Vielä sekin että tunnen menettäneeni luovuuteni. Yhdessä me onnistuimme monessa asiassa. Nyt kaikki on niin sekavaa. En saa kiinni mistään. Hän täydensi sen mitä minulta puuttui. En pysty ottamaan häntä mukaan enää omaan elämääni, siihen luovuuden täyttämiseen. Meillä oli niin paljon yhteisiä juttuja, jotka kehittyivät meidän suhteen aikana ja tiedän ettei niitä ollut hänelläkään ennen.
Nyt kun hän petti minua, en pysty enää mihinkään. Voisin olla yhteistyökumppani, mutta en enää, kun hän petti minua.
Olenko minäkin narsisti. Luin kirjoituksia, pystyykö narsisti rakastamaan, vastaus oli että hän jäljittelee rakkautta.
Mitä ihmeessä narsisti tuntee? Miksi en ole narsisti? elämä olisi tunteetonta. Joskus suhteemme aikana, kun kertoi olleensa narsisti ja ajattelin että narsisti on helposti hyväksikäytettävä kohde. Koska narsisiti ei tunne, hänen kanssaan voi olla pettävä ja julma. Miksi en ole julma ja voisi tehdä hänelle selväksi etten hyväksy?
No oikeastaan tällä erolla olen tehnyt selväksi etten hyväksy, mutta tämän päivän keskustelu osoitti etten olekaan.
Hän käyttää testosteroideja (toivottavasti kirjoitin oikein, mieshormoneja) Nuo hormoonit saavat naisen lähentymään mieheen, koska saavat naisen hormoonit kuvittelemaan, että mies on erinomainen kumppani lapsentekoon. Siis naisen hormoonit saavat naisen tuntemaan sen. Näin hän sanoi minulle joskus.
Käytin liian aikaisin hänen pyynnöstä estrogeenia, koska hän selitti että tarvitsen. Liian aikaisin, koska vaihdevuodet eivät olleet vielä alkaneet. Sain niitä kuitenkin lääkäriltä. Nyt olen lopettanut pillerit, koska en halunut olla pillerin voimalla Nainen. Nyt kun en enää niitä käytä, tunnen vaihdevuosi ongelmat, niin kuin pitääkin. Vahvistuvatko ne tästä? en tiedä, mutta naisen elämä on tätä. Mutta miten saisin itseni tuntemaan olevani nainen. Olen nainen, mutta en sellainen oikea. Hormoonit saavat aikaan ihmeitä. Yritän kestää tämänkin.

LUIN TÄMÄN KIRJOITUKSEN
Narsismi syntyy vauvaiässä.
Vauvat elävät ensimmäiset kuukaudet skitsofreniaa muistuttavassa sekotilassa pelkoineen. On paha olo, kaaos, jota helpottamaan tarvitaan turvallisuuden tunnetta. Tunnetta, että siellä ulkopuolella on joku, joka tulee auttamaan. Jotkut vauvat voivat tuossa tilanteessa lopulta hävitä mielikuvituksiin, jos todellisuus tuntuu liian ahdistavalta. Jotkut jopa "tekevät itsemurhan", ottavat psyykkeen puolustuskeinoksi palaamisen aikaisempaan olotilaan, joka on kohtu. Vauva lakkaa tällöin haluamasta mitään, ei syö ja kuihtuu pois, toimii ikäänkuin olisi vielä kohdussa. Aikaisemmin aina huutava vauva voi lakata huutamasta, eikä vastaa kommunikointiin.

Aluksi vauvalla on "suhde" vain äidin rintaan. Se on hyvä rinta, jos se tulee tarpeeksi ajoissa paikalle ja antaa tarpeeksi ravintoa, ja paha rinta, jos ruokaa ei tule tarpeeksi ja ajoissa. Vauva tajuaa, että sen hyvinvointi on riippuvainen jostain ulkoisesta, rinnasta. Sen puuttuminen tarkoittaa vauvalle katastrofia ja sen paikalla olo kaikkien tarpeiden tyydytystä. (helvetti/paratiisi) Vauva tarvitsee hoitajan, joka ymmärtää sen tarpeet ja on halukas tyydyttämään ne. Vauva haluaisi että tissi olisi koko ajan paikalla, mutta jos se ei ilmesty lähestulkoonkaan ajoissa, jos hoito ei toimi, niin vauva voi kehittää kaikkivaltiuusfantasian, missä hän ei ole tissistä riippuvainen. Jos hoito pelaa tarpeeksi hyvin, niin vauva oppii odottamaan ja luottamaan, että tulee se tissi sieltä joskus. Narsisti vauvoilla hyvä ja paha ei yhdisty, niinkuin toisilla vauvoilla (paha tissi+hyvä tissi=tarpeeksi hyvä tissi). Voidakseen ylläpitää mielikuvan hyvästä tissistä (tissi on hyvä niin harvoin, että vauva luulee sen häviävän kokonaan), he lokeroivat sen mieleensä, jotta paha tissi ei sitä tuhoaisi. Kun hyvän ja pahan yhdistymistä ei tapahdu, niin vauva alkaa kasvaa kieroon. Hyvän ja pahan lokeroiminen omiin lokeroihinsa, jolloin yhdistymistä ei tapahdu, tulee vaikuttamaan koko elämään ja normaali tunne-elämän kehitys pysähtyy. Normaalin psyykkeen kehityksen jatkumisen takaamiseksi tarvitaan hyvän ja pahan yhdistyminen.

Narsisti jatkaa elämistä ikäänkuin olisi vielä vauva, jonka elämää ohjaa vain mielikuva hyvästä ja pahasta tissistä. ( Kun tiettyjä tarpeita ei tyydytetty tarpeeksi hyvin, tapahtui jumittuminen tuohon vaiheeseen) Vauva ikäänkuin kuin imaiseen "hyvän tissin" siitä tule osa häntä itseään, hän samaistuu siihen. Hänen on pakko "omistaa" hyvä tissi pitääkseen poissa pahan tissin. Hyvä tissi vallitsee, kun hän elää kuvitelmissaan kaikkivaltiuudesta, (hänellä on kaikki, kuten vauvalla jolla hyvä hoitaja) jolloin hän osaa ja tietää kaiken, on omasta mielestään kaikkea, mitä haluaisi olla. Tässä mielialassa narsisti voi olla lumoava. Hän on täydellinen ilman vikoja. Hän on onnistunut poistamaan kaiken kauhean. Hänen "hyvä itsetuntonsa" herättää ihailua ja kateutta. Ihmiset hakeutuvat hänen seuraansa, kuka ei haluaisi jakaa aikaansa noin mahtavan ihmisen seurassa. Rakastuessaan narsisti voi elää tätä roolia, jolloin rakkauden kohde luulee saaneensa lottovoiton.

Mutta hyvätissi vaihe ei kestä ikuisuuksia. Ennemmin tai myöhemmin paha tissi alkaa hallita. Narsisti kokee samaa masennusta, kauhua, kokee samat pelot kuin silloin vauvana, kun hyvä tissi pysyi poissa liian kauan. Hän elää sisäistä helvettiä, kaikkivaltiuus on poissa, hän tuntee itsänsä arvottomaksi. Narsisti pelkää näitä kausia kuin ruttoa ja tekee kaikkensa päästäkseen niistä pois. Hän ei muista kaikkivaltias rooliaan, eikä hän muista mitättömyysrooliaan ollessaan kaikkivaltias. Mutta koska hän on jäänyt henkisessä kehityksessään pikkuvauvan tasolle, niin hän ei osaa muita keinoja helvetistä pääsemiseen kuin sen jota on jo käyttänyt, kaikkivaltiuuteen pakenemisen.

Narsistin koko elämä on pakoa huonosta olosta, pohjattomasta arvottomuuden tunteesta, jota hän pakenee luomalla ikäänkuin toisen minän, joka on päinvastainen. Hän on tavallaan koko ajan siellä helvetissä, pystymättä kasvamaan seuraavaan kehitysvaiheeseen, missä oli vauvana kun hoito ei pelannut tarpeeksi hyvin. Välillä hän pääsee pakenemaan huonoa oloa kaikkivaltiaan rooliin. Narsisti pystyy asettumaan toisen asemaan ja ottamaan toisen yhtä vähän huomioon kuin rinnan perään huutava, muutaman kuukauden ikäinen ihminen. Narsisti imaisee toisen tyhjiin, jos voi, kuten nälkäinen sylivauva. Jos odotatte muuta, niin kuuta kurkotatte.

Muistan lukeneeni Anna walgrenin? kirjasta joskus kehtokuolemasta, sen ettei kehtokuoleman kokenut lapsi jaksa elää. Narsistinen lapsi tämän mukaan ei halua kuolla, vaan jää elämään. Ehkä nyt kannatta lopettaa tiedon etsiminen ja mennä nukkumaan. Kiitos kaikille. Kirjoitan taas myöhemmin mitä kuuluu, enkä hae tietoa mistään. Tunnen omat tunteeni ja sekoan niistä. Lupaan arjen taas tullessa ensi viikolla. Otan yhteyttä terveyskeskukseen ja pyydän itselleni ajan psykologille, jollekin muulle kuin edelliselle.

Ja mä tiedän jos annan periksi ja palaan, kaikki menee hyvin pari viikkoa korkeintaan ja taas sama toistuu. On tapahtunut ennenkin. aina ei mene edes kaksi viikkoa. En jaksa nyt. En edes kahta päivää hyvin oloa. Miksi hän ei voi olla normaali ja pistää poikki kun aika on. Hassua, koska minähän tässä olen eroamassa ei hän. Hän ei tunne kuten minä, sen tiedän ja voisin palata, jos suostun hänen ehtoihin. En ikinä! Ei minusta ole tahdottomaan tilaan loppuelämäksi. En paremmin tätä osaa kirjoittaa ja nyt kohta menen nukkumaan ja toivon että kukaan ei arvostele minua sekopäänä.
Huomenna varmaan täytyy ymmärtää se kun mies sanoi että hänestä tulee paha. Pelätä taas , mitä tapahtuu. hän on kertonut menneisyydestään ja pystyy aika hirveisiin asioihin. Hän on uhannut tuhota kaikki läheiseni ja viimeksi uhkasi polttaa työpaikkani.
Mikä on tärkeää ja kaikki maksaa. Hän on sanonut että helvetin enkeleiden työt maksaa ja hän on niiden erityissuojeluksessa. Onko tämä totta, en tiedä, sen vain että hän on tehnyt joitain palveluksia joillekin.
Tänään hän myös kysyi sopimaan ensi vuonna joulupäivän vapaaksi, katsoin häntä, enkä tiennyt mitä vastata, sanoin, ettei työvuoroja ole vielä kirjoitettu jouluun asti. Itse nautin joulupäivän työpäivästä, koska oli jotain muutakuin arki ja itse pyysin saada olla töissä joulupäivän.

Täytyy korjata, en tiedä onko kyseessä varsinaisesti nuo mainitut. Samaan sarjaankuuluvat kuitenkin. Tai sitten olen ymmärtänyt väärin tai hän vain kuvittelee, vaikka en usko että kuvittelee.

Hopeahius KIITOS!
Tiedät mistä kirjoitan. Kaikesta mielenvikaisuudesta jota nyt tunnen. Pelosta ja vielä sen jälkeenkin pelosta, kun olen saanut aikaisemman pelon käsiteltyä. Itse minun on tämä käsiteltävä, sen tiedän ja tämä palsta on avuksi. todella suuresti. Mieheni oli se mikä oli, hänen kertomansa oli tarua tai totta. Kaikki on otettava huomioon. Pelkään kaikkea nykyisin. Toivon että perheeni ja minä olisimme turvassa. Hän joskus sanoi että joku oli hänen exänsä oven takana käynyt uhkailemassa. (miehen pyynnöstä?). Täällä ei vielä ole kukaan käynyt ketään. En tiedä miten nuo jutut menee, enkä mikä on totta ja mikä ei.

Tänään ollaan käyty yhdessä kaupungilla. Reissu meni ihan hyvin ja keskusteltiin suhteestamme, pääosin hän syytti minua ja selitti ostetun rakkauden periaatteita ja siitä kun joku olisi sellainen kuin hän tarvitsee ja omaisi samat periaatteet kuin hän. En sanonut mitään, en enää uskaltanut sanoa että kaikki toistuu aina hänen elämässä, ettei hän voi saada ketään toimimaan vain hänen tahtonsa mukaan jne.. en siis sanonut tätä.
Lisäksi hän syytti minua sanomisista joita en ollut sanonut. Esim. siitä kesäkuussa olleesta ainoasta "ns. itsenäisyysyrityksestäni" kuten hän ilmaisee. hän jaksoi sanoi taas ja sanoi että olen sanonut että seuraavan kerran taas kolmen vuoden päästä menisin. Vastasin siihen että: En sanonut noin vaan sanoin silloin, että onhan ne pikkujoulutkin siinä välissä.
Lisäksi sanoin ettei meillä ole ollut mitään sosiaalista elämää yhdessä. Hän vastasi että käydäänhän me hänen vanhempien luona ja käytiin minun vanhempien luona.
No just. En oikein tarkoittanut tuota, mutta ehkä minun olisi pitänyt sanoa ettei meillä ole sosiaalista elämää toistemme kanssa. ehkä olisi mennyt paremmin perille
Ostin muutaman pöytäliinan, kun pojallani on rippijuhlat keväällä, hän sanoi että hänellä olisi yksi, sanoin etten tarvitse sitä kun juuri ostin tarpeeksi, mutta toi sen kuitenkin. Laitoin sen pussiin odottamaan palauttamista.
Kirjastosta lainasin kirjan sata tapaa tappaa sielu-kirjan ja olen nyt lukenut sitä. (Lainasin kirjan "salaa" en halunut että mies näkee mitä lainaan ja tulisi taas uutta sanomista) Ahdistaa ihan järjettömästi. Kaikki mitä siinä on kuvaa meidän suhdetta. (paitsi se kohta jossa mies ahkerasti hakkaa naistaan erilaisia työvälineitä käyttäen) Kovin pitkälle en ole päässyt vielä. Hyvin kuitenkin siinä selitetään kaikkea ja syitä ja seurauksia.
Illan hän käytti soittaen minulle tunnin välein mistä asiasta milloinkin ja kyseli mitä huomenna. Sanoin että työpäivä ja ei olla sovittu mitään.
Mitä ihmettä hän saa minusta?
Seuraa? no kyllä. Sanoi tänään että kun menin töihin kaupalle, hän istui sohvan nurkassa iltaisin ja odotti kunnes pääsin töistä. Outo tapaus. En ole töissä joka ilta ja vain osa-aikainen. Me emme edes asu yhdessä. Ennen olin joka toinen viikko hänen luona ja joka toinen viikko omassa kodissa, kunnes en enää uskaltanut jäädä sinne yöksi.
Mitä minä hänestä saan? Seuraa myös, mutta en mitään muuta enää. Voisin oikeastaan sanoa häntä aikavarkaaksi, sillä minulla menee hirveästi aikaa odottamiseen, kun hän saapuu autolle myöhässä (noin 5-15minuuttia päivästä riippuen) puhuu toisten kanssa (kertoo vitsejä tms., käy vessassa jne
Eli tällainen päivä tänään

Hei Anne !

Löysin tänään pahvilaatikoita purkaessani vuosien takaisen maalauksen.

olen ollut suhteessa narsistisen miehen kanssa ja näin olin itse kirjoittanut jo 10 vuotta sitten:

" olen pahojen ja ikävien asioitten paskamuna alias vittumainen ämmä alias vainoharhainen syyttelijä alias ahdasmielinen akka"

viereen olin piirtänyt ympyrään miehen sanonnat itsestäni
" puhutaan kivoista asioista, muusta en halua sun kanssas puhua"
"mitäs valvot, oonko mä käskenyt että valvo? nukut täällä päivät - oma syy kun itket, olet sitä kerjännyt kun aloitit puhumaan mun kanssani - se riski siinä on että sitten sanon pahasti kun haluat puhua..."

" mä joudun koko ajan kuuntelemaan sun kalkatusta kun olen kotona"
"kuuntele itteäs, mieti tekiskö mieli"
"miksi mun pitäisi ajatella sun tunteitas, ethän säkään ajattele mun"
" mene jonnekin, pakkaa kamas, häivy"
" joka ikinen ilta 4 tuntia pakko kuunnella sun valitusta ja huutoa"
"sä et voi tajuta miten tää rassaa mua"

Olen piirtänyt ovaaliin muotoon tuon määritelmän, eli ekan lauseen millainen olen mieheni mielestä, ja viereen päättymättömäksi kehäksi nuo syyttelevät, julmat, järkyttävät, sadistiset lauseet.
Itken kun kirjoitan tätä, tapahtumista on kuitenkin jo 10 vuotta aikaa !

😭😭😭

Olin tuohon aikaan kotona lasten kanssa, ja minulla on parantumaton fyysinen sairaus, jonka takia jouduin olemaan paljon seinien sisällä, koska en päässyt liikkumaan ilman rollaattoria.

Olen ollut niin paniikissa, paineen alla ja kidutettu, etten ole itse tajunnut, kuinka paha olla minulla on ollut ja miten väärin puoliso kohteli minua.

Pohdin tuolloin omaa syyllisyyttäni jatkuvasti ja pidin itseäni täysin syypäänä kotona tapahtuvaan riitelyyn. Inhosin itseäni , häpesin itseäni, vihasin itseäni.
😠😠😭

Nyt vasta vuosien päästä kun tuo maalaus ponnahti vanhasta pahvilaatikosta esiin, heräsin kuin unesta.
Vasta pitkä välimatka tilanteeseen ja omat seinät ympärillä auttoivat näkemään, millainen tuolloin kovasti ihannoimani, kaipaamani ja tarvitsemani mies todellisuudessa luonteeltaan on: sadistinen, narsistinen tyranni..

Täydellinen luuseri, jonka takia olin menettää järkeni !😭

Tajuan myös nyt, miten valtavan matkan olen sisimmässäni tehnyt kohden sitä ihmistä, joka olen ollut ennen tuohon mieheen tutustumista.
Olen jakanut hänen kanssaan 30 vuotta elämää. Lapset sairastelivat todella paljon, mies kävi vuorotyössä ja olin hyvin usein yksin pienten lasten kanssa yöt ja päivät. Yksi lapsistani on CP-vammainen, ja tarvitsi kuntoutusta ja terapiaa, johon mieheni ei halunnut mitenkään osallistua.
Kun hänelle sitten kunnan taholta annettiin ukaasi, että lapsi otetaan huostaan, jos ei hän vie terapiaan poikaa, hän suurieleisesti vei lopulta pari kertaa viikossa , ja totisesti saimme tuntea, miten suuren työn hän JOUTUU tekemään.:ei

Lopulta sairastuin itse vakavasti ja jouduin sairaalahoitoon.
Se aika mahdollisti miehelleni täydellisen kiillotuksen omille toimilleen:
olihan hän nyt sankari-isä, joka kävi työssä, kävi vaimoaan katsomassa ja vielä hoiti lapsetkin.
Alkoholismi oli jo kuitenkin ottanut sankari-isästä lujan otteen ja se huomattiin minua hoitavassa sairaalassakin.
mies kieltäytyi kunnan tarjoamasta kotiavusta verukkeella että "kukaan ei tule katsomaan minun kotiini kuinka hoidan lapsiani".
Todellisuudessa lapset, minun lapseni, olivat erittäin huonolla hoidolla, esim astmahoidot jäivät pois ja siitä syystä he olivat usein sairaalahoidossa infektioitten aikana.
Yksi lapsista alkoi oireilla myös TIC-oirein, silloinen neurologi arveli sen johtuvan siitä että äiti on sairaalassa.
Kun sitten vuosien kuluttua olin taas kävelevässä kunnossa, kotiintulo olikin todella vaikeaa:

alkoholistimieheni jatkuva juominen paljastui vääjäämättä, sankari-isästä oli katoamassa kaikki hohto, kotona olevat maksamattomat laskupinot kertoivat omaa kieltään siitä, miten asiat todellisuudessa ovat.
Muistan tuolta ajalta sen, että miehelläni oli toisia naisia, vanhimmat lapseni hoitivat kotia koulunsa ohella ja minua silloin kun isä oli töissä tai jossain juomassa tai "harrastuksissa".
Kun ei ollut , hakkasi, haukkui, ilkeili, valehteli, kiusasi, kirosi, käytti perheemme rahat viinaan.

Erittäin vaikean kriisin läpi kuljimme ja se kulminoitui lopulta mieheni yrityksiin riistää henki itseltään näytösluonteisesti, esim lasten nähden sitoi kylpytakkien vöistä itselleen hirttoköyden jota näytteli sitten lapsilleen:
Kattokas, näin paha olo iskällä on!

Tai istui pillerini kädessään sängyn laidalla ja laski, riittävätkö nämä hengenriistoon kysyen sitä perheen murkkuikäisiltä pojilta : kun äitinne on noin paha ja paska, niin mä en enää halua , ja jätän teidät nyt.
Jokainen voi itse päätellä, millainen isä , mies ja ihminen tekee tuollaista.

Minä tunsin noina aikoina itseni niin huonoksi ja kelvottomaksi, että häpesin aamuista heräämistäni perheen kiusaksi ja miehen roskasangoksi.
Mitään mahdollisuutta päästä tilanteesta pois ei ollut.

Silloin rakkauteni kuoli, ensin itseeni, sitten mieheeni.
Tein vuosikaudet itseinhon kautta töitä voidakseni edes elää. Tunsin suurta epätoivoa, eikä apua saatu.
Olin viime voimillani aktiivinen:
yritimme käydä pariterapiassa, mutta se kaatui siihen, että sankari-isä näki vain sen, ettei tullut kuulluksi ja minä sen, että vain hänen versionsa asioista oli se, josta olisi pitänyt puhua.😞😞😭

Olen viime päivinä tajunnut, miten helvetillisen raskaan elämän olen kulkenut, miten huonoksi minua on parisuhteessa haukuttu, miten paljon selkään puukotettu ja miten mieheni on tahtonut mustamaalata, valehdella ja muunnella totuutta.
Siihen nähden nyt että en tiedä toimeentulostani, mutta voin käydä nukkumaan turvallisesti, ilman haukkuja, ja että olen löytämässä itseni uudelleen, voin huomattavasti paremmin.
Lapseni on osittain käännytetty minua vastaan, ja voi olla ettei minun kantani asioista koskaan edes kiinnosta heitä.

Katson silti itseäni kunnioittavasti:
miten vahva, miten kärsivällinen, miten kiltti, miten ymmärtäväinen, miten pitkämielinen nainen, äiti ja ihminen olenkaan ollut.
Se tulee olemaan voimavarani.

Tulevaisuus voi olla yksinäinen, mutta silti kaikki tuo valtava ahdistus, sadismi, kiusanteko ja omat kuvitelmani omasta huonommuudestani ovat nyt takanapäin.
Olen vapautumassa aiheettomissta syytöksistä ja voin hengittää katsoen elämässäni eteenpäin.

Toivon todella että mieheni ei koskaan enää ota minuun yhteyttä.
En tunne häntä kohtaan edes vihaa.
Sääliäkään en.
En tunne yhtikäs mitään. Tajuan että hän on vakavasti mieleltään sairas, narsistinen.
Se auttaa ponnistamaan uuteen elämään. Katkeruuteen ei ole aihetta, olen tehnyt parhaani, suorastaan ihmeellisesti olen jaksanut tuota miehisyyden irvikuvaa, jollaisena hän kiukutteluineen, raivokohtauksineen, mykkäkouluineen ja itsariuhkauksineen tulee mieleeni jäämään.
Koetan poistaa tuonkin mielikuvan, sillä en koe tarpeeliseksi säilyttää moista paskaa sisikunnassani enää. Aurinko nousi tänäkin aamuna, ja nyt se paistaa uuteen elämään, jossa tuolla ihmisellä ei tule ikinä enää olemaan mitään sananvaltaa eikä sijaa.

Loistohomma.

Kuulostaa niin tutulta ja samanlaiselta. Ole onnellinen jos olet vapaa vihdoinkin. Elän niin ahdistuneessa tilanteessa. Narsisti miehen kanssa ei ole tulevaisuutta. Pelko ja ahdistus on niin lamaannuttavia, ettei oikeaa elämää edes voi olla.

Narsismi on periytyvää. Mieheni vanhemmat ovat molemmat narsisteja valtaapitäviä hallitsijoita. Huuto kuuluu läpi kylän kun emäntä huutaa ja se huutaa aina. Kummallista, että he hallitsevat edelleen lapsiansa, jotka ovat jo yli 40-vuotiaita. Mieheni usein yöpyy vanhemmillaan ja sanoo syyksi olevan minä. En tiedä missä oikeasti yöpyy. Mutta en välitä. Isänsä vain kehuu poikaa, hyvä tule tänne vain. (älä koskaan kasva aikuiseksi).
Jos kuulen uuden asian mieheni suusta, se on lähtöisin hänen vanhempien suusta. Nyt mies on saanut päähänsä että minun pitää mennä hoitoon ja hokee sitä koko ajan. Eikä hän tajua, että olen koko ajan ollut hoidossa, vaikka asiasta on sanottu.
Väkivallan pelko on jatkuvaa. Tavaroita on mennyt rikki. Asunnossa asutaan ja kaikki on muka naisen töitä. Mies ei liikuta evääkään. Näen hänen vain makaavan tai olevan tietokoneella. Se miten pääsisi eroon, en tiedä. Mies kun ei vuokraläävästä muuta edes sinne vanhemmilleen, vaikka kaikki tavaransa on sinne jo kantanut.

On hyvä että tama palsta on olemassa.
Ja mukava kuulla Hopeahius että olet päässyt eteenpäin!
Su75, Oletko ajatellut itse muuttavasi pois?
Minulla ei tällä hetkellä mene hyvin. Olo on levoton ja pelko taas kasvannut liian voimakkaaksi, vaikka mitään varsinaista näkyvää tai uhkaavaa ei ole tapahtunut.

Olin tänään leikkaamassa hänen hiuksensa ja vein lyhentämäni farkut hänelle. Hän maksoi niistä, osti minulle eilen paistinpannun, kun tarvitsin sitä. Aikaisemmin ei olekaan maksanut farkkujen lyhentämistä eikä hiustenleikkuusta ja palkka oli minusta ihan ok.
Ja kuitenkin ne ovat hänen sanansa, jotka saavat minulle pahan olon ja kaikki ne ajatukset.
Hän tosin näytti videoita sotatoimista ja raiskatuista naistenraiskaajien hirttämisistä, ehkä nuo youtubepätkän saivat minut voimaan pahoin. ja sanoi että raiskauksista on videoita. Ja kertoi että katselee niitä aina kun vituttaa. Sanoi että on mukava nähdä että sotilaat tapetaan, niin etteivät he tiedä, mikä heihin iski.
Hänen luokseen mennessä pistin kengät (croksit, jotka saa helposti jalkaan) niin että jos joudun pakenemaan, saan ne helposti jalkaan ja takki kädenulottuvilla koko ajan.
Kaikki nuo varatoimenpiteetkin ovat aivan tyhmiä, ei ihmisen luona kyläilessä pitäisi joutua olemaan varuillaan. Kokoajan saa varoa puheitaankin, mitään omaa mielipidettä ei voi esittää, ilman että tulee huutamista ja arvostelemista minusta itsestäni, kuinka olen tyhmä jne. Taas tänäänkin, vaikken ollut siellä kuin tunnin verran.
Olin niin helpottunut kun laitoin oven kiinni perässäni ja lähdin kotiin.

Olen opiskellut ja opiskellut...
Kuten hän sanoo, tulee tuntea vastustajansa ja minä opiskelen..
Löysin sivun http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Alkusana.html
Sivulla aito narsisti kertoo mitä hän tuntee, miten toimii jne...
Valitettavasti oman narsistini kohdalla kahdeksan kohtaa täsmää.
Tämän sivuston teksti on todella vaikeaa luettavaa ja minulla on tähän mennyt kolme päivää, koska en ole pystynyt lukemaan enempää kerralla.

Kun mietin naisen tarpeita ja minun tarpeilta. Niin narsistin seurassa ne vaikuttavat itsekäiltä. Haluaisin oman kodin, turvallisen pesän jossa uskaltaa hengittää. Nyt tehtäväni onvain olla seksiobjekti. Mies hankkii 5000 € polkupyörän ja lupaa että saan sen oman kodin. Mutta eihän sitä kotia tullut. Mun elämä pn hajalla. En olisi mennet ikinä naimisiin jos olisin tiennyt kaiken olevan valetta. Sängyssä luvataan ja seuraavana päivänä arvostellaan kuinka surkeaa oli. Hääkuviakaan ei tullut kun kuvissa on väärä pää eli minä.. Hänen päänsä oli mika täydellinen. Yhtään lupausta narsisti ei pitänyt