttaa, hänellä on valmennuskurssikiireitä ja ne takuulla vaikuttavat niin että on helpompi sulkea ajatukset ikävältä ja vanhoilta hyviltä muistoilta, jotka saisivat ehkä palaamaan yhteen. Kysyin ja hän sanoi ikävöivänsä, mutta ei halua enää seurustella. Vaikuttaa hyvin räjähdysalttiilta jo siksi että häiritsen lukemista.

Pakko yrittää siis kuluttaa aikaa ja odottaa josko hänellä tunteet tulis pintaan ja katumus päälle, vaikkakin pelkään pahinta. En ole varma kannattaako mun soluttautua kaverialueelle ja odottaa hänen tekevän aloitteen tunteidensa vallassa. Sekään ei tunnu kovin todennäköiseltä enää kun on jo ollut niin päättäväinen asiasta. Vai esittääkö vaan lujaa? Apua tarvisin ☹️

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 15.04.2014 klo 22:16

nonnih Hylätty Jätetty, tervetuloa rikkonaisten kerhoon.

Ihmissuhteeseen tarvitaan kaksi vapaaehtoisesti yhteen liittyvää itsenäisesti halukasta henkilöä, jollei toinen pysty jostain syystä, niin hän ei pysty. Sitä et todennäköisesti voi muuttaa, vaikka miten yrittäisit olla hyvä. Terveisin nimim. kokemusta on.

Todennäköisesti hänen mielialansa muutos on lähtöisin hänen oman elämänsä tilanteesta ja kysymyksistä, eikä johdu lainkaan sinusta, hänellä on oma prosessinsa jota hänen pitää kuunnella ja kunnioittaa. Ala sinä keskittyä oman elämäsi hyviin juttuihin. Ala kantaa vastuuta oman elämäsi ratkaisemattomista ongelmista, siis omasta onnellisuudestasi. Me niin helposti sysäämme vastuun onnellisuudestamme sille ihmissuhteelle, jonka toivomme ratkaisevan kaikki ongelmamme. Ja meitä kokeneempia on ihan samassa veneessä... ihan samoissa peruskysymyksissä, vähän eri elämäntilanteessa vaan.

Olet vielä nuori, samoin hän, on luonnollista, ettei tiedä ihan tarkkaan mitä haluaa. Ja jos on vielä itsenäistymiseen matkalla vähän kumpikin, niin kannattaa ajatella, että elämä tuo sopivamman kumppanin kohdalle tai että ehkö voidaan olla ystäviä sitten myöhemmin kun eroamisen haavat on umpeutuneet.

Hakeudu kavereidesi ja ystäviesi ja läheistesi seuraan ja kattele elämää vähä muusta perspektiivistä, siitä se lähtee luistamaan sun elämäsi hyviä asioita kohti 🙂👍