Mitä tehdä suhteessa epävakaan kanssa?
Hei kaikille…
Olen 50-vuotias mies elänyt nyt parisen vuotta etä suhteessa muutaman vuoden nuoremman naisen kanssa joka kärsinee epävakaasta persoonallisuus häiriöstä.
On tavattu viikonloppuisin ja vietetty lomia yhdessä lastenkin kanssa
Niin kuin ennalta olisi kirjoitettu alun täydellisyys ja onnellisuus vaihtui muutaman kuukauden jälkeen täydelliseen tule lähelle mene pois tilanteeseen.
Olen tärkein ja hetkessä hän vihaa minua eniten kuin ketään maailmassa. Vaikka kuinka yritän ymmärtää ja niellä tapahtumat tämä sattuu. Tuntuu että olen menettänyt elämässäni kaiken joka tuntui hyvälle aiemmin. Voiko tämä olla totta?
Aina kun suhteessa on päästy vähän eteenpäin ja suunniteltu yhteistä elämää, yhdessä asumista hän vetäisee maton viime metreillä alta. Tää oli tässä, hän ei haluakkaan suhdetta, sinä kontrolloit ,manipuloit ja mitä milloinkin syytökset on. Syy että hänestä tuntuu pahalta ja ahdistaa on aina minussa. Kun hän oli yksin lasten kans kaikki oli hänellä hyvin saan kuulla.
Minut on pyydetty tulemaan heidän luokseen iloisena ja pahimmillaan jopa samana iltana minun on käsketty lähtemään.
Lasten kanssa olen tullut tosi hyvin toimeen. On harrastettu ja tehty asioita paljon yhdessä. Tästä olen saanut joskus kiitosta tai kaikki on tyrmätty täysin päinvastaisena.
Erottu tavallaan on kaksi tai kolme kertaa ja sitten palattu yhteen. 2 kertaa on käyty terapeutillakin yhdessä mutta ei sieltä suurta apua suhteeseen ole saatu. Saatu vain kysymys mukaan haluaako molemmat rakentaa vai ei. Tässä suurin ongelma kun halua minulla on mutta hänellä se vaihtuu pahimmillaan päivittäin.
Hän voi vastata puhelimeen iloisena tai vihaisena. Jättää vastaamatta. Lyödä luuria korvaan. Pyytää olla yhtäkkiä soittamatta sanoen että hän soittaa kun siltä tuntuu. Tämä saa minut voimaan tosi pahoin ja epätietoisuus siitä mitä nyt taas.
Miten tästä voi selvitä? En haluaisi erota, pidän hänestä ja lapsista tosi paljon mutta en jaksa näinkään. Haluan hänelle vain hyvää mutta senkin hän kääntää välillä toisinpäin.
Onko joku päässyt näistä yhdessä yli vai hakkaanko vain päätäni seinään?
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 6 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe
Voi sinnuu, anteeksi kun olet kohdannut tuollaista. Vaikken osaa auttaa, jaan tähän huolen ehkä samankaltaisesta tilanteesta.
Ihmissuhteessani pelkäsin aiemmin tulevani hulluksi ja sairaaksi koska en osannut ennakoida "puuskauksia". Pelko ihmisen läheisyydessä sai stressioireet kehooni, ja taisinpa nukkuakin huonosti.
Luin sattumalta jonkun verran narsistien uhri -kokemuksia, ja ehkä oivalsin ettei tässäkään ole kyse pahantahtoisuudesta tai siitä että itse olisin jotenkin magneetin tavoin aiheuttanut konflikteja. Niitä siis "vain" tapahtuu ja henkilö itsekin kärsii ongelmista. Tämä ei olekaan minuun kohdistuvaa vihaa vaikka kiukku ja paha olo suunnataan hetkeksi minuun, eikä hän taida itsekään tietää mitä tekee.
Itseäni auttaa kun rukoilen Isä meidän -rukousta, ja aina siinä kohdassa kun pyydän että Jumala "antaisi mulle velkani anteeksi niin kuin (samalla mitalla kuten) minäkin kohtelen jotka ovat minulle velkaa" tajuan että hyvänen aika, mun varmaan kannattaa olla katkeroitumatta ja rakastaa paljon.
Raskasta on, enkä osaa neuvoa, mutta halusin kertoa että tsemppiä sulle ja pelkkää hyvää elämääsi 🙂
Ps tuo rukous löytyy Matteuksen evankeliumista kohdasta 6:9
https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Matt.+6%3A1&rnd=1667062040589
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 5 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe