Miten toimia ahdistavassa suhteessa?
Hei!
Olen mies ja elän avioliitossa, joka alunalkaenkin oli tuhoon tuomittu. Vaimoni kuitenkin haluaa pitää minusta kiinni, vaikka suhde käy kokoajan ahdistavammaksi ja vaimon raivokohtaukset pelottavammiksi. Hän on pettynyt minuun, koko avioliittoon ja lapsettomuuteemme, koska seksi ei meiltä millään suju vaikka on sitä joskus yritetty. Syy on se, että koen vaimoni niin ahdistavaksi, että en kertakaikkiaan voi tuntea häntä kohtaan pienintäkään seksuaalista halua. Vaimollani on joskus itsetuhoajatuksia ja joskus raivoissaan hän on sanonut että ajan meidät moottoritiellä sillan kaiteeseen. Hän ei suostu eroon, vaikka olen sitä monta kertaa ehdottanut ja tarjoudun jopa auttamaan häntä uuden elämän aloittamiseksi. Jos yritän erota, hän heittäytyy sekavaksi ja omituiseksi. Vaimoni purkaa usein vihansa äitiinsä ja jos anoppini sanoo yhdenkin väärän sanan tai ei juuri sillä hetkellä ehdi kuunnella vaimon huolia, kun tämä haluaisi niin silloin minä joudun hänen raivonsa kohteeksi. Vaimoni kokee elämänsä merkityksettömäksi, hän ei viihdy työssään, hän pyrkii kontrolloimaan läheisiään raivonpurkauksilla ja suuttumalla siis pelolla. Vaimo ei suostu terapiaan, koska terapeutti kuitenkin ehdottaisi eroa. Pelkään siis, että vuosi vuodelta vaimoni mieli mustenee. Hän kokee, että on kaikille merkityksetön, kukaan ei hänestä välitä ja hän voisi aivan hyvin tappaa itsensä. Toiseksi, hän haluaa, että minäkin tuntisin oloni kurjaksi, koska hänelläkään ei ole täällä kivaa. Tulevaisuus pelottaa, koska tämä ei tästä parane. Vaimoni haluaa pitää kiinni suhteesta, joka ei häntä tyydytä ja katkeruutensa hän haluaa purkaa minuun. Minä en pysty rakastamaan vaimoani eikä hänkään pysty rakastamaan minua. Haluaisin vain paeta, mutte minne menisin? Jos puhun erosta hän alkaa valvottaa yöllä niin, että töihinkään ei jaksa mennä. Hän ei suostu hakemaan apua. Anoppikin on varpaillaan tyttärensä takia, kun pitää olla heti valmiina ottamaan purkaukset vastaan, ettei kotona tilanne mene hallinnasta. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä, olen neuvoton ja avuton ja kohta lähes toivoton.
Minä olen samantapaisessa parisuhteessa, paitsi, että emme ole naimisissa mutta meillä on lapsi. Naisen mieliala on ylä- ja alamäkeä joihin minä en pysty vaikuttamaan muuten kuin alamäkeä voin jyrkentää ja pidentää. Olen tullut siihen tulokseen, että kyseessä on maanis-depressiivinen psykoosi. En tiedä asiasta mitään ja tod. näk. olen väärässä mutta oireet tuntuu sopivan taudin kuvaan. Minä en saa suhdettani onnelliseksi ja tiedän, että ainoat vaihtoehdot on terapia tai eroaminen. Minä olisin valmis menenmään terapiaan vaikka heti mutta nainen ei tule vapaaehtoisesti osallistumaan terapiaan. Minun ohje sinulle on, että pakotat vaimosi terapiaan jos ei suostu niin otat avioeron ja muutat pois. Älä enää kysy, että pitäisikö erota vaan toimi.
Ei sinun tarvitse pilata elämääsi jos toinen ei ole valmis yrittämään kaikkea saadaksenne yhteiseloanne onnelliseksi.
Hei,
Ymmärsinkö oikein, että suhteessanne ei ole enää minkäänlaista korjaamisen mahdollisuutta?
Et voi elää toisen ihmisen elämää ja lopulta jokainen on vastuussa vain itsestään - toista voi tukea ja yrittää auttaa, mutta kenenkään ei siihen pidä koko elämäänsä tuhlata. Varsinkaan silloin, jos tukea ei edes oteta vastaan.
Mikäli tilanne on kuvaamasi kaltainen, on elämänne todella surkeaa. Vaimosi elämän helvetin ainoa ilon aihe tuntuu siis olevan se, että sinun elämäsi on yhtä surkeaa????
Et tarvitse vaimosi suostumusta eroon. Mene käräjäoikeuteen ja täytä paperit. Puolen vuoden harkinta-ajan jälkeen vahvistat eropäätöksen. Omaisuus jakoon ja homma on siinä.
Hienoja miehiä olette molemmat, kun osaatte kertoa asioista. Minä olen kokenut, että miehet ei yleensä paljon puhele.... ei ainakaan meillä, muuta kuin nyrkillä ☹️. Kummallekkin teistä toivoisin onnistuneen parisuhteen ja nykyisten kanssa se ei onnistu. Ette ole vastuussa puoliskoistanne oman terveyden kustannuksella. Kun on apua tarjottu, eikä se kelpaa, niin olette voitavanne tehneet.
Täällä eletään vain kerran, ja vaikka kuinka paljon on elämässä vaikeuksia (niinkuin täältäkin voi lukea), niin tavoitteena tulee aina olla hyvä ja ihmisarvoinen elämä!!! Jos tuntuu pahalta ja konstit on kokeiltu, niin silloin voi luovuttaa ihan kaikkien luvalla. Niin minäkin olen tekemässä....irrottaudun parasta aikaa 10 vuoden suhteesta väkivaltaisesta miehestä. Olen aikani yrittänyt parantaa häntä, mutta nyt väsyinkin sitten itse. Se ei ole oikein. Olen muuttamassa pois suhteesta, joka vain ja ainoastaan ottaa....ei anna yhtään mitään.
Voimia teille kummallekkin!!!! Kesä ja kärpäset tekee tuloaan: Otetaan ne vastaan lämpimin ja aurinkoisin mielin....vaikka sitten yksin... mutta onnellisena! 🙂🌻