Mustasukkaisuus, pelkoako?

Mustasukkaisuus, pelkoako?

Käyttäjä Anumi aloittanut aikaan 11.12.2017 klo 18:46 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Anumi kirjoittanut 11.12.2017 klo 18:46

Olen iloinen nykyisestä suhteestani, mutta minua vaivaa ehkä liikaa tietyt tuntemukset ja ajatukset.

Mieheni on hyvin monella tavalla hyvä ja hänen kanssaan voi keskustella kaikesta. Hän auttaa mielellään muita ihmisiä ja on oikein loistava seuramies. Hän myös huolehtii omasta naisestaan hyvin ja on hyvin avoin ihminen. Hänellä on ollut myös erilaisia suhteita ja hän on ns. hyvin kokenut miltei kaikessa. Koen, että hän on tosissaan tässä parisuhteessa ja minulle on täysin selvää, että hän rakastaa minua syvästi.

Tässä suhteessa itse koen kuitenkin enemmän mustasukkaisia tunteita, kuin missään muussa suhteessa olen koskaan kokenut. Kokea sellaista on todella inhottavaa ja hävettävääkin. Olemme keskustelleet asiasta moneen kertaan ja hänen mielestään tämä mustasukkaisuuteni nakertaa suhdettamme. Miehelläni on tapana hakeutua lähes joka paikassa muiden naisten seuraan. Voisin luonnehtia niin, että hänelle on hyvin tärkeää saada muiden naisten huomiota.

Kärsin siitä, että kaikki keskustelumme tästä aiheesta johtavat siihen lopputulokseen, että minussa on se syy ja minä olen se, jonka olisi syytä muuttaa ajattelutapaansa. Hän ei ole tietääkseni pettänyt minua, siis ollut treffeillä kenenkään kanssa tai harrastanut seksiä jonkun toisen kanssa meidän suhteemme aikana. Siitä minulla ei ole mitään epäilyksiä.

Tähän jonkin esimerkki tilanteista, jotka ovat tuntuneet pahalle:

Jos hän katselee toista naista täysin avoimesti ”kuolaten”. Tai, kun hän minun ollessani migreenissä sohvassa maaten, otti kuvia naispuolisesta kaveristani höpötellen kaikenlaista, naureskellen. Ja kun minä juoksin oksentamaan ja meinasin kaaduta (jolloin toinen ystäväni riensi tukemaan) hän vain naureskeli juttuinensa toisen ystäväni kanssa olohuoneessa. Silloin jäi tunne, että hänestä oli tärkeintä viihdyttää ystävääni (jonka kroppaa näin hänen häpeilemättä katsovan)ja saada tältä huomiota. Huomasin toki, että ystäväni on vaikuttunut miehestäni ja nähtävästi myös mieheni huomasi sen.

Tuntuu pahalle, kun hän kutsuilla keskustelee naureskellen ja kikatellen, koskettaen, koko illan vain toisella puolellaan olevan naisen kanssa(toisella puolella olevalle vanhemmalle naiselle hän ei sanonut koko illan aikana juuri mitään, jolloin tästä tulee korostuneesti esiin, kuinka paljon hän oli innostunut tästä toisesta nuoremmasta ja kauniimmasta naisesta). Itse istuin vastapäätä pöytää. Tuntui pahalle, kun näin noiden juhlien jälkeen tuon kauniin naisen katsovan mieheni perään kaihoisasti. Toki tällaisissa tunnen myös ylpeyttä miehestäni, että muutkin hänestä pitävät. Hän myös ravintolassa hakee kontaktia muihin naisiin, hymyilee, nyökkäilee, kääntyy toista pöytää kohti keskustellakseen tai sanoakseen jonkin kehun, flirttailee. Tätä hän on kuitenkin ehkä hieman vähentänyt. On sanonut, ettei halua tehdä sellaista, mistä minulle tulee paha olo.

Miehelläni on ollut sinkkuaikana monta naista yhtaikaa. Näin oli silloinkin, kun me tutustuimme. Tämä menneisyys ikävä kyllä vaikuttaa myös nykyisyyteen, siihen, mitä pelkään ja seuraan. Tiesin kyllä, että hänellä oli muitakin, eikä se minua juuri häirinnyt, kun en halunnut pitkään aikaan itsekään sitoutua.

Kun sitten aloimme seurustelemaan, hän viestitteli vielä pitkään (n. vajaa vuoden) varsinkin yhden entisen panonsa kanssa, jota tapasi muutenkin silloin tällöin harrastuksessaan, sekä kyyditsi näitä harrastematkoja. Tätä seurailin, kunnes en enää jaksanut katsella ja huomautin asiasta. Silloin hän syytti minua aivan turhasta mustasukkaisuudesta ja minä olin taas kerran hänen mielestään syyllinen. Tämä nainen nyt kuitenkin viestitteli hänelle härskejä juttuja, lähetteli omia kuviaan, joihin näin hänen kerrankin vastanneet: ”Olet seksikäs ja sensuelli tms.” jne. niin minusta se ei ollut mitään asiallista kaveruusmeininkiä. Huomasin myös kerran tämän naisen tavatessani olevan jotenkin hämillään tai nolona minun edessäni. Ihmettelinkin tätä, jos kerran heillä ei ollut keskenään mitään ”sen kummempaa”. Jos onkin niin, että joku nainen roikkuu omassa miehessäni, niin se on tietysti sen naisen ongelma, mutta kyllä siihen on syytä silloin miehessäkin, jos hän ei saa sitä hommaa sanotuksi poikki(tai ei halua oikeasti).

Sanoin myös miehelleni hänen roikkuvan vielä exässään, jonka mies ensin kielsi, mutta myöhemmin myönsi todeksi. Tuo oli aika rasittavaa aikaa ja tuskastuin niistä jokapäiväisistä exä sitä, exä tätä-puheista. Tämä on onneksi nyt paremmin.

Jo seurustellessamme, menimme erääseen konserttiin ja siellä tapasimme hänen naiskollegansa. Tämä kollega selvästikin suuttui miehelleni siinä tavatessamme. Oli jotenkin harmissaan ja mieheni naureskeli, että ei tainnut pitää siitä, että hänellä oli uusi nainen mukana. Mieheni on vakuutellut minulle, ettei tällä naisella ja hänellä ole koskaan ollut mitään seksiä. Tiedän tosin, että he ovat esim. menneet yhdessä kahdestaan toiselle paikkakunnalle, jonne on monen tunnin ajomatka ja varmaankin jutelleen ylipäätään paljon kaikesta, koska mieheni on sellainen ihmemies, jonka kanssa on helppo keskustella ja hän myös on hyvä kuuntelija ja asioiden ratkaisija. (eivät tosin yöpyneet yhdessä)

Tiedän, että mieheni katselee pornoa aika paljonkin ja cattailee naisten kanssa, en tiedä kuinka paljon. Näistä en jaksa juurikaan välittää, vaikkakin minua säälittää tämä, että sellaiseen pitää aikaansa niin paljon kuluttaa.

Mieheni ei hauku koskaan minua, tai mene henkilökohtaisuuksiin. Hän on hyvin asiallinen keskustelija riidankin hetkellä. Jokin aika sitten, kun oli tällainen minun tunteen purkaus (kerroin, miksi oli tuntunut pahalle) ja koetin selittää, miksi minusta hän käyttäytyi tilanteessa huonosti. Kerroin myös, että eniten minua harmittaa, että hän ei edelleenkään näe tehneensä mitään väärää, eikä pahoittele tilannetta. Hän sitten sanoi, että hän on pahoillaan, jos minusta tuntui pahalle. Tämäkin keskustelu siis loppui siihen, että hän ei oikeasti ollut pahoillaan tekemisestään, mutta varmaankin aidosti pahoillaan minun pahasta olostani.

Tällä hetkellä olen hyvin neuvoton. Tiedostan sen, että mustasukkainen ei tarvitse kenenkään olla koskaan. En halua nakertaa parisuhdettamme. Haluan ajatella ja käyttäytyä tilanteissa rakentavasti. Haluan tehdä jotain muuta, kuin harmistuneena valittaa toiselle hänen tekemisistään. Kuinka altavastaaja voikaan silloin ihminen olla!!

Minulla on tapana olla sanomatta mitään näissä tilanteissa, koska en halua pilata hetkiä, mutta sitten vaikkapa kuukausienkin päästä saattaa jokin valokuva tai keskustelu tai joskus alkoholin nauttiminen tuoda esiin nämä ja saatan vain ladella kaiken suoraan päin naamaa. En tosin huuda. Eihän tällaisessa ole kuitenkaan mitään mieltä ja semminkin, kun ei näistä puheista niin paljon ole tainnut hyötyä olla. Lähinnä nyt minun päälleni on syy kaatunut.

Olen rauhaa rakastava ihminen. Olen itsekin seurallinen ja tykkään olla juhlissa ja ihmisten kanssa. Meillä on ollut mieheni kanssa paljon juhlia ja tilaisuuksia/tilanteita, joissa on ollut miehiä ja naisia ja kaikki on sujunut oikein mukavasti ja on ollut hauskaa. En koe olevani mitenkään erityisen mustasukkainen ihminen. Mieheni lapset käyvät meillä vapaasti ja miehelläni on paljon naispuolisia ystäviä, joita hän saattaa joskus kyyditä, jos sattuvat matkan varrelle tai joiden kanssa hän on harrastuksem tai työn merkeissä tekemisissä, käyvät lounaalla tms. Mutta sitten…

Toki jotakin pelkään, en varsinaisesti, että hän minut jättäisi (kukaan ei ole koskaan minua jättänyt), mutta ehkä, että hän kokee jonkun muun minua paremmaksi, kauniimmaksi, älykkäämmäksi tms.naiseksi. jostakin syystä tuntuu pahalle, kun hän antaa jakamattoman huomionsa toiselle naiselle, jos siihen liittyy myös flirtti. Toisaalta kuitenkin arvostan omia lahjojani. Tällä hetkellä en tosin oikein pidä peilikuvastani. Siinä on minulla projektia ja se kyllä vaikuttaa tähän kaikkeen. En halua kuitenkaan, että mieheni tuntee olevansa satimessa kanssani. Sehän olisi kauheaa.

Miten elää vapaana ja iloisena? Kuinka vain olla kepeästi ja iloisesti, vaikka toinen katselee muita jne? Alkaisiko sitä itsekin katselemaan miesten vehkeitä avoimesti ja flirttailemaan heti tilaisuuden tullen? Alkaisiko itsekin cattailemaan miesten kanssa, vaikka onkin tässä varattu? Pitäisikö hankkia muuta säpinää? Mutta kun se ei vain kiinnosta. Minulle riittää oma mies, vaikka haluja seksissä olisi muuhunkin. Minulla on yksi kodin ulkopuolinen ihana harrastus ja olen hyvin tekeväinen ja monella tapaa lahjakas ihminen. En kärsi yksin olemisesta, vaan nautin tehdä itsekseni asioita. Voin hyvinkin olla vaikka viikon erossa miehestäni ja tykkään joskus tehdä niin.