Pitkä viikon loppu edessä, ero päätös tehty mielessä, saanko asuntoa, miten jaksan....
Hei!
Takana unelma joka ei koskaan toiminut ja on tullut aika myöntää ettei tämä voi jatkua. Miten se sattuukaan, tuntuu niin yksinäiseltä. Eikä minulla tosin kaveraita olekaan, kaikki aikani on annettu 15-vuotta miehelleni sekä kolmelle lapsellemme. Nyt on minun aikani tullut juosta pois. Mieheni on kiireinen perheensä parissa ja toivon että ehdin ennen kuin hänen perheensä lähtee täältä.
Parisuhteemme: Sairas sairain mustasukkaisuus, jouduin aina lopettamaan aloittamani kurssini tai työni. Itsuin vain kotona näin ei tarvinnut kestää kuin alkoholistia jolle kaikki piti mennä niin kuin hän tahtoo. Sekoilua väkivaltaa. ym.ym.
Yritän hakea asuntoa paikkakunnalta jossa äitini asuu. En tiedä saanko sitä (luottotietonikin kun ovat menneet avioliiton aikana). Olisin niin halunnut jo juosta pois lasteni kanssa äkkiä. Nyt on pitkä viikonloppu edessä, epätietoisuus asunnosta, pysyykö mieheni perheensä parissa viikonlopun vai tuleeko hän tänne. Olemme tosi sopineet erosta mutta pahoin pelkään että hänellä ei ole ralistista kuvaa siitä taikka mistään.
Onko täällä joku joka on muuttanut eron jälkeen uudelle paikkakunnalle, miten sitä selviää kaikesta. Mistä ystäviä ja uusi alku, voimaa???? Lapset 2, 5, 10.
Hei Animami!
Kurjan oloinen tilanteesi. Jotenkin tunnistan itseäni ja omaa tilannetta omastasi. Tosin meillä ei ollut fyysistä väkivaltaa kuin kerran...jos ei lapsiin kohdistunutta ja kohdistuvaa "rajua karhunpainia" ja retuuttamista oteta lukuun. Henkistä väkivaltaa sitäkin enemmän, joka jatkuu koko ajan, vaikka erosta on jo yli vuosi. Nyt kostetaan lasten ja tapaamisten, asumisten ja lasten tarpeiden kautta.☹️
Sinulla on lapsia vielä kolme...no melkein minullakin🙂... erityistarpeinen-lapseni vastaa ainakin kahta...ja välillä viittä. Oikeasti minulla on kaksi ...toinen kohta koululainen ja toinen nelosella.
Ero oli ainakin minulle vaikein asia elämässäni, mutta nyt kun sen on tehnyt, en kadu!
Vaikea ja pitkä tie, mutta sen kestää, kun voi toivoa parempaa elämää jatkossa. Helposti sanottu, tiedän...mutta voin luvata sinulle, että jos olet voinut huonosti, tulet varmasti voimaan paremmin...kun jaksat kiivetä.
Muutto toiselle paikkakunnalle saattaa olla oikein viisas teko. Itse en sitä uskaltanut...lasten takia. Nyt kadun. Olen liian lähellä vaikeaa exää, ostanut talon ja koen olevani tankkaus ja roska-asema. Edessä on siis minullakin muutto, vuosi sitten ostamani talon myyntiin ja ...niin...loputon taistelu siitä, saanko kumpaakaan lapsista mukaan.
Koita saada asunto ja rohkeasti vain eteenpäin🙂🌻!!