…jälleen uudella otsikolla.

ehkä on helpompaa pilkkoa tuskaani tänne palasina, miettien samalla itseäni…

Täällä palstalla on muutama , joiden kanssa ollaan paljon vaihdetty mietintöjä, kiitos teille. Esimerkiksi Kurrnau, olen paljon eläytynyt tilanteeseesi.

Eli miehelläni on ollut suhde työkaveriinsa, ja projekti on ollut äärettömän raskasta.Välillä tunsin menettäneeni terveyteni ja menetinkin sen.

Nyt tilanne on se, että mieheni on jälleen kotona, mutta en tunne oloani hyväksi. Tunnen olevani tilanteen vuoksi pakko-kakkonen, eli en tunne olevani rakastettu, omana itsenäni.

Puoli vuotta sitten vuodatin tuntojani entiselle, hyvälle ystävälleni, joka sattuu olemaan mies. Yhteydenpidossamme oli seitsemän vuoden tauko, koska hän kertoi silloin , että oli kokenut tunteita minua kohtaan. Emme halunneet pilata perheitämme, joten päädyimme katkaisemaan ystävyytemme.

noh, nyt tämä mies oli eronnut. hän laittoi kuluneen vuoden aikana viestejä, mitä kuuluu ym. neljän kuukauden jälkeen menin käymään hänen luonaan. meillä oli ollut edellisestä tapaamisesta seitsemän vuotta. noh, olimme keskustelleet alle kaksi tuntia, kun päädyimme sänkyyn. tuliko minusta pettäjä? ei, koska siinä vaiheessahan mieheni oli ilmoittanut lähtevänsä.

tapaamisia on ollut tämän miehen kanssa harvakseen, kerran kuukaudessa.joka kerta olemme päätyneet sänkyyn, ja se on tuntunut hyvältä.
kaksi viikkoa sitten mies jutteli minulle, että minä tulen olemaan aina hänelle erityinen ihminen,mutta suhdetta hän ei halua kanssani, koska tunsi entisessä elämässään mieheni.
hän ei haluaisi kuitenkaan katkaista ystävyyttämme, koska pitää minusta, ja tämän uskonkin.

mutta nyt,nyt huomaan, kuinka menen sekaisin tästä ystävyydestä. en ole aikaisemmin mennyt, ja huomaan ajattelevani häntä koko ajan. samaan aikaan mieheni kamppailee kuulemma irti omasta syrjähypystään.
en tiedä, mitä haluan.

laitoin tälle ystävälleni viestin, että jatkossa keskitymme molemmat oikeisiin, rehellisiin ystäviin, jotka ehkä antavat myös voimavarojakin meille. vastausta ei ole tullut. tuntuu pahalta , mutta miten voisin jatkaa ystävyyttä, jossa minulla on tunteet mukana, ja joihin en saa vastakaikua? sänkyyn kyllä kelpaisin, mutta sitä en halua. en halua olla kenenkään panopatja, samalla minulle toisteltaisin,kuinka ihana ihminen olen.
tuntuu hirveltä katkaista ystävyys tämän miehen kanssa, mutta koen olevani hyväksikäytetty. haen ehkä jotain, mitä en mieheltäni saanut , vai mitä minä haen.

tunnen olevani kaksinaamainen, satutettu ja haavoitettu. tiedän, etten ilman mieheni pettämistä olisi tähän kaveruusssuhteeseen alkanut, mutta kuitenkin se tuntuu pahalta ja väärältä teolta.

samalla tuntuu pahalta, että jollain tasolla olisin halunnut tämän toisen miehen, mutta en omaani.

olenkohan sekaisin? minulla ei ole ollut suhdetta, vai onko? onko se suhde, jos kerran kuukaudessa näkee miespuolista ystävää ja hyppää sänkyyn hänen kanssaan? muutoin emme ole juuri pitäneet yhteyttä