Moi kaikille!

Toivottavasti tänne voi kirjoittaa tällein pettäjä osapuolenakin. Kerron ensin koko tarinan. Olen siis ollut tyttöystäväni ja nykyisen avovaimoni kanssa yhdessä melkein kaksi vuotta. Jo suhteen alussa minulla oli jonkin asteisia tunteita entistä tyttöystävääni kohtaan. Tapailin nykyistä avovaimoani ja kaikki oli hauskaa aluksi ja uusi suhde sai hymyn huulille. Kummiskin entinen tyttöystäväni ja minä sovimme sitten, että nähdään ja puhutaan. No asiat johti toiseen ja lopulta sänkyyn. Aloitimme tapailun siis 2014 kesällä nykyisen avovaimoni kanssa. Ja tämä suhde mikä minulla oli samaan aikaan entisen kanssa kesti niin, että seksiä oli 2014-syksystä aina 2015-kesään asti, kunnes tämä nykyinen avovaimoni muutti luokseni. Sen jälkeen suhde tähän entiseen jatkui pelkillä viesteillä ja viime tammikuussa menin kerran hänen luokseen jolloin asia meinasi karata käsistä, mutta emme menneet sänkyyn asti.

Millainen minun ja entisen suhde sitten oli eli siis sivusuhde = Näimme satunnaisesti ja välillä emme tehneet mitään ja välillä teimme. Aluksi minulla oli häntäkin kohtaan tunteita, koska olimmehan eronneet hetki siitä, kunnes tapasin nykyisen avopuolisioni. Lopulta huomasin että tunteita ei ole ja käyn vain tyydyttämässä tarpeitani entiseni luona ja tapaamiset saattoivat kestää välillä 20 minuuttiakin. Kertoja en muista tänä aikana, mutta sanoisin enemmän kuin 10 ja vähemmän kuin 20.

Nyt viikko sitten illuusio katosi ja olin siinä tilanteessa, että sain mahdollisuuden kertoa itse tai joku muu olisi sen ”ehkä” tehnyt. Kerroin kaiken ja tässä ollaan. Terapiassa käyty ja muutenkin välillä tuntuu että ihankuin mitää ei olisi tapahtunut. Toisena päivänä taas tuntuu, että tuleeko tästä enää ikinä mitään. Avopuolisoni on siis sanonut, että hän antaa mahdollisuuden, että ei hän muuten mihinkään terapiaan lähtisi tai muutakaan. Kolmatta tilaisuutta hän ei anna se on varma. Eli ainut mitä voin tehdä on se, että teoillani näytän ja ansaitsen luottamuksen takaisin. Sivusuhteeseen on kaikki välit laitettu poikki siis, että hän ei ole kuvioissa mukana enää millään tavalla. Tietenkään.

Millainen minun ja avokin suhde oli sitten ennen kuin kaikki paljastu. Otetaan vaikka viimeinen vuosi. Rakkautta oli ja yhteistä tekemistä, mutta silti suhde oli helvetin arkinen ja kaikki muukin väheni sen mukana. Suurin syyllinen olin minä! Pidin häntä niin itsestäänselvyytenö kuin voi. En tiedä mihin se suhde olisi kantanut sillä tavalla. Toki oma sivusuhteeni aiheutti pahaa oloa ja pelkoa kokoajan, että jokin minussa ei vain antanut mennä koska tiesin sisimmäsäni että tein väärin.

En hae hyväksyntää täältä palstalta. Haluan vain purkaa tuntoja ja kuunnella onko kenelläkään samoja tilanteita tai muuta ollut. Onko selvitty? Tiedän pettäjän on helppo valehdella. Voihan tämäkin kaikki olla täyttä potaskaa. Mutta kun kirjoitin tänne ja päätin että kirjoitan niin yritän kertoa kaiken juuri niinkuin se meni.

Olen huomannut myös, että olen mustasukkainen nyt ja se varmaan juontaa siihen, että pelkään kostoa joka on todella lapsellista. Minun ei pitäisi siihen kuluttaa voimavaroja ollenkaan, koska minun pitäisi suunnata kaikki energia siihen, että minuun voisi luottaa ja näyttää että minä muutun. Lukenut paljon netistä ja täältäkin tarinoita. Aina tarinassa mies on muuttunut ja ehkä lopulta jatkanut samaa elämää kuin on saanut anteeksi. Oma tunnetilani on tällä hetkellä, että käännän pienimmätkin kivet että tämä jatkuisi. Tehtyä ei saa tekemettömäksi. Mutta voiko elämässä olla mitään toivoa enää jos muuttaa oikeasti itseään. Onko kukaan täällä antanut puolisolleen anteeksi ja jatkanut ja jatkaa nykyään onnelisesti yhdessä.

Ymmärrän että joitain tämä varmasti iljettää, että tekee toiselle tällöin. Otan kaikki vastaan. Oli se hyvää tai pahaa ja mieluusti haluaisin kirjoittaa lisää, että miten elämä on jatkunut.