Päätöksenteon vaikeudesta
Olen valinnan edessä elämässäni. Tämä on vaikeampia valintoja mitä ikinä olen tehnyt.
Joillekkin tämä olisi varmasti helpompaa, mutta itselle menneisyyden kolhuista johtuen ja rikkonaisesta sydämestä johtuen- tämä on vaikein ikinä tekemäni päätös.
Olen varmaan miettinyt jo 3 viikkoa ja en saa mitään valmista aikaiseksi.
Tilanne:
Olen raskaana (alkuraskaus) miehelle kenen kanssa olen seurustellut vajaan vuoden ajan.
Hän oli alussa todella ihana (kuten kaikki miehet) ja muutimme aika nopeasti saman katon alle ns. olosuhteiden pakosta viime syksynä. Sitten alkoi alamäki… aloin huomata miehessä piirteitä mitä en kestä, kuten se miten hänen menneisyys vaikuttaa myös hänen elämäänsä. mustasukkaisuutta, epäilyä ja luonne kova kuin kivi. Ei anteeksiantoa missään suhteessa. Menomme alkoivat olla sitä että hän halusi mennä omia menojaan ja minä jouduin tietysti myös menemään omia menojani. Teimme hölmöyksiä (ei pettämistä tmv.) alussa toisiamme kohtaan, koska olimme epävarmoja ja näistä johtuen vieläkin ihminen suorastaan vihaa minua eikä anna anteeksi. Myöskin on alkanut näyttämään väkivaltaisia merkkejä viime aikoina. Yhtenä iltana humalassa hän tuli kotiin ja meille tuli känää ja alkoi miettiä vanhoja ja uhkasi että viiltää sormeni poikki. selvisin tilanteesta ja hän ei muistanut seuraavana päivänä mitään asiasta ja pyysi anteeksi ja ihmetteli että miksen vaikka paistinpannulla vetänyt tajua pois.
TIEDÄN ETTÄ OLEN IDIOOTTI OLLESSANI TÄSSÄ TILANTEESSA ☹️
Tulin raskaaksi- voi jeesus ☹️ ja mies oli heti sitä mieltä että abortti. Itse lapsen menettäneenä n. 10 vuotta sitten ahdistun koko ajatuksesta. En pysty ajattelemaan että siellä on vain solumöykky mikä ei vielä ole ihminen.
minulla on onneksi 2 teini-ikäistä lasta jotka teininä muuttivat isälleen asumaan. Heillä on hyvä isä ja isällä asuminen tekee hyvää myös välillä.
Voin kuvitella kuinka varmaan täällä saan lokaa niskaani idioottimaisuudestani. Kaikesta… mutta sanon ettei elämä ole ollut helppoa ja vahvuuden sijasta se on tehnyt minusta heikon. Pelkään yksinäisyyttä. Pelkään sitä tunnetta mikä minut valtaa kun olen saanut miehen elämästäni, tehnyt abortin jne… tyhjä tila, tyhjä olo. ”mies ja vauva lähti” mitä jäi taas jäljelle??
Sitten jos pidän vauvan tämä suhde ei kuitenkaan toimi. Voihan se hieman parantua, mutta en oikein usko. Mitä kaikkea ihmeellistä tässä joutuukaan käymään sitten läpi ja mitä jos olen liian heikko yksinhuoltajaksi, VAIKKAKIN olen sen kokenut ihan hyvin aikoinaan, mutta nyt pelottaa. Ei ole kunnollista isää ja tukiverkostoa enää kuten ennen.
Ahdistaa suunnattomasti. Kerroin lääkärille että soitan ensi viikolla ja tehdään sitten päätös tästä MITÄ tapahtuu.
Olen uskomattoman heikko koska järki sanoo:- mies ulos ja abortti ja uusi elämä.
sydän sanoo taas että olen liian heikko tähän.
se mitä haluaisin olisi pieni ja onnellinen perhe, sitä en saa.
hirveästi lokaa niskaan en jaksaisi enää vastaanottaa kun näin avauduin likaisine yksityiskohtineen, mutta väkivallastakin olen ihmeellistä mieltä, en tajua miten kestän sitä enkä pidä sitä niin kamalana asiana?? Lapsuudessa näin äidin ja isän tappelevan aikamoisin tavoin ja luulisin että tämä ihme ajatusmaailma on sieltä lähtöisin.
MISTÄ HAEN APUA ja MITEN SAAN PÄÄTÖKSEN TEHTYÄ, ilman että valahdan kasaan ja suren loppuelämäni päätöksiäni.
kiitos kun jaksoit lukea
Hei.Päätöksen tekeminen on aina vaikeaa ja sinulla vielä suuremmasta asiasta kyse.Onko sinulla ketään hyvää ystävää ,jonka kanssa voisit jutella?Olisi hyvä,jos olisi joku jolle voisi kertoa omista ajatuksista ja tunteista,tuntemuksista.Pystytkö ajattelemaan mitä sinä haluaisit?Mikä tekisi sinut onnelliseksi?Lääkärin kanssa voi jutella,terapeutin,sosialityöntekijän tai sitten seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa.Nämä tulee nyt minulle ensimmäisenä mieleen.Voimia sinulle ja toivon,että saat asiat järjestettyä parhain päin.🌻🙂🌻
Minusta tuntui, että jätit yhden mahdollisuuden huomioimatta, mies ulos ja pidät lapsen.
Vanhat sanoo, että parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa, enkä usko taivaan aukiavan ja elämän paranevan jos/kun lapsi tulee, sillä toisille miehille, lapsi ei vain sovi.
Väkivallan sietokyky on sinulla, ehkä sen lapsuudessa nähdyn mallin mukaista, siitä on tullut sinulle kuin "normaalia", kun olet sitä kotona nähnyt, mutta se ei todellakaan ole normaalia elämää.
Mieti näitä asioita nyt, vain ihan oman elämäsi ja oman tulevaisuutesi kannalta.
HEissan! Itse olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, tosin mieheni ei ollut väkivaltainen mutta alkoholi maistui senkin edestä... Sain tietää olevani raskaana ja mietin asiaa todella paljon. Ajattelin asiaa vain ja ainoastaan omalta kannalta; mitä itse haluan jne... Päätökseni oli pitää lapsi ja katsoin asian vain ja ainoastaan niin että itse pärjään ilman sen toisen apua! Nyt tämä lapsi on 2 vuotias ja hyvin olemme pärjänneet, mies on kuvioissa edelleen tosin vaihtelevasti. Minulla ja lapsella on oma koti jossa ei alkoholia käytetä tai siellä ei olla humalassa. Ja mies on jopa yllättänyt positiivisesti olemalla läsnä lapsen elämässä.. Nämä on vaikeita asioita mutta kehotan tekemään juuri niinkuin sinusta itsestä tuntuu parhaalta, tälläisissä asioissa saa olla totaalisen itsekäs! Toivotan sinulle kovasti voimia ja uskon että löydät oikean vastauksen <3
Kiitos kaikille vastanneille.
Tässä on nyt käynyt niin että luulin saaneeni keskenmenon yli viikko sitten. oireet olivat niin selkeät. Olotila oli helpottunut ettei tosikaan. 😐
Tänään kävin ultrassa tarkistuksessa että onko kohtu todella tyhjentynyt ja siellä olikin elävä sikiö.
Aika traumaattinen päivä.
Miehen kanssa saanut suht järkevästi keskusteltua tilanteesta kuitenkin, kunnes tuli riita siitä lähteekö mukaan jos teen abortin, ns. henkiseksi tueksi. En saanut selvää mitä aikoo, joten hermot meni ja sanoin että vastuu pitäisi osata kantaa edes jotenkin eikä voi sulkea silmiä näiltä asioilta.
En taida jaksaa sitä yh:n arkea kun pitäisi jaksaa tämä parisuhdekkin pistää pois elämästä. Olen miettinyt ja helpottavin ratkaisu aloittaa ns. alusta olisi tuo abortti.
Olen suunnattoman, suunnattoman ahdistunut tällä hetkellä ja minusta tuntuu että tämä hetki elämässäni on yksi niistä ahdistavimmista mitä eteen on sattunut.
Irtiotto tästä kaikesta lienee parhain ratkaisu. En nyt näe mitään muuta ratkaisua tällä hetkellä. ei jaksaisi ollenkaan.. 😞
Jotenkin pelkkä eläminen tuntuu voimia vievältä, onkohan hormonit syynä vai missä se selviytyjäluonne on- mihin olen tottunut?? 😴
Luin kirjoituksesi ja se, että olet raskaana herätti paljon myötätuntoa. Mun neuvo on, että jätä se mies ja pidä lapsenalku. Lapsi on oikeasti parasta mitä elämä voi antaa ja se kantaa. Itselläni on hyvin raskas aika elämässä, mutta täytyy sanoa, että parasta mitä on on lapset, jotka olen saanut. Jos olet ko. miehen kanssa vielä ja lapsi syntyy, joutuu se näkemään ja kokemaan paljon ikävää mikä ei ole hänelle hyväksi. Ja ko. luonnehäiriöinen mies tms. koituu vaan ongelmaksi, ne ei muutu. Elämä kantaa, on vaan uskallettava heittäytyä. Ajattele itseäsi ja babya. Vaikka jokin pitää sua kiinni siinä miehessä, niin se tunne menee ohi kun aikaa menee. Jätä se itsesi ja tulevan lapsesi vuoksi.
Noniin, vastailen taas "pitkästä" aikaa. Nyt olen saanut mieleni tasapainoon asian suhteen ja tehnyt päätökseni käytyäni jokaisessa suunnassa pohjamutia myöten.
Olen miettinyt itseäni missä olen ollut, missä olen ja mihin haluan mennä ja aloin nähdä lapsen mahdollisuutena kaikesta vastuusta ja uusien asioiden pelosta huolimatta.
Tulin siihen tulokseen että pidän tämän lapsen. Vaikka olisi kuinka romantisoitua niin mietin että tämä on minulle jonkinlainen mahdollisuus elämäni kanssa. Ehkäpä tämä on hyvä muutos mikä laittaa minut liikkeelle, saa ajattelemaan myös sitä mitä haluan ja mitä ansaitsen- kuten tämä suhde mikä on ollut aika tuskaisa. Uskoisin että voin antaa tälle lapselle kuitenkin kaikesta tästä alkusekaannuksesta huolimatta paljonkin.
Olen kerännyt tukiverkostoja itselleni soittamalla läheisille ystäville ja kysynyt miten voisivat minua tulevassa auttaa. Pistin miehen ajatuksissani tämän asian ulkopuolelle, enkä ole hänen varaansa mitään laskenut.
Ainoa nyt tässä että jännittää kamalasti kertoa hänelle tästä asiasta ja toivon ettei tulisi hulluja riitoja asian kanssa. Tämä on ainoa oikea päätös ja tiedän että tulevassa tulee olemaan myös niitä hetkiä kun mietin että mihin olen itseni tunkenut. Siinä hetkessä muistelen näitä aikoja kuinka mietin ja tein ratkaisun ja ratkaisu on oikea.
Pelottaa kamalasti toisaalta, toisaalta tuntuu että sisäinen vahvuuteni on taas herännyt ja minä jaksan!
En tee aborttia sen vuoksi että isä ei tunne itseään valmiiksi, se ei olisi mielestäni oikein itseä eikä lasta kohtaan. Aikamoinen tilanne näin heti alussa, mutta pärjään- PAKKO! 🙂
Jos vaikka saisi jonkun tukiperheen tulevaisuudessa joka voisi esim. 1 kerran / kk hoitaa lasta, jos isä ei halua osallistua elämäämme? Täytyy katsoa sitten kun tilanne on edessä, nyt toivon vain että kaikki menee hyvin, stressi helpottaa ja lapsi on terve.
Kiitos teille ihanat vastaajat! Saa kommentoida lisää! 🙂
Hei nimimerkki värikynä78 ja toki muutkin raskaana olevat 🙂🌻
Väestöliiton liveryhmän raskaana oleville jatkuvat Tukinetissä ensi viikolla. Väestäliiton liveryhmät Tukinetissä ovat avoimia chat-ryhmä, johon käyttäjät voivat osallistua 1-3 kertaa. Ryhmä on tarkoitettu kaikille raskaana oleville riippumatta siitä monettako lastaan odottaa.
Ryhmä on 29.5.-12.6.2013 keskiviikkoisin klo 13.00-14.00. Ryhmän ohjaajina toimivat Väestöliiton asiantuntijat.
Chattien teemat:
29.5. Raskausajan muutokset kehossa - Raskaus tuo tullessaan monenlaisia muutoksia omaan kehoon. Jotkut naiset kokevat olevansa elämänsä kunnossa, mutta toiset painivat hyvinkin haastavien terveydellisten muutosten parissa. Miten sinun raskautesi sujuu? Tule keskustelemaan kanssamme ja vaihtamaan kokemuksia.
5.6. Synnytykseen valmistautuminen - Ajatukset alkavat vähitellen suuntautua h-hetkeen, synnytykseen. Miten siihen voi valmistautua? Jännitätkö kovasti vai odotatko kokemusta innolla? Tule keskustelemaan ajatuksistasi, kivunlievityksestä, sairaalakassin sisällöstä ja muusta aiheeseen liittyvästä.
12.6. Valmiina vauvan tuloon? - Millaisia ovat ensimmäiset viikot vauvan kanssa kotona? On hyvä pohtia jo etukäteen arjen järjestelyjä ja vauvalle hankittavia tarvikkeita. Tule keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia vauva-arkeen liittyen.
Tervetuloa mukaan!🌻🙂🌻