Parisuhde vuoristorataa
Hei,
Toivoisin vastauksia varsinkin miehiltä, joita on petetty jollain tavalla.
Olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä kohta seitsemän vuotta. Viime kesänä mokasin ollessani yksin (ilman häntä) etelän reissulla. Yhtenä iltana olin aika humalassa, ja kun paikallinen mies flirttaili ja tanssi aikansa kanssani hän yhtäkkiä suuteli minua. Aluksi hätkähdin ja yritin estellä, mutta etelän yö, musiikki ja humalatila johtivat siihen että jatkoimme suutelua. Ja vielä vähän. Mutta ei muuta. En kännissäkään halunnut sänkyyn hänen tai kenenkään kanssa, joten se jäi siihen.
Mieheni sai tietää asiasta Suomeen palattuani kaveriltani (joka oli mukana reissulla) jota asia harmitti eikä voinut olla asiasta hiljaa. Mieheni suhtautui asiaan aluksi näennäisen rauhallisesti, mutta aikamme riideltyämme lähti kotoa ovet paukkuen baariin, jossa oli sitten kostanut suutelemalla itsekin jotain random-tyttöä. Kertoi minulle asiasta heti kun pääsi kotiin.
Nyt oli mun vuoro olla mustasukkainen, mutta pääsin asiasta parissa viikossa yli, enkä mieti sitä enää. Toisin on miehellä. Olen nyt puoli vuotta joutunut uudestaan ja uudestaan selittelemään sen illan kulkua ja pyytelemään anteeksi. Välillä meillä on hyviä kausia kun asiasta ei puhuta, ollaan läheisiä ja seksiä on runsaasti. Sit mies ottaa yhtäkkiä takapakkia ja on vihainen, puhumaton, nukkuu sohvalla ja vittuilee että petturiämmä ym.
Mieheni on ulkomaalainen ja tulee kulttuurista jossa pettäjänaiset kivitetään hengiltä, joten itsellenikin on ollut yllätys ettei mies jättänyt minua heti, eikä ole ollut väkivaltainen.
Heti sen reissun ja hänen oman pikku kostoreissunsa jälkeen meillä oli yli kuukauden mittainen kuherruskausi, jolloin seksiä oli joka päivä ja vakuuttelimme toisillemme ettei vastaavaa enää ikinä tapahdu ja keskitytään hoitamaan omaa suhdettamme. Kävimme jopa yhdessä reissussa, joka meni muuten hyvin, paitsi että mies parina päivänä sielläkin kiukutteli ja mökötti omissa ajatuksissaan.
Nyt kun suutelemisepisodista on kulunut reilut puoli vuotta, niin miehen mustasukkaisuus ja epäluuloisuus on sillä tasolla, ettei usko hetkeäkään etten harrastanut seksiä sen toisen kanssa, ei usko että olen käynyt kaupassa jos ei ole kuittia mukana, aina kun olen netissä niin mies vittuilee että kenen kanssa sä nyt chattaat, ja jokainen puhelu ja viesti saa hänet varpailleen. Vaikka en ole missään vaiheessa pitänyt mitään yhteyttä sen toisen kanssa. Puhelimeni ja tietokone on aina hänen ulottuvillaan todisteena etten salaa mitään.
Mies nukkuu sohvalla, seksiä meillä on ehkä 1-2 krt viikonloppuisin, jolloin paineet kasvaa molemmilla, mutta sekin on vaan suorittamista. Mies ei enää oma-aloitteisesti koske tai helli minua, enkä muista koska oltais viimeksi suudeltu. Aina välillä kiusaa mua eropuheilla, mutta ei oikeasti ole etsinyt asuntoa tai mitään sellaista.
Aiemmin saatoin viikonloppuna ottaa viiniä tai jotain, mutta nyt alkoholi on kokonaan kielletty ”koska petit mua kännissä”. Suomessa en käy baareissa ollenkaan, mutta kotonakaan ei saisi ottaa mitään. Ennen kesää mies kävi silloin tällöin ulkona, mutta nyt on illasta iltaan kotona, ilmeisesti vahtii etten ole yhteydessä muiden miesten kanssa.
Luottamus on siis kadonnut suhteestamme kokonaan, ja vaikka rakastan miestäni hurjasti, niin tämä alkaa olla raskasta. Kadun virhettäni, eikä se todellakaan tule toistumaan. Miehen käytös tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, kun kyse oli ”vain” suutelemisesta eikä mitään seksijuttuja tosiaankaan tapahtunut. Onhan tässä pitkälti kyse myös miehen omasta kunniakulttuurista ja sikäläisten miesten pitkävihaisesta luonteesta, myös siitä että heikäläiset loukkaantuvat ja ottavat itseensä paljon pienemmistä asioista muutenkin. Tämä on ollut kova kolaus ja ymmärrän sen kyllä.
Mutta kuinka kauan on reilua rankaista tekemästäni virheestä, oikeasti!
Kalskahtaa kovin korvaan,että elät ikäänkuin miehen ehdoilla koko ajan. Mietit voitko tehdä sitä tai tätä esim. ottaa viiniä. Jos asia on sovittu,niin turhahan sitä on enää märehtiä miehenkään. Nyt eletään Suomessa ja täällä on erilaiset säännöt kuin hänen kotimaassaan. Nainenkin on ihminen,jolla on oma tahto ja mieli. Ei
kannata alistua ja nöyryyttää itseään. Nainen on onneksi vapaa täällä Suomessa eikä kenenkään kynnysmatto ellei sitä itse halua olla.
Mies ei aiemmin ole juurikaan piitannut viinittelyistäni, mutta nyt on koko ajan eron uhka päällä, josta olenkin useasti sanonut. Että roikun kuin löysässä hirressä.
Tekisin mieluusti mitä tykkään, mutta en halua aiheuttaa turhia riitoja, joissa tulisi taas se ero-sana esiin. Minä EN halua erota. Meillä oli mokaamiseeni asti hyvä ja toimiva suhde kaikin puolin. Nyt vain mies osoittaa kaikin tavoin ettei luota enää. Ei hän aiemmin tuollainen ollut.
Miehiltä kaipaan lähinnä kommenttia, että onko suuteleminen oikeasti niin paha petos, että pitkä suhde roikkuu enää ohuen langan varassa? Vai onko se toisille isompi asia kuin toisille?
Hei,
Kaipasit miehen kommenttia ja minulla on paljon kokemusta paljon pahemmista pettämisistä kuin suuteleminen.
Meidät on kaikki sosiaalisesti aivopesty omaan kulttuuriimme ja useimmiten mustasukkaisuuden taustalla on pelko. Minusta kasvu ihmisenä tarkoittaa, että pystyy vapautumaan mahdollisimman monista peloista, jotta pystyy antamaan ja rakastamaan ja kääntämään elämän moniksi mahdollisuuksiksi ja merkitykselliseksi. Moni sen sijaan kääntyy yhä syvemmälle pelkoihin, mikä johtaa juuri kuvaamaasi kostokierteeseen ja tekoihin joiden motiivina on viha. Mitä puoliso menetti kun suutelit toista? Onko suuteluiden määrä vakio ja joka suudelma on häneltä pois? Pelossa elävälle kyllä, vaikka todellisuudessa ei. Hän ehkä pelkää, että toisen suutelu tuntuikin paremmalta ja hylkäät hänet, mikä johtaa tiukkaan kontrolliin, kuten kerroit. Vastakohta on, että tämä oli sinulle kokemus jonka voit jakaa puolison kanssa aitoine tunteineen. Ei se välttämättä ollut sinusta oikein tehty, varsinkaan jos olette sopineet keskenänne missä menee pettämisen raja. Itselläni se menee siinä, että henkinen yhteys on tärkein ja molempien motiivi on yhteinen hyvä. Selän takana pettäminen rikkoo tämän säännön, mutta yhteisellä sopimuksella ja avoimesti tehtynä edes seksi toisten kanssa ei riko sitä. Miksi haluamme valvoa ja ahdistaa toisen elämää? Luottamus, avoimmuus ja rehellisyys toistuu aina parisuhteen tukijalkoina ja silti moni rikkoo juuri nämä ja mielestäni osaksi juuri siksi, että pelkää. Tehdään "väärin" ja salataan asia koska pelätään seurauksia. Tekojen seuraukset tulisikin miettiä etukäteen, voinko rehellisesti kertoa mitä tapahtui? Olemalla rehellinen ohjaa meidät kestävään toimintaan ja ottamaan vastuun teoista ja virheistä, sillä jokainen tekee niitä ja siksi tarvitaan myös anteeksi antoa. Olen antanut paljon anteeksi, mutta silloin toisen tulee myös ottaa oppia ja samoja virheitä ei tulisi toistaa tai helposti vanhatkin haavat aukeavat uudelleen. Ja valhetta ei koskaan saa paikata toisella valheella, sillä se syö luottamuksen heti.
Minua harmittaisi jos puolisoni suutelisi toista ilman, että hän kertoo siitä, mutta en minä sen takia erolla uhkaisi. Toisaalta jos puolisoni sopisi etukäteen mitä voi esim. lomamatkalla tehdä, niin hän voisi tehdä paljon enemmänkin, sillä tietäisin, että ei se ole minulta pois jos hänellä on hyvä lomamatka. Hän tulisi kotiin pirteänä ja valmiina panostamaan parisuhteen eteen.
Mutta nämä asiat on hyvin henkilökohtaisia ja itse edustan varmasti vapaamielisintä päätä ja todennäköisesti miehesi edustaa toista ääripäätä. Tämä ero täytyy tietysti parisuhteessa huomioida, sillä et voi muuttaa toista. Olen tämän virheen oppinut kantapään kautta ja ja se johtaa jatkuvaan mielipahaan.
Wisteria kirjoitti 22.12.2016 19:59
Mies ei aiemmin ole juurikaan piitannut viinittelyistäni, mutta nyt on koko ajan eron uhka päällä, josta olenkin useasti sanonut. Että roikun kuin löysässä hirressä.
Tekisin mieluusti mitä tykkään, mutta en halua aiheuttaa turhia riitoja, joissa tulisi taas se ero-sana esiin. Minä EN halua erota. Meillä oli mokaamiseeni asti hyvä ja toimiva suhde kaikin puolin. Nyt vain mies osoittaa kaikin tavoin ettei luota enää. Ei hän aiemmin tuollainen ollut.
Miehiltä kaipaan lähinnä kommenttia, että onko suuteleminen oikeasti niin paha petos, että pitkä suhde roikkuu enää ohuen langan varassa? Vai onko se toisille isompi asia kuin toisille?
En ole mies, mutta omaan mieheeni viitaten voin kertoa, että se riippuu ihan vain ihmisestä. Oma mieheni viittaa kintaalla sille, että pussailen miehiä baareissa - tai siis en mä näin usein tee, mutta jos/kun niin omaa miestä ei sen enempää kiinnosta kuin vaikkapa se, millainen sää on huomenna Bogorissa. Me ollaan ylipäätään sovittu, että se on molemmin puolin fine.
Mutta mitä tulee tuohon sinun suhteeseesi niin ei mikään oikeuta miehesi käytöstä. EI. MIKÄÄN. Ei kulttuuritausta, ei sinun tekosi, ei yhtään mikään. Miehesi kontrolloi sinua lähes äärimmäisyyksiin asti ja suoraan sanottuna, sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Voit joko erota tai alistua miehesi kontrolliin ja luopua omasta itsestäsi, omista haluistasi, toiveistasi ja menoistasi. Ei ole mitään takeita, että tilanne muuttuu parempaan, valitettavasti.
No, on olemassa kolmaskin vaihtoehto, mutta se edellyttää sinulta aika paljon voimavaroja. Kolmannessa vaihtoehdossa alat pistää miehelle vastaan ja katsot hänen korttinsa - onko hän tosissaan, kun uhkaa erolla. Alat mennä enemmän, kuten haluat ja juoda alkoholia esim. ulkona, jos haluat.
Ei tilanne noinkaan voi jatkua, kuten huomaat. Lyhistyt tuon taakan alle ennen pitkää.
Olen Theofanon kanssa samoilla linjoilla. Mikään ei todellakaan oikeuta miestäsi alistamaan sinua tällä tavalla. Eikö sitä maassa eletä maan tavalla ja miehen pitäisi kunnioittaa sinun arvojasi. Ja mitä kauheaa sinä oikeasti olet tehnyt,et mitään. Säilytä itsekunnioituksesi naisena ja mieti tarkkaan,mitä oikein edes näet näin ahdasmielisessä ja omistushaluisessa ihmisessä!
Kiitos kaikille kirjoittaneille.
Sain toki paljon ajattelemisen aihetta, joskin itsekin olen tajunnut monia asioita.
Nyt taas, uuden vuoden aattona, mies hermostui ihan hirveästi kun otin punaviinipullon esiin ja kaadoin lasillisen. Vaikka jo viikolla oltiin sovittu, että koska hän menee omien kavereidensa kanssa, minä voin kotona ottaa viiniä. Löi nyrkkiä pöytään niin että viini roiskui ja huusi että olin (mukamas) luvannut olla uuden vuoden aaton juomatta. Mutta kun en! Nimenomaan asiasta etukäteen puhuttiin, ja sanoin että otan kyllä viiniä ihan kotosalla kun en mihinkään ole menossa. Ja se oli miehelle ihan fine, rauhallisesti ja aikuismaisesti asiasta etukäteen puhuttiin.
Olen tajunnut tässä pikkuhiljaa, että mies kontrolloi ja käyttää henkistä väkivaltaa painostamisen, erolla uhkailemisen ja vahtimisen kautta. Toki pistän koko ajan vastaan, enkä alistu, mutta on tämä raskasta ☹️ Ja kun mies ei tosiaan aiemmin ole tuollainen ollut. Se mun kesäinen suutelusessio, josta mies sai tietää, herätti hänessä inhottavan muukalaisen, josta minulla ei ole minkäänlaista aiempaa kokemusta.
Meillä on kuitenkin välillä ihan normaaleja, hyviä kausia. Mies on taas nukkunut vieressäni ja ollut hellyydenkipeä, joskin koko ajan on sen eroamisen uhka ilmassa, varsinkin jos haluan juoda alkoholia. Minun tulisi ilmeisesti olla täysin raitis, täydellinen housewife, joka ei käytä rahojaan mihinkään hänen mielestään turhaan, pitää koti siistinä ja ruoka valmiina. Niin kuin yleensä asia onkin. Mutta annas kun pikkusen tekee mieli juoda viiniä, olen juoppo petturihuora, ovet paukkuu ja riidellään.
Taloudellinen tilanne ei nyt antaisi periksi erota. Eli puun ja kuoren välissä 😯🗯️
Ota nyt jo itseäsi niskasta kiinni ja mieti mikä on tärkeää. Mikä saa sinut alistumaan tuollaisen egoistin vaatimuksiin ja uhkauksiin. Ei kai se taloudellinen tilanne kaikkea selitä.
Tiedän kyllä että sivustakatsottuna näytän tahdottomalta idiootilta, joka sietää puolisoltaan ihan mitä vaan ja alistuu kynnysmatoksi.
Muistutan kuitenkin, että mies ei aiemmin ollut tuollainen. Meillä on monta hyvää vuotta takana, ja nykyisestä ajoittaisesta paskamaisuudestaan huolimatta tuo on kuitenkin mies jota olen rakastanut ja rakastan syvästi. Kai sitä alitajuisesti toivoo että mies pääsee ajan kuluessa yli pettymyksestään ja suuttumuksestaan, ja että suhteemme palautuu edes lähelle entisenlaista.
Meillä oli jo taas hyvä jakso kun ei riidelty, mies oli se sama hellä ja ihana mies kuin aiemminkin, pettämisestä ei jauhettu ja suunniteltiin yhdessä tulevaa. Mutta ilmeisesti se mun petos väijyy aina otsalohkon takana, ja varsinkin alkoholin ottaminen (siis jos minä juon) laukaisee hänessä pirun irti. On hän sitä monesti sanonutkin, että se saattaa yhtäkkiä kesken työpäivän tai telkkarin katsomisen tulla mieleen ja päivä on pilalla. Hän sanoo että se ei auta että yrittää olla ajattelematta asiaa.
On siinä kyse varmaan perusluonteesta siinä missä kulttuurierostakin. Toiset ovat vapaamielisempiä ja anteeksiantavampia kuin toiset, ja mieheni kaltainen ääripää taas jää vatvomaan eikä pysty unohtamaan. Mies on kyllä mustasukkainen ja omistava, mutta tähän saakka ihan terveellä tavalla kuitenkin. Olen aina saanut pukeutua niin kuin tykkään, harrastaa, käydä ulkona ja tehdä jopa sen lomamatkan yksin, eikä mies ole kytännyt tai vahtinut. Nyt hän kokee että kun olen pettänyt luottamuksen kerran, kynnys uudelleen tekemiseen on olematon. Eikä mikään mitä sanon muuta tuota epäluottamusta.
Kai hän sitten kokee ettei se suuteleminen niinkään ollut häneltä pois, mutta pelkää että teen sen uudelleen, tai vieläkin pahempaa. Eikä hän suostu uskomaan että mitään muuta ei tapahtunut. Tai itse asiassa uskon hänen uskovan, koska jos olisi oikeasti varma että seksiä on tapahtunut, olisi jättänyt minut samantien. Hänen luonteellaan ei ns. toisen miehen liukkaille mennä!
Summa summarum; taloudellinen tilanne on yksi iso asia (en haluaisi tämmöisen höpöhöpö-jutun takia laittaa elämääni uusiksi ja tinkiä nykyisestä elintasosta), mutta taustalla on niin paljon aitoa kiintymystä ja rakkautta, että menisin ihan säpäleiksi jos tuo mies ei olisi elämässäni enää. Hyvät hetket ja pidemmät normaalit ajanjaksot antavat kuitenkin uskoa siihen että mies joskus pääsisi tästä yli ja palaisi kokonaan omaksi itsekseen.
hei!
On erikoista sanoa, että saan pukeutua, miten tahdon tai olen saanut tehdä lomamatkan yksin. Tietenkin aikuinen, itsenäinen ihminen pukeutuu, miten haluaa ja matkustaa yksin, jos tuntee tarvetta.
Tarkoitin siis että vaikka mies on mustasukkainen ja omistushaluinen, ei hän ole sitonut minua mitenkään nyrkin ja hellan väliin. Tuttavissani on naisia, joilla on ollut niin mustasukkaisia miehiä että hyvä kun töissä on saanut käydä.