Puolison huono itsetunto
Hei kaikille. Rekisteröidyin tänne sivustolle, sillä kaipaan tukea tilanteeseeni ja toisaalta myös koen tarvetta päästä ns.avautumaan. Olemme mieheni kanssa tuore pariskunta, olemme olleet n.vuoden parisuhteessa. Muutimme kaksi kuukautta sitten yhteen asumaan ja kaiken piti olla kunnossa. Nyt yhdessä asuessamme mieheni huono itsetunto on tuonut ongelmia suhteeseemme. Ymmärrän, että hänellä vaikuttavat entisten suhteiden ongelmat ja ne kumpuilevat nyt meille. Hän esimerkiksi on myöntänyt suoraan pelkäävänsä ja epäilevänsä sitä, että pettäisin häntä. Jota en tietenkään tekisi, ikipäivänä. Suuria ongelmia on myös tuottanut se, että hän vaatii minulta vakuutteluja rakkaudestani ja siitä, että kaikki on hyvin. Monesti kun hän tulee töistä kotiin, ensimmäinen lause on mitä kuulen ”Ootko vihainen?”. Elikkä hän epäilee heti, jos en vaikka tajua tarpeeksi nopeasti hymyillä, että nyt oon jostain vihainen ja hänen pitää olla varpaillaan. Olemme keskustelleet tästä ja minä yritän parhaani mukaan ymmärtää.
Minulla on myöskin taustalla ikäviä parisuhteita ja parisuhdeväkivaltaa. Mutta niistä oppineena olen saanut tosi vahvan itsetunnon ja olen hyvinkin sinut itseni kanssa. Niin nyt tuntuu tosi hankalalta, kun toinen ei arvosta itseään. Olemme puhuneet siitä, että miten toinen ihminen ei voi auttaa itsetuntoon tai masennukseen, vaan sen pitää lähteä itsestään. Tottakai toinen on tukena ja apuna, mutta ei voi olla pelkkä kantava voima. Mieheni on myös yrittänyt alkaa muuttamaan minua ja on pistänyt kampoihin parin harrastukseni suhteen, sillä tapaanhan niissä miehiä. Olemme käyneet tästä tappeluita, sillä minä en halua lopettaa minulle tärkeitä harrastuksia tuommoisen epäilyn takia ☹️ Olen jopa pyytänyt puolisoani mukaan, mutta ei hän halua. Sitten joka kerta kun tulen kotiin, on mykkäkoulua. Olin myös viikko sitten harrastuspoppooni järjestämissä pikkujouluissa ja puolisoni otti heti marttyyri-vaiheen päälle ”noh, mene sitten. En haluaisi olla yksin täällä, toivottavasti tulet pian kotiin.” Päätin kuitenkin, että kerrankin kun pääsen tyttöporukalla ulos, aion nauttia enkä mieti kotiongelmia. Tulin sitten yöllä kotiin, pikkujoulujuomia juoneena ja kaaduin vaan suorilta tein sänkyyn. Aamu alkoikin sitten hirveällä taistelulla, että olin varmasti tehnyt jotain siellä kekkereissä, koska en antanut pusua nukkumaan tullessani.
Tämä ei välttämättä muista kuulosta edes mitenkään ongelmalliselta, mutta minulle tämä on sitä. Olemme kuitenkin molemmat aikuisia ihmisiä ja haluaisin vaan, että kaikki olisi suhteellisen seesteistä. Ja varsinkin, että myös mieheni arvostaisi itseään.
Hienoa, että olette saaneet etäisyyttä. Se varmasti saa näkemään asioita vähän eri kantilta. Äläkä ota mitään paineita siitä, jos et laita heti viestiä, kun miehesi sitä vaatii. Kyllä sinä saat ihan itse päättää missä tahdissa ja milloin viestittelet. Kyllähän tuo nyt aikamoisesta riippuvuudesta kertoo, että on pakko saada sinulta viesti heti, kun työpäivä päättyy. Ei kuulosta yhtään terveeltä. Ja todella ahdistavan kuuloista sinun puolesta.
Sinun ei ole mikään pakko rasittaa itseäsi puheluilla. Mitä jos et joskus vastaisi ollenkaan? Laittaisit vaikka vain viestiä, että sinä haluat nyt levätä? Olisiko se maailmanloppu? Älä hypi hänen pillinsä mukaan, vaan aseta rajat! Se on ainoa tapa, jolla osoitat kuinka sinua saa kohdella. Jos sinä sanot, että asia ei tunnu sinusta hyvältä, mutta kuitenkin teet kuten hän käskee, niin mitä luulet mitä se kertoo hänelle?
Jos et olisi koko ajan häneen yhteydessä, niin huomaisit, että onpas sinun helppo olla ilman hänen läsnäoloaan. Toivottavasti uskallat jossain vaiheessa kokeilla miltä se tuntuu.
Minunhan on tosiaan uskomattoman hyvä olla yksinään täällä, tai missä vaan. En siis ole muutenkaan liian kova yhteydenpitäjä, perheeni ja ystävänikin tietävät sen. Minulle luo stressiä se, jos jatkuvasti pitää päivystää puhelimen äärellä ja odotella viestiä tms. Puolisoni tietenkin näkee tämän viestittömyyden huonona ja henk.kohtaisena häntä kohtaan.
Onneksi täällä minusta pidetään huolta, vanhemmat työntekijät ottavat minut työpäivien päätteeksi matkaansa katsomaan maisemia ja tutustumaan uusiin ympäristöihin. Olen saanut niin paljon positiivista energiaa täällä ☺️❤️☺️❤️
Huomenta 🙂🌻 sain toissapäivänä kuulla, että minut haluttaisiin kouluttaa tähän työhön niin, että jäisin vakituiseksi. Tiedän että puolisoni ei salli sitä ja saan niskaani ns.huonon naisen-leiman, kun valitsen työn mieheni sijasta. Minua niin harmittaa, että miten fiksu ja komea ihminen voi ajatella parisuhteesta, itsestään ja minusta noin jyrkällä tavalla.
Hän voisi saada täältä töitä myös, mutta se toimisi vain silloin, jos meidän suhde toimisi muuten. Nyt tiedän, että puolisoni tulisi tänne kyttäämään minua.
Eilen puolisoni sanoi, että jos hän jaksaa puolivuotta odottaa, en saa tuottaa pettymystä hänelle. Eli, minun pitäisi palata kotiin kiltisti ja jäädä työttömäksi ☹️😭
Eikä suhde tule muuttumaan ellei mies itse ymmärrä, että hänen toimensa ja ajattelutapansa vahingoittaa sinua. Syyllistämällä on helppo sitoa toinen itseensä, jos se toinen eli sinä suostut syyllistymään ns turhasta.
Kävin nyt kotona muutaman päivän lomalla. Aika meno hyvin, kun välttelin kaikkea ikävää keskustelua. Ja puolisoni oli tosi ihana. Tiedän, että se on vain ohimenevää ja pian on taas riita käynnissä. Olen nyt sisäistänyt sen, että suhteemmme on tulossa päättymään, sillä olen kokenut niin suurta henkistä pelkoa.. En vain jotenkin uskalla lyödä suhdetta poikli kerta iskusta. En halua tarkoituksella roikuttaa toista suhteessa, mutta haluan turvata ensin oman selustani.. Käyttäydynkö nyt liian lapsellisesti ja itsekkäästi? Olen vain niin peloissani, että mihin tämä voisi pahimmillaan johtaa.
Nyt minä elän jo suhteemme lopun alkua. Tai olen elänyt jo pidempään, tiedän sen. Olen vain halunnut uskoa puolisostani hyvää, mutts asiat eivät voi jatkua näin. En voi jäädä tämmöiseen suhteeseen enää.
Meillä olisi pitänyt olla puolison suvun puolelta lakkiaiset tällä viikolla, mutta jouduin perumaan sen omalta osaltani. Isoäitini menehtyi toissapäivänä ja äitini haluaa tulla minun luokse. Sain tästä kauheat huudot mieheltäni ja samalla myös äitiäni syyllistettiin 😭
Tämä on aivan kauheaa. Työkaverinikin kuulevat puhelimen läpi kun puolisoni raivoaa minulle kesken työpäivän, kuinka olen epäluotettava ja aiheutan pettymyksiä.
Ja sitten illalla laittoi viesti, että vaatii minulta liioiteltuja huomionosoituksia? Hän ei ymmärrä, että noin raivokas käyttäytyminen ei lähennä meitä ollenkaan. Ja tuo jatkuva sääntöjen lateleminen minulle..
Hei taas 🙂🌻 nyt minä sen tein, nimittäin päätin parisuhteemme. Helppoa se ei ollut ja kestää aikansa, etten siitä soimaisi enää itseäni. Mutta tiedän tämän olevan parhaaksi minulle. Kyllähän se sydäntä raastaa nähdä rakastamansa ihmisen itkevän perääni. Mutta valitettavasti minun henkinen luotto loppui kyseiseen ihmiseen. Nyt on aika alkaa rakentamaan uutta, omaa elämääni.
Hei Renaldo Moon!
Olen lukenut tämän koko ketjun ja käynyt välillä katsomassa, joko olet tehnyt viisaan päätöksen ja nyt olet - täytyy oikeasti onnitella sinua. Tuo oli rakkauden teko itseäsi kohtaan ja tavallaan myös miestäsi kohtaan, sillä on rakkautta laittaa rajat ihmiselle, joka toimii loukkaavasti. Rajasi laittaminen on hänelle myös mahdollisuus mennä itseensä, oppia ja ehkä joku päivä hän on valmiimpi parisuhteeseen jonkun kanssa.
Miehesi ei kyennyt rakastamaan itseään, eikä siksi sinuakaan. Toivottavasti tämä ei tunnu pahalta, mutta näin itse näen asiat.
Jos rakastaa itseään, kohtelee itseään hyvin ja kun kohtelee itseään hyvin, kohtelee myös automaattisesti toisia hyvin.
Elin vuosikymmeniä sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa, joka ei omasta mielestään tehnyt koskaan virheitä, vaan minä tai joku muu oli aina syyllinen kaikkeen. Hän myös vakoili minua nauhottaen salaa, mitä teen kotona silloin, kun hän ei ollut paikalla.
Kun jätin hänet, hän katui ja oli valmis myöntämään virheensä, mutta kun palasin takaisin, niin pian oli sama homma käynnissä. Oli pakko lähteä. Siitä on jo vuosia ja nyt olen onnellisessa parisuhteessa.
Voimia sinulle - älä kadu, teit juuri oikean ratkaisun! 🙂
Uskon, että sinäkin löydät vielä juuri sinulle sopivan kumppanin! 😍
Kiitos sinulle ☺️❤️ olen itsekin niin tyytyväinen tähän tilanteeseen ja tiedän, että jossain surun ja vihan alla myöa puolisoni ajattelee samoin. Hän sanoikin minulle, että yritti omistaa minut. Toivon, että hän viisastuisi ja ymmärtäisi käsitellä omat ongelmansa, eikä siirtäisi niitä tuleviin suhteisiin.
Minua helpottaa se, kun tiedän etten tehnyt eroa ns.ilkeällä tavalla, eli tähän ei ole sotkettu kolmansia pyöriä. Minulla on puhdas omatunto ja en malta odottaa, että pääsen panostamaan tähän työpaikkaani ja omaan tulevaisuuteen 🙂
Kiitos sinulle ☺️❤️ olen itsekin niin tyytyväinen tähän tilanteeseen ja tiedän, että jossain surun ja vihan alla myöa puolisoni ajattelee samoin. Hän sanoikin minulle, että yritti omistaa minut. Toivon, että hän viisastuisi ja ymmärtäisi käsitellä omat ongelmansa, eikä siirtäisi niitä tuleviin suhteisiin.
Minua helpottaa se, kun tiedän etten tehnyt eroa ns.ilkeällä tavalla, eli tähän ei ole sotkettu kolmansia pyöriä. Minulla on puhdas omatunto ja en malta odottaa, että pääsen panostamaan tähän työpaikkaani ja omaan tulevaisuuteen 🙂
Onkin tärkeää, että eron pystyy hoitamaan nätisti. 🙂
Tuli mieleen, miten päätitte koiranne kanssa toimia?
Eräs ystäväni pysyy miehensä kanssa, koska heillä on 3 koiraa, eikä yhteishuoltajuus onnistuisi, vaan koirat täytyisi jättää miehelle. Kiinnostaa siksi, miten te pääsitte yhteisymmärrykseen lemmikin hoidosta.
Meillä ei ole vaihtoehtoja, koira tulee minulle. Se on virallisesti minun nimissä ja hankin sen ennen kuin tutustuin mieheeni. Juhannuksena minua koitettiin kiristää juurikin tällä koiralla, koska humalassa oli saatu siellä idea loukata minua..ja koirallahan se onnistuu. Saatiin se sitten seuraavana päivänä sovittua kuitenkin ja jopa sain anteeksipyynnön.
Kiitos kun kerroit. Tosi mukava, että koira onkin vain sinun nimissäsi, niin ei tule sellaisia ongelmia kuin heillä, joilla koira/koirat ovat molempien nimissä.
Heitäkin tosiaan riittää, jotka käyttävät lemmikkejä "aseina" kiusaamiseen, kuten jotkut käyttävät lapsiakin - raukkamaista.
Se olikin varmaan viimeinen varmistus siitä, että oli aika lähteä eri suuntiin. Ehkäpä oli hyvä, että sait nähdä hänestä vielä tuonkin puolen, niin et luultavasti koskaan haikaile, että olisiko kuitenkin pitänyt vielä yrittää.
Toivon sydämestäni sinulle kaikkea hyvää ja myös ihanaa, sinulle sopivaa kumppania, sitten kun aika on siihen sopiva. ☺️❤️☺️