Hei ER!

Tässä kun kirjoittelee, niin ehkäpä teksti on jo niin muokattua ja asia omassa päässä käsitelty, että järjen puolelle painotus menee, jäsennellysti ja harkitusti. Ehkäpä työhistoriani ym. vaikuttaa siihen. Mutta voisit yllättyä, kuinka tunteellinen oikeasti olen. Näitten vuosien jälkeen voin rehellisesti kyllä sanoa, että tunteellisempi ja romanttisempi kuin puolisoni.

Tosi ikävää, että terapeuttikäyntisi ovat olleet sinulle pettymyksiä. Harmi.

Olen kyllä eri mieltä tuosta tunteiden näyttämisestä. Vaikka se ei niin suomalaista olekaan, niin kannattaa harkita. Mielenterveyteen liittyvät ongelmat Suomessa ovat tosi iso kansanterveydellinenkin asia ja näillä asioilla on takuulla yhteyttä. Ei padota sisällä iloja/murheita, ja jos joku katsoo vinoon, niin sehän on hänen asiansa. Mitä siitä huolta kantaa. Voit todeta sellaisen olevan "pieni" ihminen ja olet itse kyynisyyden ja negatiivisuuden yläpuolella. Ihan terveesti.

Iloitaan silloin kun on ilon aika ja surraan sitten kun on surun aika! Ja iloitaan muuten vain, esimerkiksi että on olemassa.

Jos olet kiinnostunut, suosittelen tutustumaan tähtitieteilijä Esko Valtaojan kirjoihin. Hän kirjoittaa hauskasti monesta asiasta, elämästä, rakkaudesta, maailmasta. Ne ovat minulle olleet tänä kesänä todellinen löytö ja piristysruiske kaiken tämän kurjuuden keskellä.

Hei,

Kiitos tuesta: Somebody's me, Jousimiesnainen, Mies muunmuassa ja monet muut tässä ketjussa käyneet. Kiitos siitä, että ette ole tuominneet, vaan eläneet mukana tuskissani ehkä ihmetellen niin kuin minä itsekin olen tehnyt. 🙂🌻

Kiitos kirjavinkeistä ja siitä, että olette omilla kohtaloillanne antaneet minulle ajattelemisen aihetta muista näkökulmista.

Olen nyt mielestäni päässyt sen verran irti riippuvuudestani, että voin jättää tämän keskustelun. Jos joku haluaa tässä jatkaa omalta osaltaan, saa niin kaikin mokomin tehdä. Tätä näkyy myös luetun todella paljon, joten kai tässä on ollut vastauksia monien ongelmiin.

Summa summarum:
Vain todelliset teot merkitsevät. Rakastavat teot. Ihminen voi sanoa ja uskotella toiselle mitä tahansa, mutta vain hänen tekonsa merkitsevät. Kun kuuntelet toisen sanovan sinulle asioita, lupaavan sitä sun tätä, älä kuuntele sanoja, kuuntele tekoja. Ehkä haluat hänen sanovan ihania asioita, mutta jos ne eivät ole totta, tuloksena on eksyminen väärään ihmissuhteeseen. Jos hän lupaa soittaa eikä soita, hiljaisuus on se todellinen viesti. Jos hän sanoo rakastavansa, mutta kohtelee huonosti ja väkivaltaisesti, tee käytöksestä omat johtopäätöksesi. Jos hän lupaa tulla tapaamiseen, mutta ei koskaan tule, se on viesti. Lue eleitä, ilmeitä, tekoja.

Pyrin totuuteen tästä lähtien kaikissa ihmissuhteissani. Se ei tarkoita, että tietoisesti loukkaan toista, vaan kerron miltä minusta tuntuu ja toimin sen mukaisesti. Kysyn myös itseltäni tästä lähtien haluanko minä tätä vai en? Ja sitten toimin sen mukaisesti. Minulla on elämässäni vielä paljon selvittämättömiä asioita, eikä tulevaisuus ole helppoa. Tulen myös asettamaan saman toiveen kumppanilleni. En halua enää johtaa harhaan itseäni enkä kumppaniani.

Olen päässyt eroon rakastumisen tunteesta Häneen. Rakastamasta en lakkaa.
Kiitos.

ER

Hei.
Pakko kirjoittaa tänne, kun alkaa tosissaan hajoamaan. Rakastuin vuosi sitten erääseen ihmiseen, mitä oli edeltänyt aika pitkä ihastuminen. Asia on monimutkainen, mutta sanotaan näin, että yhdessä ei voida olla, mutta en voi myöskään olla näkemättä melkein päivittäin kyseistä henkilöä.

En ole koskaan rakastunut näin jalat alta meiningillä ja tää tunne ylittää oman henkisen käsityskyvyn ja oikeastaan se ylittää kaiken mitä on kokenut tässä jo aika pitkänkin taipaleen varrella. Eilenkin kun tulin töistä, niin join kaksin käsin alkomahoolia, jotta edes vähäksi aikaa saisi toisen pois mielestä ja pystyisi nukkumaan kunnolla...eipä auttanut kumpaankaan..joskus auttoi.
Toinen on jatkuvasti mielessä ja tunne jatkuvasti läsnä.

Tässä on pikku hiljaa alkanut kyseenalaistamaan omaa mielenterveyttä, tarkoitan sitä, että
onko normaalia, ettei vuodessa tunteet edes laannu käytännössä yhtään? Mikään ei kiinnosta enään, ei harrastukset, ei normaalit arkiasiat...mä en edes tiedä mitä ne enää tarkoittaa.
Pää on ihan jumissa ja sekaisin. Väsyttää.

Kuulemma ratkaisu kaikkeen olisi katkaista kokonaan yhteyden pito yms. neuvoja on sadellut pilvin pimein.
Onhan tässä tullut mieleen muutot maailman toiselle puolelle ja sun muut, mutta auttaisiko se? Vähän kuin yrittäisi repäistä osan omaa sielua irti. Miten sen pystyy tekemään?
Miten päästää irti ja unohtaa ihminen jota ilman ei halua jatkaa?
Vaikka itse hitaasti kuolee sisältä päin koko ajan.

Pahoittelen sekavaa tekstiä, mutta en pysty nyt muuhunkaan.

Taas sai nukuttua vain pari tuntia. Heräsin hiestä märkänä ja kädet vapisten, niin kuin lukemattomina muinakin öinä. Mikä ei tapa, niin se todallakin hajoittaa pitää erittäin hyvin paikkansa.