Mustasukkaisuuden purkaminen

Vaimosi on sairas. Hän kontrolloi sinua, kuin olisit hänen omaisuuttaan. Hän haluaa määrätä ja hallita. Ei tuo kuulosta avioliitolta, vaan helvetiltä.

Vaimosi lisäksi kiristää sinua lasten avulla. Syyllistää sinut pysymään kanssaan.

Jos päädyt eroamaan, niin lasten huoltajuuteen ja tapaamisiin saat kyllä ratkaisun. Käy niistä asioista keskustelemassa vaikka eroperhe.net:ssa. Googlella löytää. Siellä keskustelufoorumilla saat eroon ja lasten asioiden järjestämiseen fiksuja vastauksia kokeneilta ihmisiltä.

Sinuna ottaisin vastaan sen vaihtoehdon, että eroatte ja sinusta tulee ns. lähivanhempi, eli lasten osoite pysyy sinun luonasi. Toisinpäin lasten äidille jäisi liian iso valta estää sinua olemasta lasten elämässä mukana. Ikävä kyllä tässä maassa se lasten osoite on tärkeä.

Älä kuuntele vaimosi uhkailuja siitä, että hän ei tapaisi lapsia, jos lapset jäisivät sinulle. Se olisi hänen oma valintansa, eikä mitenkään sinun syytäsi. Hän yrittää sillä uhkailulla vain pitää sinut talutusnuorassa ja nöyränä.

Yritä saada itsellesi oma aika terapeutille. Ilman vaimoa. Siellä saisit puhua vapaasti. Tosin ilmeisesti vaimosi ei sitä hyväksyisi ja tahtoisi, että kertoisit aina hänelle kaiken, mitä siellä on puhuttu ☹️

Tilanne vaatii nyt sinulta päättäväisyyttä ja rohkeutta. Mieti, haluatko lastesi saavan tuollaisen esimerkin parisuhteesta?

Jatkan vielä.

Jos olette naimisissa, niin te molemmat olette automaattisesti lasten huoltajia. Erossa ei siis kannata luopua huoltajuudesta. Jos olette avoliitossa, niin sinä et välttämättä ole huoltaja, mikäli ette ole siitä erikseen sopineet. Isyyden tunnustus on eri asia, kuin huoltajuus.

Lain mukaan lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa ja oikeus tavata kumpaakin vanhempaansa myös eron jälkeen. Eli vanhemmalla ei ole oikeutta, vaan se on lapsen oikeus. Vaikka erossa lapset jäisivät äidilleen, ei hänellä olisi oikeutta kieltää sinun ja lasten tapaamisia tai sitä, että sinä huolehtisit lasten kontakteista sinun sukuusi. Iävä kyllä, jos lasten osoite on heidän äidillään, on hänellä turhankin hyvät mahdollisuudet halutessaan estää tapaamisi ja vierottaa lapsia sinusta.

Kannattaa tosiaan käydä lukemassa foorumia eroperhe.net.

Yhdyn edelliseen mielipiteeseen, vaimosi mustasukkaisuus ja kontrollointi on häiriintyneen ihmisen käyttäytymistä. Et sinä avioliitossa ole, vaan kärsit elinkautista, kovennettua sellaista. Voiko tuota ahdistavampaa elinympäristöä ollakaan. Olette olleet yhdessä pidempään ja epäilyistäsi huomaa, kuinka vaimosi on nakertanut itsetuntosi tomuksi.
Eroa hyvä mies. Lapset ovat kuin pesusieniä valmiina imemään vaikutteita vanhemmiltaan. Vaimosi tulee tuhoamaan noiden pikkuisten mahdollisuudet tasapainoiseen kasvuun. Aina perheen yhdessäpitäminen ei ole lapsien edun mukaista.
Sinun on korkea aika päästä maailmaan tapaamaan sukulaisiasi sekä muita ihmisiä. Elämää ei ole tarkoitettu elettäväksi kuin elävältä haudattuna. Lähde, oven takana odottaa toisenlainen huominen. Säälillä ei saa nyt olla sijaa, vaan ykkösprioriteetti sinun kohdallasi on omasta itsestäsi sekä lapsista huolehtiminen.

Kiitoksia vastauksistanne! Arvostan todella paljon niitä. Neuvot olivat kutakuinkin sitä mitä ajattelinkin.

Nostan muutamia itseäni häiritseviä ongelmakohtia esiin. Tai ehkä vain rimpuilen verkossa kun en halua siitä eroonkaan.

Eron tapahtuessa manipulointi siirtyy minusta lapsiin, sen tiedän. Minun ja sukulaisten jatkuvaa haukkumista lapsille. Tämän kierteen olen nähnyt mm. hänen äidissään. Se on yksi asia mitä en lapsilleni halua. Sitä en tosin usko voivani välttää edes pysymällä tässä parisuhteessa.

Ja toki en halua lapsilleni samaa kohtaloa kuin minulla on. EN halua siis näyttää heille tätä esimerkkinä. Toisaalta en halua heille tuota manipuloivaa lapsuuttakaan.

Lapset todella ottava mallia hyvin paljon mutta se tarkoittaa vain, että myös vanhempien erolla on iso merkitys heidän kasvuunsa. Minä tasapainoilen sen kanssa kumpi on pahempi kahdesta. Säälin on tehokas ase ja sen edessä tunnen olevani hyvin heikko. 😞

Ja eron hetkellä tarvitsisin ihan käytännön apuakin. Täysin rahattomana ja vailla paikkaa minne mennä on vaikea lähteä. Myös kiinteä omaisuus on palasina lähtöni jälkeen, osa meni jo muutama vuosi takaperin kun lähtöä yritin. Tavaroita saa toki aina uusia. Vaikeuttaa sekin vain hienosti tilannetta, että tilille tulevat rahat seuraavan 3 vuoden aikana on pyöreät nolla euroa.

Jotenkin siis tuntuu täysin ylitsepääsemättömältä tämä tilanne. Myöskään, koulua, ainoaa paikkaa missä saan keskittyä johonkin muuhun, en haluaisi lopettaa. Pelko ja häpeä, että puolisoni tulisi sinnekin riehumaan heikentää tahtoani. Yksi työpaikka meni jo tuon takia. ☹️

Paljon ongelmia ja kysymyksiä, toivottavasti annatte joitain vastauksia! Pelkkä purkaminenkin auttaa jo jaksamaan jonkin verran eteenpäin!🙂

tampattu kirjoitti 23.9.2012 8:56

Eron tapahtuessa manipulointi siirtyy minusta lapsiin, sen tiedän. Minun ja sukulaisten jatkuvaa haukkumista lapsille. Tämän kierteen olen nähnyt mm. hänen äidissään. Se on yksi asia mitä en lapsilleni halua. Sitä en tosin usko voivani välttää edes pysymällä tässä parisuhteessa.

Tuollainen käyttäytyminen enteilee vaikeaa eroa ja mahdollisia huoltajuuskiistoja.
Siltikin, mieti, onko jääminen sen arvoista, jos sekään ei takaa, että lapset eivät kuulisi sinun ja sukulaistesi haukkumista.

Jääminen opettaa lapsille, että puolisoa saa tai jopa kuuluu kohdella, kuten sinua kohdellaan.

Ja toki en halua lapsilleni samaa kohtaloa kuin minulla on. EN halua siis näyttää heille tätä esimerkkinä. Toisaalta en halua heille tuota manipuloivaa lapsuuttakaan.

Lapset todella ottava mallia hyvin paljon mutta se tarkoittaa vain, että myös vanhempien erolla on iso merkitys heidän kasvuunsa. Minä tasapainoilen sen kanssa kumpi on pahempi kahdesta. Säälin on tehokas ase ja sen edessä tunnen olevani hyvin heikko. 😞

Aina se lapsen paras ei ole vanhempien yhdessä oleminen.

Ja eron hetkellä tarvitsisin ihan käytännön apuakin. Täysin rahattomana ja vailla paikkaa minne mennä on vaikea lähteä. Myös kiinteä omaisuus on palasina lähtöni jälkeen, osa meni jo muutama vuosi takaperin kun lähtöä yritin. Tavaroita saa toki aina uusia. Vaikeuttaa sekin vain hienosti tilannetta, että tilille tulevat rahat seuraavan 3 vuoden aikana on pyöreät nolla euroa.

Kannattaa käydä Kelassa kysymässä jo etukäteen, miten raha-asiat voisi järjestää mahdollisen eron tullessa. Mikäli lapset jäävät sinulle, niin ex-puolisosi on velvollinen maksamaan lapsille elatusmaksua, joka käytännössä tulee sinun tilillesi. Mikäli hän ei maksa tai ei pysty maksamaan, saat elatustuen Kelan kautta. Lisäksi lapsilisä maksetaan sen vanhemman tilille, jonka luona lapset ovat kirjoilla. Lapsilisään tulee myös korotus, mikäli vanhempi ei asu avo tai avioliitossa kenenkään kanssa.

Onko mahdollista, että muuttaisit vaikka vanhempiesi luokse?
Tosin, jos lähdet nyt ilman lapsia, niin mahdollisuutesi saada lasten osoite itsellesi heikkenevät melkein olemattomiin.

Olen pahoillani, jos kirjoitan masentavaa tekstiä.
Voihan olla, että olen väärässä ja eron jälkeen teillä vanhemmuuden jakamien sujuu paremmin, kuin koskaan?

Jotenkin siis tuntuu täysin ylitsepääsemättömältä tämä tilanne. Myöskään, koulua, ainoaa paikkaa missä saan keskittyä johonkin muuhun, en haluaisi lopettaa. Pelko ja häpeä, että puolisoni tulisi sinnekin riehumaan heikentää tahtoani. Yksi työpaikka meni jo tuon takia. ☹️

Tilanteesi ei ole helppo, mutta ei myöskään mahdoton.
Onko sekään hyvä, että uhraat itsesi sillä verukkeella, että lapsilla ehkä olisi silloin paremmin? Ei tuokaan elämä ole lapsille hyväksi. Kaikkein vähiten tuo on tervettä sinun kannaltasi. Et saa tehdä mitään omaa, paitsi koulu ja senkin osalta pelkäät koko ajan, että puolisosi tulee ja pilaa sen. Elät kuin vankilassa.

Pelkästä mustasukkaisuudesta ja kontrolloimisen halustako puolisosi on tullut työpaikallesi riehumaan? Se ei ole häneltä tervettä ☹️

Hämmentävää, mutta jostain syystä tekstistäsi oletin, että olet mies ja puolisosi on lasten äiti. Et kuitenkaan ollut koko asiaa maininnut. Sinänsä sillä ei ole merkitystä, mutta mielenkiintoista oli oma ennakkoluuloni 🙂

Sama tuo, kumpi olet, äiti vai isä. Samat neuvot joka tapauksessa.

Tsemppiä ja muista poistaa tietokoneesi sivuhistoria.
Toivottavasti pääset kirjoittamaan lisää.

Älä ihmeessä lopeta koulunkäyntiä, on tosi tärkeää, että pääset kotoa pois ja jos se joinakin päivänä kantaisi hedelmää uuden työpaikan muodossa, olisi se todella hieno juttu.
Kirjoitit pyristeleväsi verkossa etkä ole aivan varma, haluatko edes vapaaksi. Ymmärsinkö oikein ?
Sen puolen kyllä ymmärrän, että olet huolissasi lastesi hyvinvoinnista ja eron vaikutuksista heihin. Itse kuitenkin voisin lähes 100 % varmuudella sanoa, että koska vaimosi häiriökäyttäytyminen on saavuttanut jo noinkin räikeät puitteet, jääminen on tuhoisampi vaihtoehto.
Oletko ajatellut vaihtoehtoa, jossa tilaisit itsellesi ajan paikalliseen sosiaalitoimistoon. Siellä saisit selvitettyä sekä lapsiin liittyviä asioita, sekä myös taloudellista puolta. Esiin pitäisi tuoda vaimosi käyttäytymismallit, hänen kykenemättömyytensä käsitellä ongelmaansa ja myös hänen ajatuksensa lasten holhoojasta. Tässä tilanteessa ei kannata peitellä mitään.
Pyydän anteeksi, jos ylitän tässä vaiheessa soveliaisuuden rajat, mutta mieleeni nousi kysymys ? Teillä on ollut ongelmia jo hyvän aikaa. Itse hiukan ihmettelen perheenlisäystä tällaisessa elämäntilanteessa. Toivon, että loydät tilanteeseesi vielä ratkaisun, joka on oikeanlainen sinulle. Voimia 🙂🌻

Tiedoksi Apolloperhonen: olen mies. Mainitsin siitä ensimmäisen viestini alussa. Ymmärrän kyllä sekaannuksen, yleensä nainen taitaa olla tilanteessa missä itse nyt olen.

Ja kelaan ja sosiaalityöntekijän luo puheille meneminen on hyvä ajatus. Ilman riitaa täysin mahdoton toteuttaa. Minä en pääse MIHINKÄÄN muualle kuin kouluun muutamaksi tunniksi ja matkat olen puhelimessa luokanovelle asti. Ja kotimatka samoin. Viime viikolla kun puolisoni ei vastannut puhelimeen kun soitin heti koulun päätyttyä ja soitin uudestaan koulun ulkopuolelta niin riita siitäkin tuli. Kokeilin saada hänet kiinni vielä matkan varreltakin, että minua ei voida syyttää ainakaan yrityksen puutteesta, niin se nosti kovasti epäilyksiä. Hänen puhelimessaan näkyi vain viimeisin puhelu ja siitä alkoi sitten kova tivaaminen. Omassa puhelimessani näkyi kaikki kolme soittokertaa, mutta puolisoni väitti, että ehkä olin vain antanut nopeasti hälyttää, koska hän ei ollut puhelinta kuullut. Missä olin siis ja kenen kanssa? Siinäpä se.

Vanhempien luo muutto ei ole mahdollinen, ei myöskään kenenkään muun sukulaisen. Yhdeltä kaverilta saisin toki katon pään päälle hetkeksi, mutta sinne menin viimeksi keväällä kun oli riita ja "ero"tilanne. Lyhyestä virsi kaunis: ei onnistunut. Tarvitsen paikan mistä hän ei voi minua tavoittaa omin avuin ja kukaan tuttuni ei sellainen ole.

Tuo työjuttu. Siitä on nyt muutama vuosi. En muista hirveän tarkkaan. Puolisoni sai tietää jotenkin työpaikalleni tulevan jonkin naishenkilön töihin. Olin miehisellä alalla ja muut olivat vain miehiä, siksi töissä siellä olinkin. Koska tuo nainen olisi ollut samaan aikaan töissä kuin minä, olisi työt pitänyt lopettaa. Seuraukset olisivat olleet tietysti karenssi yms. koska eihän tuo ole pätevä syy erota töistä. Joten menin kuitenkin töihin. Töissä muutaman tunnin vääntämisen jälkeen lopetin työt tasan siihen ja otin vastaan karenssit yms. Viimeisen kerran kun kävin ilmoittautumassa työkkärin kirjoille työttömäksi, kyselivät jo miksi koko ajan "oma syy" työn päättymisen syynä. Niinpä niin.

En voi poistaa tietokoneen sivuhistoriaa, mutta kaikissa selaimissa on tätä nykyä jonkin asteen yksityinen selausmuoto, jolloin mitään ei tallennu muistiin. Se oli myös yksi riita aikanaan kun kaikissa selaimissa sitä ei ollut. Piti selainta sen mukaan aina vaihtaa kun eri selaimet tuota ominaisuutta lisäilivät. Ilman tietokonettakin melkein piti olla kun vaihtoehdot loppuivat.

Lisää lapsia tähän tilanteeseen ei todella kaivata, se on totta. Raaka totuus? Ei vaihtoehtoja. Hölmöltähän se kuulostaa, mutta näin se vain menee. Lisätä voin, että varmistaakseen etten petä puolisoani, seksiä pitäisi harrastaa mahd. usein. Tarkoittaa vähintään joka toinen päivä. Oman haluttomuuteni perustelu on joskus todella vaikeaa koska puolisoni pitää sitä merkkinä uskottomuutena, olen kiinnostunut jostain toisesta, hän ei ole haluttava, en rakasta häntä jne jne. Lista jatkuu. Joudun siis välillä pakottaan itseni seksiin, mikä ei ole helppo suoritus. Eikä miellyttävä.

Uusin lapsi on tulossa silkan manipuloinnin tuloksena. Tiedostan sen ja hyväksyn sen. Tulenko rakastamaan neljättä lastani. Varmasti ja ehdottomasti. Puolisoni on myös hyvin lapsirakas, siksi lapsia on ilmaantunut näinkin monta. Jossain kohtaa pienen lapsen elämänkaarta vain tämä "mekaaninen" huolehtiminen jää vahvasti minun kontolleni. Vaipat, ruokkiminen, vaatteiden vaihto yms. tarpeet. Myös puolisoni on väsyneenä kuin yksi lapsi. Yhtenä iltana olin niin väsynyt, että en jaksanut itselleni iltapalaa tehdä, joten hörpittiin telkun ääressä kahvia, kunnes puolisoni pyysi laittamaan ruokaa hänelle. yleensä teen yhteisen illtapalan meille. Kerroin hänelle, että en jaksa tehdä edes itselleni, saati sitten vielä hänelle sen lisäksi ja pyysin tekemään itse itselleen jotain. Vastaus oli sitten se, että "näkee mieluummin nälkää." Mitäs olen totuttanut hänet siihen, että teen aina iltapalan. Joten iltapalaa oli tehtävä. ☹️

Mitä tulee siihen haluanko eroon tästä suhteesta vai en. Periaatteessa haluan. Minua vaivaa vain se, että teen kauhean virheen. Kun asiat laitan menemään eteenpäin ei niitä voi peruuttaa. Takana on kuitenkin 10 vuotta yhteistä elämää ja monta yhteistä lasta. Ottaen vielä huomioon mitä elämä on ollut niin, muutos tulee olemaan raju. Koko prosessi tulee olemaan raskas, vain se on varmaa.

Yhteenvetona voisin vetää, että jos haluan eron pitää minun vaivihkaa järkätä asunto ja siirtää omat tavarat laatikoihin. Omaa puhelintakaan ei edes ole. Kaikki talousasiat pitäisi myös selvittää hiljalleen. Sitten vielä kestää lupaukset siitä, että joskus vielä hän luottaa muhun. Ja kiristykset siitä miksi haluan rikkoa kaiken. Ja syytökset siitä, että minä olen tilanteen itse tehnyt tällaiseksi, pettämällä hänen luottamuksensa. Tähän esimerkkinä se, että sanoin "moi" joskus työkaverille kun hän tervehti minua. Olin puolison kanssa puhelimessa kun tämä tapahtui. Tämä siis luottamuksen pettämistä. Puhua en olisi saanut mitään työkaverille.

Anteeksi sekoiluni 🙂🌻

Oletko kokeillut tätä kautta:
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/miesten-auttaminen/

Tai mahdollisesti yrität päästä lääkäriin vaikka verukkeella kipeä selkä? Siis veruke vaimolle. Siellä sitten kertoisit koko tilanteesi?

Vaimosi käyttää sinuun vahvaa henkistä väkivaltaa ☹️
Tuo on jo rikollista toimintaa. Vaimosi rajoittaa sinun itsemääräämisoikeuttasi ja itsenäisyyttäsi. Lisäksi tuo seksi vain pitääksesi hänet tyytyväisenä kuulostaa epämiellyttävälle. Naisena, jos minun olisi pakko suostua seksiin toista miellyttääkseni, kokisin sen melkeinpä raiskauksena. Välillä, normaalissa parisuhteessa, voi seksiäkin olla vaikka ei aina niin huvittaisikaan, mutta sekin vain välillä. Sinun tilateesi ei ole normaali tasavertainen parisuhde.

Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos yksinkertaisesti vain lopetat tottelemisen?

Apolloperhonen kirjoitti 24.9.2012 12:46

Anteeksi sekoiluni 🙂🌻

Oletko kokeillut tätä kautta:
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/miesten-auttaminen/

Tai mahdollisesti yrität päästä lääkäriin vaikka verukkeella kipeä selkä? Siis veruke vaimolle. Siellä sitten kertoisit koko tilanteesi?

Vaimosi käyttää sinuun vahvaa henkistä väkivaltaa ☹️
Tuo on jo rikollista toimintaa. Vaimosi rajoittaa sinun itsemääräämisoikeuttasi ja itsenäisyyttäsi. Lisäksi tuo seksi vain pitääksesi hänet tyytyväisenä kuulostaa epämiellyttävälle. Naisena, jos minun olisi pakko suostua seksiin toista miellyttääkseni, kokisin sen melkeinpä raiskauksena. Välillä, normaalissa parisuhteessa, voi seksiäkin olla vaikka ei aina niin huvittaisikaan, mutta sekin vain välillä. Sinun tilateesi ei ole normaali tasavertainen parisuhde.

Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos yksinkertaisesti vain lopetat tottelemisen?

En oikein osaa vastata tuohon, että mikä voisi olla pahinta mitä tapahtuu jos lakkaan tottelemasta. Monta eri vaihtoehtoa. Ainakin pikainen ero ja sitten takaisin suhteeseen. Yö autossa, kaverilla tms. Tämän pikaeron jälkeen huomattavasti tiukempi kuri kuin nyt. Koulu loppuisi heti. Kovaa riitelyä asiasta. Ei fyysistä väkivaltaa mutta todella dramaattista muuten. Tätä en halua koska se on todella ikävän näköistä jo minun silmissäni, en halua edes tietää minkä näköistä se on lasten silmissä. ☹️ Kun riidat ohi niin puoliso väsynyt pitkään ja enemmän vastuuta taloudenhoidosta taas minulle.

Jos esim. lähtisin jonnekin ja sanoisin lähteväni ilman puolisoani, hän joko kiristäisi erolla, pakottaisi ottamaan kaikki lapset mukaan (ei ehkä nykyään koska näin olen tehnyt) tai pakottaisi jäämään yksin lasten kanssa kotio ja lähtisi itse. Selkeytän vielä, että jos ero toteutuisi hän pakottaisi ottamaan omat tavarani samalla mukaan tai heittäisi ne parvekkeelta (molemmat tavat kokeiltu). Jos taas lähtisi itse niin hänen tullessa takaisin riideltäisiin asia selväksi. Yötä myöten.

Tähän seksiin palatakseni vielä. Puolisoni vetoaa myös siihen, että minun täytyy hänet tyydyttää ettei hänen tee mieli käydä pettämässä. Niin voimakkaat ovat kuulemma halut hänellä. Itsetyydytyshän ei tässä käy.

Uskon kaiken kertomani kuulostavan hyvinkin raskaalta kestettäväksi. Mutta täytyy sanoa, että en koe sitä niin rankkana kuin mitä lukijat ehkä näkevät. Kai sitä tottuu kaikkeen. Nyt vain tuon koulun aloituksen kautta olen oikeastaan alkanut kyseenalaistamaan koko elämääni. Ympärillä on paljon ihmisiä, joita pitää varoa ettei kukaan edes vahingossa puhu minulle. Opettajille myös pitää olla mahdollisimman etäinen ja samalla kuitenkin oppia kaikki mahdollinen. Muitsan aina kun yläasteaikainen opettajani sanoi (moraalista kait puhuttiin), että jos hänen rakas vaimonsa yhtäkkiä päättäisi, että hän joutuisi lopettamaan lukemisharrastuksensa, heittämään kirjat roskiin ja joutuisi olemaan lukematta niitä enää, hän mieluummin eroaisi kuin suostuisi tuohon. Yhteisistä lapsista ja pitkästä avioliitosta huolimatta. Harmi kun itselä ei ole yhtä vahvaa selkärankaa.

Tutustun tuohon linkkiin kun kerkiän. Ehkä sitä kautta selviää jotakin. Lääkäriin voisin päästäkin. Usko siihen, että sieltä jotain selviäisi on vähäinen. Voimat tuntuu nyt muutenkin olevan tavallista enemmän hukassa. Asioiden läpikäyminen on aina raskasta. Sitten kun tiedostaa oman tilanteensa ja tajuaa eläneensä umpikujassa, tulee hyvin välinpitämätön olo. Skarpattava silti on, lastenkin takia. 😞

Tampattu, rakastavana ja huolehtivana isänä haluat suojella lapsiasi äitinsä järjestämiltä draamoilta. Kerroit myös vaimosi olevan lapsirakas. Millainen äiti riehuu ja huutaa lasten läsnäollessa. Olen itse kasvanut oloissa, jossa toinen vanhemmista oli sekä alkoholiongelmainen että väkivaltainen. Toki totuin huutamiseen, riehumiseen ja kaatokännissä keikkuvaan vanhempaan, mutta laskua tuosta ajasta maksan nyt mielenterveysongelmista kärsivänä.
Vaimosi viiltää näkymättömiä haavoja lastesi sieluun siinä kun omaasi ja ihmettelen suuresti, jolleivat he ala oirehtimaan jossakin vaiheessa.
Kertomasi perusteella voin vain sanoa omasta puolestani, että vaimosi ei tuossa tilassa ole sopiva lasten huoltajaksi. Luulen tietäväni tunteesi siitä, kuinka pystyt työntämään oman pahan olosi taka-alalle, jotta et ärsyttäisi vaimoasi, mutta tuntuu äärimmäisen pahalta ajatella, että uhraat oman elämäsi tässä prosessissa. Loppujenlopuksi et tule koskaan onnistumaan tässä tehtävässä, koska vaimosi löytää aina jostakin syyn epäilyyn. Älä alistu siihen.

Hei Tampattu.

Apolloperhonen on antanut sinulle hyviä neuvoja, mutta sinulla itsellä on nyt avaimet kuitenki omissa käsissä.

Sinä elät oikeasti ihmisen kanssa, joka todella tarvitsee itsekkin apua! Sinä elät tyrannin kanssa, noin ei voi eikä saa käyttäytyä ketään kohtaan, eikä tuollaiseen pidä kenekään alistua! Voi, kun saisi voimaannutettua sinua tekemään asialle jotakin. Ota se riski parisuhdeterapiassa, että kuitenkin kaiken uhalla kerrot asioiden oikean laidan. Kerro sekin, mitä pelkäät siitä seuraavan. Ammattiauttaja voi oikeasti ohjata myös vaimosi oikeanlaiseen terapiaan.

Tukinaiset tekee hyvää työtä raiskattujen tai jonkun muun syyn vuoksi ahdingossa elävien ihmisten auttamiseksi. Vaikka nimi on tukinaiset, tiedän, että sinne soittaa myös miehet. Sinne voi soitta anonyyminä ja siellä saa järkevien ihmisten tukea juuri sinun kaltaisessa tilanteessa elävä ihminen! Soita vaikka kesken koulupäivän, sinulla on täysi oikeus siihen!

Älä Mies suostu tampattavaksi!

Ihan pakko kommentoida. Tuo sinun kuvaus oli aivan kuin minun elämästä. Saman asian kanssa painin, miten tästä pääsisi pois, kun asian eteen ei mitään voi tehdä. Toinen vain ei yksinkertaisesti suostu edes kuuntelemaan minun toiveitani eikä tarpeitani, eikä näe ongelmaa ja syyllistä missään muussa kuin minussa. Tuo on niin tuttua tuo jatkuva kontrollointi ja kyttääminen, tosin meillä se puetaan huolehtimiseksi ja välittämiseksi. Niin ja 9 vuotta olen tässä parisuhteessa ollut ja kaksi lasta on meillä. Neuvoja en sinulle osaa antaa, mutta voimia toivotan kovasti! Sinä olet vahva ihminen! 🙂

Hyvä troubles. itse olen myös perheestä, missä toinen vanhemmista oli alkoholisti ja väkivaltainen, joten tiedän todella mistä puhut. Muistan jatkuvan pelon siitä, voinko mennä turvallisesti kotiin. Kyseiset ongelmat heijastuivat myös koulunkäyntiin, koska aina ei voinut tehdä läksyjä. Sitä kautta opettaja tietysti oli tyytymätön jne jne jne. Ikäviä muistoja joista maksoin minäkin oman osuuteni masennuksena yms. Uskon kuitenkin selättäneeni kyseisen peikon enkä niinkään masennuksesta enää kärsi. Jopa näissä olosuhteissa pystyn kamppailemaan masennusta vastaan. Helppoahan se ei ole. Rikkinäisestä lapsuudesta suoraan rikkinäiseen nuoruuteen ja sieltä vielä rikkinäiseen parisuhteeseen. Olen saanut tukea jopa puolisoni isältä, että hänen mielestäänkään en ansaitse millään tavalla tätä missä nyt elän. Hän tietä siis myös menneisyyteni. Tämäkin on joskus tuottanu ristiriitoja kun olen saanut "sympatiat" puolelleni jopa puolisoni sukulaisilta.

Olen toki ehdottanut puolisolleni, että jään sitten kotio neljän seinän sisälle ja en poistu ikinä niin ei tarvitse epäillä mitään. Sekään vaihtoehto ei kelvannut, koska haluaa yrittää luottaa. En tiedä mistä toi halu sitten kumpuaa mutta käytännössä se ei toteudu.

Eilen piti riidellä siitä, että koulunpenkillä saattaa olla riski, että nainen istuu minun viereeni. Tässä tapauksessa minun pitää vaihtaa johonkin toiseen paikkaan. Ja jos ei ole muita vapaita paikkoja niin lähteä pois. Jaksoin vääntää vastaan hyvinkin pitkään ja erouhkauksista huolimatta. Katteli asuntoja ja kyseli, että erotaanko me nyt sitten sen takia kun et halua noin pientä asiaa toteuttaa. Pidin pääni ja homma jatku jonkun aikaa. Sitten taktiikka vaihtu siihen, että koulu loppuu tähän ja varmuuden vuoks repii kirjat säpäleiks. Sit oli pakko perääntyä ja loppupäivä menikin vakuutellessa, että teen kuten hän sanoo.

Kiitoksia Riippumatto vinkeistä ja tuesta. Olen toki harkinnut pariterapiassa suuni avaamista mutta mene ja tiedä toteutanko päätökseni siellä. Nyt olen pikkuhiljaa kerännyt omia tavaroitani erilleen, jos edes osan saisin kestämään muuton ylitse. Mietin myös miten asiani esitän kun sen aika tulee. Pakopaikan ja pakoauton tarvitsen vielä. Tiedän myös puolisoni tarvitsevan välintötä tukea, joten sekin on jostain järjestettävä tilanteeseen. Siksi ehkä tuo pariterapia ei ole huono paikka asiaa aloittaa.

Kiitoksia Dora! Tiedän toki, että muitakin on samantapaisessa tilanteessa kuin minä. Näistä tilanteista on tosiaan hankala ketään neuvoa koska pois pääsy on aina vaikeaa. Yhteiset lapset vielä mutkistavat asiaa. itse koen tällä hetkellä monimutkaisimmiksi ihan nämä käytännön asiat. Päätöstä olen hautonut myös pitkään ja kun sen saa tehtyä alkaa tämä toiminnan vaihe mikä tuntuu todella hitaalta. Nyt olen alkanut miettiä tämmöistä "jouluksi kotiin" -suunnitelmaa.

Kaikki mahdollinen yrittää kyllä laittaa hanttiin asiassa. On vaan jotenkin niin vaikeaa pistää palasiksi niin pitkä aika ja lasten koti. Hankalaa nähdä, että tulevaisuudessa on asiat paremmin.

Sanoit, että olet saanut tukea puolisosi vanhemmalta. Tietämättä sen tarkemmin väleistä tyttäreen, luuletko, että voisit alkaa pohjustamaan asiaa niin, että kertoisit suunnitelmistasi. En tiedä, kuinka avoin olet ollut, mutta luuletko voivasi kertoa suunnitelmistasi ?
Minusta on todella hienoa, että olet ottanut itsellesi tavoitteita esim. muuton suhteen. Helppoa se ei todellakaan tule olemaan ja vaatii sinulta järkähtämätöntä päättäväisyyttä, kun sinut syyllistetään, haukutaan, tehdään kaikki mahdollinen, että pysyisit hänen talutusnuorassaan.
Voi tuntua julmalta kovettaa itsensä ihmisen edessä jota on rakastanut, mutta on muistutettava itseään ja myös ymmärrettävä, että sinä et voi olla vastuussa vaimosi tavasta suhtautua asioihin. Hänen olisi tehtävä työ itsensä kanssa saavuttaakseen tasapainon mutta vaikuttaa valitettavasti siltä, ettei hän kykene siihen. Niinpä hän jatkaa oman oksansa sahaamista.
Tuosta asuntoasiasta; ystäväni joutui hakemaan salaa asuntoa, koska mies vahti häntä kuin haukka rajoittaen hänen menemisiään ja tulemisiaan. Hän soitti työpaikaltaan asuntotoimistoon, kertoi suoraan millaisessa tilanteessa on. Sopivat vielä, että kun asunto olisi tarjolla, ystävääni otettaisiin yhteys työaikana työpuhelimeen. Sitten kun asunto oli valmiina, hän muutti niin, että mies ei ollut kotona. Hän kertoi, että kun hän oli ensimmäistä iltaa omassa kodissaan, tunne oli kun rintakehän ympäriltä olisi hajonnut raskas, kiristävä rautahaarniska. Haluaisin kuvitella, että myös sinä olet vielä tilanteessa, jossa voit elää näköistäsi elämää lastesi seurasta nauttien. Jos asuisit samalla paikkakunnalla, saisit väliaikaisen turvapaikan mun luota oitis 🙂