Seurustelimme, menimme kihloihin ja suunnittelimme mieheni kanssa perhettä ja avioliittoa. Entinen mieheni on minua vanhempi, mutta ongelmana en ole ikinä sitä pitänyt sillä pidän vanhemmista miehistä.
Kun aloimme seurustella tiesin miehelläni olevan rikollista taustaa, mutta ei se minua haitannut kun ne olivat vanhoja asioita. Olin onnellinen mieheni kanssa. Kaikki kuitenkin muuttui viime kesänä. Mieheni haukkui minua huoraksi, nistiksi ja vaikka miksi muuksi. Mieheni ei enää luottanut minuun yhtään, en saanut mennä yksin kauppaan, en saanut jäädä ikinä yksin kotiin etten vain soittanut jotain toista miestä luokseni. Opiskelen itse ja koulun käytikin on jäänyt välillä, sillä joinakin aamuina mieheni ei päästänyt minua lähtemään kouluun. Elämäni rajoittui täysin siihen että elämääni ei kuulunut muut kuin entinen mieheni.. Puhelintanikaan en saanut käyttää, sähköpostit hän luki aina ensin, veljiini en saanut pitää yhteyttä.. Kaverit jäivät, olin yksin. 😭
Mieheni osasi olla ihana, maailman paras. Mutta kännissä hän oli itse saatana. Ensimmäisen kerran hän löi minua viime heinäkuussa, hänen omat lapset tulivat väliin.🤕 Sen illan jälkeen pelkäsin miestäni aina, en uskaltanut sanoa mitään mistä hän olisi suuttunut. Jännitin hänen seurassaa. Eikä kenellekkään puhuttu kuinka huonosti asiat todella olivat, ei kukaan olisi edes uskonut sillä mieheni ei muille näyttänyt tuota puolta itsestään. Ei tietenkään. Ikinä en häntä lyönyt takaisin, sillä olisin saanut itse kärsiä enemmän. Olin yrittänyt lähteä suhteesta monta kertaa mutta hän ei päästänyt. Kerran soitin ja itkin veljelleni että hakee minut pois, en tietenkään voinut hänelle sanoa miksi koska mieheni seisoi vieressä. Puhelimen mieheni vei usein pois, etten vain voinut kenellekkään soittaa ja joskus hän jopa päivysti ulko ovella etten vain lähde. Niinä kertoina kun minulla olisi ollut mahdollisuus lähteä niin en voinut, hän uhkasi aina tekevänsä jotain ystävilleni ja perheelleni. En halunnut sitä, vaikkei kukaan olisi minua siitä syyttänyt.
Eräänä perjantaina sain kaikesta tarpeekseni kun tulin kotiin ja mieheni oli taas kännissä. Pakkasin vaatteita ja lähdin äidilleni. Olin koko viikonlopun poissa kotoa. Kerroin monesti miehelleni että me olemme eronneet, tehköön hän mitä haluaa. Sinä viikonloppuna kerroin sisaruksilleni ja vanhemmilleni kaiken miehestäni.
Kotiin menin seuraavalla viikolla kun mieheni halusi tavata, tiesinhän minä että hän haluaa minut takaisin ja että lupaa taas olla juomatta. Mieheni ei kuitenkaan kerennyt olemaan kanssani kotona kuin hetken sillä poliisit tulivat ja veivät hänet. Hän oli viikonloppuna tehnyt jotain todella tyhmää, mistä tosin olin onnellinen. Nyt saan olla rauhassa, lähteä ulos, nähdä kavereitani, laittaa wc:n oven kiinni, pukea mitä haluan ja paljon paljon muuta ☺️
Miestäni minun ei tarvitse enää nähdä, sain uuden asunnon ja puhelinnumeroni on vaihtunut. Saan taas alkaa elää. Tietenkin minun on ikävä miestäni mikä on tyhmää.. Ei ketään kuitenkaan hetkessä unohda..
Nostan kyllä hattua niille naisille jotka lähtevät heti ensimmäisen lyönnin jälkeen 🙂👍 itselläni lähteminen oli vaikeaa, enkä olisi päässyt suhteesta ellei mieheni olisi itse mokannut. Älkää naiset jääkö yksin salaisuuksien kanssa, ei sitä tarvitse hävetä! Sen olen oppinut, yksin ei kaikesta selviä 🙂