Raskaana ja ero tuli
Olen todella ahdistunut tällä hetkellä. Erosin miehestäni vasta pari päivää sitten, koska meidän juttu ei vain yksinkertaisesti toiminut. Kun tulin raskaaksi, tuntui, kuin meillä ei olisi enää ollut mitään yhteistä, me vain kaikkosimme toisistamme. Miehelleni tuntui muutenkin olevan tärkeämpää istua kapakoissa, kuin viettää minun kanssani iltoja ja vapaata aikaa.
Alussa meillä meni todella hienosti, pääsinhän itsekin juomaan ja jaksoin istua baareissa, vaikka en joka päivä todellakaan.
Nyt kun tulin raskaaksi, ei minua enää kiinnosta baarissa istumiset, edes selvinpäin, vaan kaipaisin jotain aivan muuta.
Yritän järjellä ajatella, että tämä mies olisi kuitenkaan muuttunut lapsen synnyttyä, vaan olisin yksinään ollut silloinkin. Silti tuntuu ahdistavalta ja haluisin vaan käpertyä miehen kainaloon ja uskoa, että kaikki menisi parempaan suuntaan. Pelottaa tulevaisuus.
Olen siis aivan alkutekijöissä raskaudessa ja lapsi oli toivottu, molemmat sitä halusimme. Abortti ei tule mieleenkään ja toivon todella, että kaikki menisi raskauden suhteen hyvin ja että saan nytten voimia jostain, ja että jaksaisin iloita raskaudesta.
Nyt vain kaipaan miehen tukea (vaikka sitäkään en ole saanut suhteen aikana kertaakaan), sekä sitä, että saisin hänen kanssa iloita ensimmäisistä potkuista jne.
Tunnen itseni aivan arvottomaksi ja tyhmäksi. Miten oikeasti jaksan tämän kaiken aivan yksinään! Ja miten muutenkin myöhemmin elämässä, tulenko ikinä löytämään itselleni sitä oikeaa, kenen kanssa jakaa surut ja ilot? Ja ei, tällä hetkellä en miestä kaipaa rinnalleni, mutta mietittyy vain tosissaan tuleva niin paljon.
Anteeksi pitkä ja sekava teksti. Ei ajatus oikein järjellä toimi tällä hetkellä.
Maailma ei kuule yhteen mieheen kaadu. Vaikka siltä tuntuu varmasti tällä hetkellä, niin tulet huomaamaan vielä tulevaisuudessa, että asiat hoituu.
Tuttavapiiriissäni on yksi tapaus, samantyylinen kuin sun, ja ystäväni on yksinhuoltaja, koska miehestä ei oikein ollut mihinkään kuin aineisiin. Ystäväni silti halusi lapsen ja totesi viksusti, että tämä on nyt sitten minun lapseni enkä ota lapsen isää sotkeutumaan enempää hänen eikä mun elämääni, kun on kerran aineissa, siis sekakäyttäjä.
Puhu puhu ja puhu asiasta luottoystävillesi ja hakeudu vaikka vertaistukiryhmään yksin raskaana olevien kanssa, jos sellaisen löydät. Kriisikeskus ja perheneuvottelukeskus on myös paikkoja, mistä saat tukea halutessasi.
Ja voihan olla että miehesi herää asiaan, voihan olla että hänelle tuli vaan jokin käsittämätön reaktio, jota hän ei itsekään ymmärrä miksi toimii niin kuin toimii. Ei isäksi tuleminen ole ensimmäisellä kerralla helppoa. Minä muistan kun silloinen naisystäväni tuli raskaaksi ja minä olin omissa prosesseissani jo ajatellut, kun asuimme kaukana toisistamme, että ei tästä taida tulla mitään tämmöisen välimatkan takia ja pumps hän ei ollut edes itse huomannut olevansa raskaana, minä vaan kysyin että missä sun kuukautiset on. Hän otti asian ihan ok - ja minä menin aivan sekaisin, ihan paniikkiin, koska olin ajatuksissani ajatellut että meidän suhde loppuu. No, käytiin neuvolat ja muut ja sitten hän halusi pitää lapsen joka tapauksessa, ja minä olin aivan häpeän tuottamassa paniikissa, aivan hukassa itseltäni ja tunteiltani. Lopuksi siinä kävi niin, että se menikin kesken. Sen jälkeen oltiin vielä tekemisissä parikin vuotta keskenämme silloin tällöin, mutta uutta raskautta ei tullut eikä hankittu.
Ihminen ei aina itsekään tiedä, mikä prosessi häntä vie. Se on tuskallista vierellä olevan osalta, olen kokenut molemmat puolet, mutta usko pois - elämä kantaa sua kunhan avaudut näkemään sen mahdollisuuksina. Ei lapsi ole enää nykyään useimmille miehille este aloittaa oikea vakava ja tasapainoinen suhde. Voi olla toisinkin päin, että mies haluaa mielummin naisen jolla jo on lapsi kuin sellaisen jolla ei ole vielä yhtään.🙂👍