hienoa 🙂🌻 Yrmy että olet opetellut puhumaan asiasta! Seksi on niin henkilökohtainen asia ettei siitä ole todellakaan helppoa puhua...

Minä olen vähän itseksesi keskittynyt tekemään seksikirjaa. Olen kyllä asian jo maininnut poikakaverileni ja sanonut, että jossain vaiheessa se saa siihen liittää omia juttujaan mutta ei vielä.
Kauhia määrä eräällä (sorry unohdin jo nimimerkkisi) on noita perunaruokia. Luulen, että meillä ei noin runsas tarjoile ole koskaan, on kai vaan keitetty ja paistettu peruna. Teki mieli kirjottaa, että on varhaisperuna ja siemenperuna mutta se kai olisi liian harvoin miehelle.

Tänää Iltalehdessä luki "suurin osa naisista näytettelee orgasmin"? En edes tiedä miten sitä voisi näytellä? Äänet ehkä onnistuisi jos vähän harjottelisin. Mutta ruumiini ei osaa näytellä orgasmia. Ehkä tarvitse ohjeita, en ala näyttelemään.

Minä tykkään kaikesta hyvästä, myös ruuasta... 😀 nimim. herkkuja perunasta

Itsepetos on niin kovin laajalle levinnyttä, että miksi seksi tekisi poikkeuksen. Älä tosiaan alakaan teeskennellä, parempi olla oma itsensä - aina ja kaikkialla. Asioita oppii halutessaan, aitous on hyvä asia. Miksi turhaan kiirehtiä asioitten edelle, tekee vaan juttuja omaan tahtiinsa 🙂👍 - kiva lukea tuota ajatuksenkulkuasi, siinä on niin jotain tuoretta...

Nosto on ajankohtainen.
Me erottiin vähäksi aikaa, ei kuulemma lopullisesti, sanoo toinen. Mie heitin sormuksen kylläkin jokeen mutta se oli jäässä voi mie sen ennen kevättä hakea pois.

Kuitenkin on niin etten minä pidä seksistä missään asennossa vaikka kuinka yrittäisin itseäni pettää ja toista miellyttää. Olen kai asiaa liian paljon miettinyt, liiaksi olla eri asennoissa, liikaa kehitellä eri esileikkejä ja lopputulos on se, että inhoan seksiä. Ja kun näin kävi, voisin itseni tappaa.

Älä nyt tämän takia kuitenkaan henkeäsi heitä... ota semmoinen rauhoittumistauko ja ajattele muita asioita välillä. Elämä on sellaista, eteen tulee monenlaisia vaikeuksia ja kaikenlaista vääntöä riittää eri tilanteissa - kun opettelee tuntemaan itsensä, hyväksyy itsensä, siinä sitä on tekemistä - jos samaan aikaan yrittää miellyttää toista ja mukautua niin onhan siinä aikamoinen ristiriita. Ihmissuhteet on maailman vaikein asia...

Hei Maanvaiva,

Tosi pahoillani puolestasi 😭

Tässä on vähän vaikea kysellä taustoja (esim. onko tämä ollut ongelma vain tässä suhteessasi vai aikaisemminkin), mutta kuinka turvallisena ja läheisenä olet kumppanisi tuntenut? Mistä itse arvelet johtuvan, ettet ole nauttinut rakastelusta? Onko menty aina toisen ehdoilla? Onko sinulle annettu tarpeeksi aikaa?

Itse olen ihmetellyt sitä, että mies voi aamulla päättää, että illalla olisikin mukava rakastella (miksei sitten heti aamulla?). Kuinka sellaisen asian voi päättää tuntikausia etukäteen? Tilanteet ja tunteet muuttuvat kymmeniä kertoja - luulisin, että naisen täytyy olla tunnetasolla 100% mukana, jotta voi nauttia.

Kiitos vastauksista.
Itseasiassa me saimme ulkopuolisilta neuvon että voisimme vähän olla erillään. Vaikka olemmekin sitä aina kolme viikkoa kun tuo on töissä siten.
Ei minulla ole koskaan ollut ketään muuta poikakaveria eikä sukupuolisuhdetta kehenkään muuhun, yhdessäkin on tarpeeksi ja tiedän ettei vastapuolekkaan ole ollut kuin minä.

Ja oikeasti mua rupesi hermostuttamaan, kun se vahingossa kai puhui kuinka haluaa omia lapsia kun leikimme siskonlasten kanssa. Koska minä en niitä halua. Sitten alkoi koko seksi suorastaan v.....aa ja oikeasti pelkäsin tulevani raskaaksi vaikka meillä on moninkertaiset ehkäisyt jotta pitäsi siittiöiden tulla muurinsärkijällä. Lisäksi sen äitikin on ääliö joka puhuu lapsenlapsista.

Kyllä tunnen tämän hemmon todella tarkkaan, tiedän jopa päivä ja kellonajat milloin se haluaa seksiä. Koska sitä halutaan vapaapäivien mukaan. Aikaa sain eka kertaankin vuosia, olemme toisemma tunteneet aina. Tiedän sen olevan aika vähäsen miehelle jos seksiä saa vaan joka kolmas viikonloppu mutta oikeasti kun olimme kavereita vaan, niin ei me silloinkaan sekstailtu ollenkaan, olihan se silloinkin ilman.
Tuo tarkotti sitä, että haluaisin sen vaan tulevan kotiin, enkä heti aattelisi, että nyt se tuli, kohta se riisuu repun selästä ja kohta pitää n...a. Kun haluaisin, että se pitää repun selässä ja sanosi, että lähetäänkö laavulle paistamaan makkaraa. Kuten se teki silloin kun se oli vaan kaveri. Nyt jos sanon sille, että elä riisu reppua, niin se luulee mun haluavan seksiä reppu selässä.

Hei taasen,

Rutiinit jos mitkä ovat intoa vieviä. Ja rutiineilla en nyt tarkoita asentoja, vaan juuri tuota "kellonaika"-juttua, josta mainitsit (tämä vapaapäiväjuttu on tuttua!).

Kysyessäni oletko saanut aikaa, niin tarkoitankin lähinnä sitä, että aikaa syttyä ajatukseen seksistä (joka kerta erikseen) esim. ensin yhdessä vierekkäin, vaikka TV:n katselua tai keskustelua, virittäytymistä toisen tunnelmiin tai oman sisimmän kuuntelua - ja lähellä oloa tosiaankin ilman sitä seksiä, jos siltä tuntuu. Pitkää esileikkiä yms... vaikka hyväilyjä ilman penetraatiota. Olen jostain lukenut, että seksuaaliterapeutit kehoittaisivatkin (?) tällaiseen asteittaiseen kokemiseen. Vaihe vaiheelta, kerta kerralta voidaan edetä sitten pidemmälle, jos molemmat haluavat.

Sinne paistamaan makkaraa ja yhteistä jakamisen kokemusta hakemaan!!!!

En tiedä auttavatko nämä omakohtaiset muistelut sinua mitenkään, mutta valotanpa vähän omaa taustaani. Olen jo keski-iän kynnyksellä (41v.) ja toista kertaa naimisissa. Olin vähän yli 20, kun muutin ensimmäisen mieheni kanssa avoliittoon ja sitten 24-vuotiaana naimisiin. Aluksi tyydytin lähinnä hänen tarpeensa, mutta nautin toki ja jopa innostuinkin asiasta. Vuosien varrella tuli muutos - enää en vain halunnut, ei ollut sisäistä liekkiä. Miesparkani oli tosiaan seksittömässä avioliitossa, toverillisessa sisko- ja velisuhteessa varmaan lähemmäs vuoden. Hän olisi halunnut koko ajan muutosta. Menimme minun ehdoillani. En ollut enää rakastunut mieheeni, hän oli ihanan turvallinen ja rakkauskin oli platonista.

Ajatus lapsesta hänen kanssaan tuntui tosi vaikealta (no, muutenkaan en ole koskaan niitä erityisemmin halunnut). Huomasin, että tuon ihmisen kanssa en ainakaan halua yhteistä lasta. En siis halunnut sitoutua niin voimakkaasti. Mies oli mitä mukavin ja ihanin. Olimme vain aivan vääriä toisillemme, liitto kesti kuitenki 8 vuotta.

Nykyisen mieheni kanssa tunsimme varmaan liki 10 vuotta hyvinä ystävinä. Yhteiset kiinnostuksen kohteet lähensivät. Olemme olleet yhdessä 8 vuotta, joista naimisissa nyt 4. Koko ajan olen tuntenut seksuaalista vetoa häneen ja vasta nyt 40-vuotiaana olen vähän alkanut uskaltaa avutumaan fantasioistakin (mieheni on päiväsaikaan tosi ujo). Lieenkö vetovoiman syynä se, että mieheni on aika "epäseksuaalinen" - joten ei ole liikatarjontaa. Lähes aina vain vapaapäivinä ja illalla - ei vapautunutta ilottelua ex tempore (seurusteluaikana kyllä). Muuten kyllä antoisaa.

Hänellä on kaikissa aikaisemmissakin suhteissa ollut tuollaisia pidempiä seksittömiä jaksoja omasta halustaan. Meilläkin ollut 5 kuukauden jakso - aika kaameaa, en tiedä olenko jatkossa valmis sellaiseen, jos toinen ei halua yrittää muuttaa tilannetta jollain tapaa. Pitäisiköhän lukea Anna-Leena Härkösen viimeisin kirja Ei kiitos, joka käsittelee miehen haluttomuutta. Liikakiloni kuulema osaltaan aiheuttivat haluttomuutta (tiedän, kuulostaa tosi epäkypsältä)

Yritän tässä sinulle kertoa, että elämän aikana voi joutua tarkastelemaan tuota seksuaalisuutta ja halukkuutta monesta eri näkökulmasta - ajattelin pitkän selibaattimme aikana jopa, että se on minulle oikein, koska kohtelin ensimmäistä miestäni niin....

Tärkeintä on tunne - muuten seksistä ei kyllä ainakaan omalla kohdallani tule mitään. Tunnen yhä edelleen olevani rakastunut mieheeni (rakastaminen on kokonaisvaltianen ja osin myös tahdonalainen tunne vaikeinakin hetkinä), vaikka missään rakkauspsykoosissa en tietenkään enää ole. Ehkäpä tuo rakastumistunne ruokkii halukkuutta - mieheni ei ole itsestäänselvyys minulle, enkä minä hänelle (sen tuo kesän "pettämisepisodi aiheutti, kummasti myös paransi liittoamme) Kehuuko miehesi sinua? Pitääkö hän sinua viehättävänä - vai onko se vain "vonkaamista"?

(Miksi nimimerkki "maanvaiva" - ironiaako?)

Hei!

Minäkin heitän lusikkani soppaan.

Olen 45v. naimisissa 25v.
sexi halut hävinneet jonnekkin.miehellä kyllä haluja riittäisi.ikävä sanoa,mutta onko rakkautta olemassa vai onko avioliitto vain sellainen vehkeilylaitos.
meillä avioliiton vahvistaminen on tapahtunut velkapotin avulla.

yksi ainoa yhteinen harrastus ajoittuu kesään,moottoripyöräily.joka kylläkin tuli mieheni puolelta.olen vain sen jotenkin omaksunut. mutta minun harrastukset eivät ylety mieheni tasolle.

ehkä olemme vain väsyneitä.vai olenko se väsynyt minä.
tällä hetkellä mieheni on sairaalassa,eikä kotiutuksesta ole tietoa.nautin.
sillä minä voin olla ajattelematta koko sexiä.

mies tuntuu ottavan itseensä jos minä en saa aina orgasmeja.
olen sitä mieltä,että mitä vanhemmaksi mies tulee,sitä enemmän fantasia asiat pyörii mielessä.
onko totta,että humalaisen ja lapsen suusta tulee totuus esiin?
humalassa ollessaan minä jotenkin unohdun takavasemmalle ja nuoret naiset alkavat kiinnostaa,kuten myös toisten seura.

nyt jäi pikkujoulut väliin.minä en lähtenyt,sillä vuosi sitten minua loukkasi,että minä unohduin jonnekkin.mieheni kiinnostuksen kohde oli nuori nainen ja muu seurue.sanoin,etttä mene vain yksinäsi,mutta eipä hänkään lähtenyt. joutui sitten kylläkin sairaalaan.

että sellainen tarinanpätkä

Kiitos vastauksistanne, minä ehdin niihin ajatuksilla tulla vasta viikonloppuna ja sitten vastaan kunnolla. Koska tänään tulee eka jouluturistit ja mulla on töitä aika tavalla.
Ja olen lukenut Härkösen Ei kiitos kirjan ja olen kuin se mies siinä.
Saatte te kirjottaa kuitenkin vaikka mie en ehi.

Taas minä heräsin keskellä yötä miettimään miten näin kävi. Minulla oli mies joka jota olin päättänyt lopun elämääni rakastaa. Kuullostaa ehkä kummalta, kun olen vain 21v. Mutta koska halusin seksiä ja olen uskovainen, enkä oikeastaan saisi naida ennen kuin menen naimisiin, niin päätin, että tuo on mies jonka kanssa haluan elää lopun elämääni. Eli toisin sanoen halusin kokea seksin ja silti olla uskovainen.

Minä olen meidän suhteessa se joka on ne kellonajat tehnyt, koska pidän kellonajoista. Mutta nyt se kääntynyt niin etten pidäkään siitå kellonajasta jolloin pitäisi sekstailla. Koska en pidä seksistä en myöskään pidä kellonajoista kun olemme yhdessä. Eli ettei sillä viikonloppuna kun olemme yhdessä oikein ole mitään merkitystä, koska tiedän, että kohta tulee aika jolloin pitäisi sekstailla.

Me asumme kylässä joka kokonaan poltettiin sodassa. Olen ehkä liikaa elänyt niissä vitseissä jolloin sanottiin miehen palaavan sodasta ja ensin sekstailevan naisen kanssa, sitten riisutaan sukset jalasta. Mie aattelen, että poikakaverini tulee pitkältä lomalta ja on ollut ilman naista ja mun pitää olla valmis seksiin vaikka aivan muuta haluaisin.

Minun uusi äitini on rikkonut minun tarkkaan laadittua aikatauluja miten vaan. Useimmiten niistä sitten pidän. En kuitenkaan osaa sanoa poikaystävälle, että tee sinä samoin, että kokeile haluanko seksiä vaikka olen kertonut että nyt tiskataan. En kyllä itsekään tiedä miten suhtausin ajatukseen että sekstailisiin noin vaan sopimatta.. Löisin joko turpaan tai nauttisin seksistä. Nyt en lyö turpiin mutta en nautikaan.

Mie olen hereillä keskellä yötä, yksin. Vaikka kirjotan seksistä, en sitä kaipaa. Härkösen kirjasta tulee ajatus entäs jos poikaystäväni juuri nyt on jonkun toisen naisen kanssa. Seksissä. Olkoon, en minä siitä suuttuisi, jos ei minulle sitä kertoisi. Tulee myös mieleen. Mulla on sua ikävä.

Hei Maanvaiva,

Rakastaminen on toki "tahtomista" myös vaikeinakin päivinä- silloinkin, kun tuntuu ettei juuri sietäisi toista silmissään, mutta ei kai sitä vain voi päättää rakastavansa loppuelämänsä...

Mitä oikeastaan tunnet kumppaniasi kohtaan - onko se ystävän rakkautta, hyvää oloa yhdessä ja tuttuutta+turvallisuutta, sitä ettei voi yksinkään olla? Millaisena näet tulevaisuutenne?

Hei taas Jasse

Mulla oli hyvä olo sen pojan kanssa silloin ennen kun päätimme ettemme vielä harrasta seksiä. Koska kykene mitä vaan tekemään kun oli varmuus ettei mene seksiin, esmes vaikka saunomaan alasti, uida ilman uimapukua, nukkua yön laavussa kahistaan jne. Tai olimme yhdessä matkoillakin, nukuimme samassa hotellihuoneessa mutta emme sekstailleet. Ehkä se oli kuin kolmas veljeni.

Ei mulla ole hyvä olla yksinkään. Nyt sitten odotan, että tulisi se kolmas viikonloppu eikä se tulekaan. Sitten voikin olla vaikeaa.
Ei me voida olla yhdessä tulevaisuudessakaan. Se haluaa lapsia, minä en. Eikä se johdu kuin minusta, jos haluaisin lapsia, tekisin niitä just tuon pojan kanssa.

Tämäkin asia vaivaa, mitä on vaikea sanoa kelleen. Eli, että kun mulla on epilepsia ja aika herkästi saan kohtauksen, kun tilanne muuttuu. Olen lukenut, että orgasmissa säkenöi silmissä. Entäs jos se mulla johtaa kohtaukseen? Vasta olisi noloa olla alasti ja poikaystävä joutuisi soittamaan ambulanssin. Asiasta kai pitäsi puhua neurologille mutta musta ei siihen ole.

Hei Maanvaiva,

On tosiaan hyvä, että olet miettinyt suhdettasi ja sen luonnetta noin perinpohjin- sitotuminen toiseen, jonka kanssa ei sitten kuitenkaan pysty jakamaan niitä kaikkein intiimimpiä tunteita ja haluja (seksi, lapset yms..) on vuosien saatossa todella raskasta molemmille osapuolille.

Tuosta viittauksestasi orgasmiin: varmastikin on kyse jokaisen henkilökohtaisesta kokemuksesta, mutta mikäli tuo "silmissä säkenöiminen" sinua pelottaa, voin ainakin omalta kohdaltani lohduttaa, etten tuollaista "ilotulitusta" ole kokenut - pikemminkin tunne on sellainen "sisäänpäin räjähtäminen" (tätä on kyllä tosi vaikea kuvailla sanoin) syvä itseensä vajoaminen, niin hyvä olo ja laukeaminen, että se on "pieni kuolema" - kaikki pysähtyy, haluaa vain olla juuri siinä, aivan liikkumatta ja lähellä toista. Tunne on tietenkin yksilöllinen.( Miehet tuntuvat saavan orgasimin asennossa kuin asennossa, mutta itse olen huomannut, että näin itsellä käy lähes ainoastaan vain yhdessä asennossa. ).

Rakastelu on toki antoisaa ja tyydyttävää myös ilman orgasmiakin - kaikki riippuu siitä, kuinka hyvin asiaa "pohjustetaan", eli kuten Tommy Taberman on kirjoittanut "Kaikki haluavat tulla vietellyiksi". 🙂👍

Hei!
Kaikkia viestejä en ketjusta lukenut, mutta hyvin samanlaisia vastauksia oli tullut kuin itsekin ajattelen.
Yksi asento voi riittää, mutta miksi ei kokeilisi muitakin?
Aina ei tarvita esileikkiä, voi mennä vain suoraan asiaan. Välillä pitkäkin esileikki voi olla paikallaan. Itse olen huomannut, että mitä pidempi esileikki, sitä paremmin saan orgasmin. Kaikki tulee kuitenkin tehdä sen hetken mukaan.
Meillä on mieheni kanssa ollut aina hyvä seksielämä. Molempien mielestä. Olemme rakastelleet pelkästään perinteisessä lähetyssaarnaja-asennossa. Olemme rakastelleet pelkästään siten, että olen ollut hänen päällään. Välillä taas olemme rakastelleet kaikissa mahdollisissa osaamissamme asennoissa.
Aluksi lähdimme varovaisesti kokeilemaan, ja kysyimme aina toisiltamme, voiko näin tehdä. Kysymme vieläkin. Se että ei heti kieltäydy uudesta, ja että huomioi toisen kysymällä tai sitten päinvastoin kertomalla jos ei tunnu hyvältä, auttaa kehittämään seksielämää aina nautinnollisempaan suuntaan. Auttaa kasvattamaan luottamusta kumppaniin rakastelun aikana, jolloin herää automaattisesti (ei kai ehkä kaikilla?) halu kokeilla uutta. Sehän kuitenkin on kahden ihmisen välinen luonnollinen tapa osoittaa rakkauttaan ja hellyyttään.
Välillä voi olla hyvä vain maata alasti ihan toisen iholla, hyväillä ja keskustella omasta seksielämästään kumppaninsa kanssa. Silläkin tavalla saa hyvin helposti selville, mistä toinen tykkää ja mistä ei. Sillä tavalla voi myös itse kertoa, mitä toivoisi ja mitä ei.
Ihania hetkiä teille vällyjen väliin! 🙂👍