Pitkään jatkuneet riidat parisuhteessa

Pitkään jatkuneet riidat parisuhteessa

Käyttäjä Nimetön aloittanut aikaan 23.12.2017 klo 17:41 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä kirjoittanut 23.12.2017 klo 17:41

En tiedä miten aloittaisin, mutta yritetään. Olen parisuhteessa. Olemme asuneet yhdessä muutaman vuoden. Parisuhdettamme ovat vaivanneet jo pitkään jatkuneet riidat. Itselläni on epävakaa persoonallisuushäiriö ynnä muuta problematiikkaa. Dissosiaatiohäiriö on diagnosoitu myös. Olen räjähdysherkkä, enkä pysty vieläkään kontrolloimaan suuttumustani. Puolisolla on omat ongelmansa joihin ei ole saanut oikein asianmukaista apua.

Riitatilanteissa puoliso vetäytyy ja minä huudan ja raivoan. Hän ei suostu kuuntelemaan mitä minulla on sanottavaa vaan menee pois paikalta ja on täysin hiljaa. Ei vastaa mihinkään. Laittaa kuulokkeet päähän kesken minun lauseen. Puolison harrastus vie aikaa ja koen olevani kakkosvaihtoehto kaiken muun ohella. Asia ei kuulemma näin ole. Yritän keskustella asioista ja sovitella raivostumisen jälkeen, mutta puoliso ei suostu puhumaan, ei ainakaan järkevästi. Tuntuu että olen se aikuisempi osapuoli vaikka käyttäydynkin suuttuessani huonosti. Olen vastuussa kodinhoidosta ja melkeinpä kaikesta.

Riidat ovat menneet pahempaan suuntaan, ja olen vahingoittanut itseäni riitatilanteissa. Puoliso ei tue, vaan pahentaa asiaa. Olen harkinnut poismuuttoa jo pitkään, mutta en ole saanut kerättyä rohkeutta lopulliseen päätökseen. Asuntohakemus on vetämässä, mutta silti mietin, että josko sittenkin voisimme elää yhdessä. Mutta jos toinen ei kykene puhumaan eikä muuttamaan omaa käytöstään, miten asiat voivat muuttua? Itse olen yrittänyt, ja olen myöntänyt omat virheeni. Voin fyysisestikin huonosti ihan ahdistuksen vuoksi.

Silloin kun riitaa ei ole, meillä on ihan mukavaa. Niitä hetkiä on nykyään vain harvoin. Emme luota toisiimme.

En nyt tiedä mitä tällä tekstillä haen, vertaistukea, neuvoja? Onko järkeä enää yrittää?

Käyttäjä kirjoittanut 23.12.2017 klo 23:39

Misty_ kirjoitti 23.12.2017 17:41

En tiedä miten aloittaisin, mutta yritetään. Olen parisuhteessa. Olemme asuneet yhdessä muutaman vuoden. Parisuhdettamme ovat vaivanneet jo pitkään jatkuneet riidat. Itselläni on epävakaa persoonallisuushäiriö ynnä muuta problematiikkaa. Dissosiaatiohäiriö on diagnosoitu myös. Olen räjähdysherkkä, enkä pysty vieläkään kontrolloimaan suuttumustani. Puolisolla on omat ongelmansa joihin ei ole saanut oikein asianmukaista apua.

Riitatilanteissa puoliso vetäytyy ja minä huudan ja raivoan. Hän ei suostu kuuntelemaan mitä minulla on sanottavaa vaan menee pois paikalta ja on täysin hiljaa. Ei vastaa mihinkään. Puolison harrastus vie aikaa ja koen olevani kakkosvaihtoehto kaiken muun ohella. Asia ei kuulemma näin ole. Yritän keskustella asioista ja sovitella raivostumisen jälkeen, mutta puoliso ei suostu puhumaan, ei ainakaan järkevästi. Tuntuu että olen se aikuisempi osapuoli vaikka käyttäydynkin suuttuessani huonosti. Olen vastuussa kodinhoidosta ja melkeinpä kaikesta.

Riidat ovat menneet pahempaan suuntaan, ja olen vahingoittanut itseäni riitatilanteissa. Puoliso ei tue, vaan pahentaa asiaa. Olen harkinnut poismuuttoa jo pitkään, mutta en ole saanut kerättyä rohkeutta lopulliseen päätökseen. Asuntohakemus on vetämässä, mutta silti mietin, että josko sittenkin voisimme elää yhdessä. Mutta jos toinen ei kykene puhumaan eikä muuttamaan omaa käytöstään, miten asiat voivat muuttua? Itse olen yrittänyt, ja olen myöntänyt omat virheeni. Voin fyysisestikin huonosti ihan ahdistuksen vuoksi.

Silloin kun riitaa ei ole, meillä on ihan mukavaa. Niitä hetkiä on nykyään vain harvoin. Emme luota toisiimme.

En nyt tiedä mitä tällä tekstillä haen, vertaistukea, neuvoja? Onko järkeä enää yrittää?

Käyttäjä ^^ kirjoittanut 13.03.2018 klo 12:30

jaa-a. Olen varmasti huono neuvomaan mutta kerron omasta kokemuksestani. Minäkin 8 vaikka olen mies) kaipasin ennenkaikkea keskusteluja vaimoni kanssa. Yritin kaikkea mahdollista mitä keksi mutta tuntui ja tuntuu, että puheyhteys , keskusteluyhteys on entistä huonompi.

Voisit miettiä olisiko joku muu tapa kommunikoida kuin sanallinen. Huomioiko puolisosi sinua muulla tavalla positiivisesti? Auttaisiko lyhyet kirjoitukset vaikka tekstiviestillä. Tai jopa pelkät kuvat?

Luultavasti sanotaan, että tärkein olisi kertoa kumppanille mitä itse tuntee. Silloin sitä yleensä odottaisi kumppanin ymmärtävän asian tavalla tai toisella.

No minä en ole siinä onnistunut. Ehkäpä sinä onnistut?