Pitkän avioliiton jälkeen erotako vai ei?
Yhteistä elämää elelty kohta 18 vuotta, alakoulululaisia lapsiakin on. Välillä on ollut vaikeampia aikoja, välillä taas vähän parempaa. Nyt viimeinen puoli vuotta on ollut suoraan sanottua helvettiä. Ennenkään miestä ei ole juuri kotielämä kiinnostanut, on käynyt paljon reissutyössä ja kotona lähinnä levännyt. Omat ”miesten kotityönsä” on hoitanut: auton laitot, pikkurempat jne. Muu on jäänyt minulle. Lasten kanssa mies ei tee mitään, hermostuu kun lapsista nyt välillä lähtee ääntä. Tuijottaa puhelintaan kotonaoloaikansa ja minulle keljuilee nykyään joka asiasta. Kaikkeen olen minä syypää ja pahan alku ☹️ saan kuulla olevani mielenvikainen, mustasukkainen ja huono äiti.
Tällä hetkellä opiskelen uutta ammattia ja se vie aikaa myös vapaalla. Oikeastaan miehen käytös paheni rajusti sen jälkeen kun aloitin opiskelut. Lasten kuullen syyttelee että minulla olisi suhteita sinne ja tänne, naapurin miehestäkin puhuu, tosin on hyvin ystävällinen kun itse naapuri on paikalla. Kaikesta kiukkuaa ja raivoaa, kaiken teen väärin. On tosi nujerrettu ja kurja olo silloin kun mies on kotona. Jotenkin en hänelle enää kelpaa, mutta silti syyttää aiheetta pettämisestä. Itse mies on jäänyt pariin otteeseen kiinni seuranhausta netissä, viimeksi oli seksideitti sivuston kirjaantumissivu auki koneella. Muutenkin on naisten perään, on aina ollut. Ainakin nettimaailmassa.
Tänään otin ihan asiallisesti puheeksi että asioista pitäisi jutella, kännykkä oli taas minua parempi kaveri ja tuntui kuin teini-ikäisen kanssa yrittänyt keskustella: mielenkiinto toisella ihan nolla. Sanoin sitten että ero taitaa olla se ainoa vaihtoehto. Siihen sain vastaukseksi kiukkuisen: ai niinkö olet huomannut.. aiemmin on huutanut että saan kakaroineni painua hittoon hänen talostaan (josta omistan minäkin puolet). Lasten nähden kävi kurkkuuni kaksin käsin kiinni, jos lapset eivät olisi huutaneet paniikissa en tiedä miten pahoin olisi käynyt. Heittänyt kuumat kahvit niskaani ja uhkaillut hirttävänsä minut. Lapsia roikottelee miten sattuu jos eivät tottele. Itsessään mies ei näe vikaa, joko se on lapsissa tai minussa, kun emme anna olla rauhassa.
Olenko aivan tyhmä kun silti toivon muuta ratkaisua kuin ero? Onko tätä suhdetta mahdollista edes yrittää paikata millään tavoin… tätä en jaksa enkä halua lasteni kasvana tällaisen keskellä. Voiko perhehelvetistä päästä muuten kuin lähtemällä itse?
Olen nyt ihan suora.
1. Suhdetta ei ole mahdollista paikata. Se edellyttäisi toimintaa mieheltä ja on ihan selvä kuvauksesi perusteella, että näin EI tule tapahtumaan. 18 vuoden aikana miehesi ei ole osoittanut kiinnostusta kotielämää kohtaan, joten näin ei tule vastaisuudessakaan tapahtumaan.
2. Lähde. Heti. Lapset kainaloon ja menoksi. Miehesi on väkivaltainen sekä henkisesti että fyysisesti - ei ole sinun eikä lasten etu olla tuossa talossa minuuttiakaan kauempaa. Lapsesi eivät kiitä sinua siitä, että jäät vaan päin vastoin. Olet sen velkaa ihmisille, jotka olet itse tuonut maailmaan, että pelastat heidät miehesi kynsistä. Ja olet itsellesi velkaa sen, ettet siedä pomputtamista, väkivaltaa ja alistamista. Olet ihminen, hyvä ja arvokas sellaisenaan. Olet kestänyt tuota jo 18 vuotta liian kauan, lopeta ajan hukkaaminen. Hus pois.
3. Asiat järjestyvät. Hae apua sosiaalitoimistosta, soita naisten linjaan. Turvaudu ystäviin, sukuun ja läheisiin. Kerro kaikki. Ihmiset kyllä auttavat, kun on hätä kyseessä. Käytännön syiden vuoksi eri kannata jäädä kärsimään.
4. Miksi ihmiset vaatimalla vaativat saada jäädä kärsimään, kun tuolla ulkona odottaa elämä ilman lannistamista, väkivaltaa ja kipua? :/
Minullakin väkivaltainen mies... tosin minullakin noussut väkivaltaisuus pintaan kun mieheni aloitti sen pari vuotta sitten. Kuulostaa kuitenkin vielä pahemmalta kuin meidän ongelmat, tai sitten osaan taitavasti vähätellä niitä. Mitähän siellä puhelimessa on kun pitää sitä näpertää? Minun miehellänikin vähän sama ongelma, ei kiinnosta kuin oma napa. Voit lukea Ahdistaa tekstistäni. Mieheni toisaan näpertää kaikki vapaa-ajat puhelintaan ja oli ollut yhteydessä entiseen muutamaan viikon panoonsa. En näe viestejä, koska hänellä on aina kännykkä lukossa. On muka hänen "ystävä". Ei pitäisi yleistää, mutta onko kaikki miehet yhtä tunteettomia ja ilkeitä?