Alkoi tuntua, että on pakko päästä purkamaan anonyymisti omia kokemuksiani ja päätin rekisteröityä tänne.
Tapasin vaimoni seitsemän vuotta sitten ja lempi kukoisti. Vaimoni oli tuttu ja löimme hynttyyt yhteen melko pian. Vaimoni on räiskyvä, temperamenttinen, ystävällinen ja positiivinen. Minä olen rauhallinen, kiltti ja tasainen. Vaimolla on ollut rankka lapsuus ja minulla aivan tavallinen.
Olimme ehtineet olla yhdessä n. 6 kk kun vaimoni tuli raskaaksi. Päätimme pitää lapsen, koska rakastimme toisiamme ja arki sujui. Ennen lapsen syntymää riitelimme paljon, johtuen tulevasta elämänmuutoksesta. Olimme viettäneet aika railakasta elämää ja tähän tulisi muutos. Olimme kuitenkin molemmat valmiita vanhemmuuteen. Lapsi syntyi ja tällöin ongelmamme taisivat alkaa.
Olen huono käsittelemään konfliktitilanteita. Menen helposti lukkoon ja aivoni eivät toimi. Varsinkin jos minua arvostellaan. Vaimo on erilainen ja hän purkaa tuntojaan jopa aggressiivisesti. En kuitenkaan tarkoita fyysistä väkivaltaa. Vaimoni haluaa kovasti miellyttää ihmisiä ja hän panttaa omia negatiivisia tunteita, jolloin ne ryöpsähtävät esiin. Usein ikävästi. Kommunikaatiomme on ollut välillä todella vaikeaa. Olemme kuitenkin aina saaneet puhuttua asiat läpi ja olemme kumpikin kehittyneet valtavasti omissa ongelmissamme.
Ostimme oman kodin ja aloimme tehdä toista lasta. Arki sujui todella hyvin, kaikki käytännön asiat toimivat. Emme tapelleet esim. rahoista, siivouksesta tai kasvatuksesta vaan homma toimi. Toisen lapsen jälkeen seksiasiat alkoivat tökkiä. Vaimoni valitti yhdyntäkipua ja haluttomuutta. Vaimoni syytti pitkään toista lastamme. Tässä vaiheessa vaimo alkoi olla 30-vuotias.
Sitten se iski: nimittäin kolmenkympin kriisi. Olemme olleet hippihenkisiä suvakkeja, mutta nyt vaimoni alkoi panostaa ulkonäköönsä, alkoi käydä salilla ja ostaa aivan erilaisia vaatteita kun ennen. Hyväksyin nämä, koska ihmiset muuttuvat ja kasvavat. Kommunikaatio alkoi tökkiä ja seksi ei tyydyttänyt vaimoani. Hän kyllä kiihottui ja sai orgasmeja, mutta seksin aloittaminen tuntui vaikealta. Kaikki tämä aiheutti valtavaa painetta. Pian tämän jälkeen vaimo alkoi puhua, että ei usko suljettuun suhteeseen ja että hänestä pettäminen ei ole vakavaa jos se on vain seksiä. Itse olen eri kannalla. Vaimo kuitenkin alkoi puhua avoimesta suhteesta ja juttelimme asiasta paljon. Ymmärsin logiikan, mutta tunnepuoli tökki valtavasti. Olin mustasukkainen ja tunsin riittämättömyyttä. Itsetuntoni laski aivan pohjamutiin. Päätimme kokeilla avointa suhdetta, mutta emme sopineet mitään pelisääntöjä, eikä asiasta ehditty puhua enempää.
Vaimo lähti pari viikkoa sitten keskustelufooruminsa porukan kanssa risteilylle. Viikonlopun lauantaina hän ilmoitti, että oli pussaillut naisen kanssa. Asia iski kovaa, koska olin siinä luulossa, että juttelisimme asiasta lisää. Kun vaimo tuli kotiin hän vähätteli tilannetta ja sanoi, että olimme sopineet avoimen suhteen. Kun juttelimme asiasta vaimo paljasti, että hän oli ihastunut naiseen ja he olivat nyt facebook-kavereita ja juttelevat paljon. Olkoon nainen tästä lähtien A. Lisäksi vaimo paljasti, että hän oli kirjautunut yhdelle deittisivustolle ja lähetellyt itsestään kuvia miehille. Lopulta paljastui, että hän oli kirjautunut usealle. Vaimoni valehteli joka käänteessä ja minä jouduin kaivamaan totuuden hänestä ulos. Olin järkyttynyt. Vaimoni oli ihastunut ja jatkoi yhteydenpitoa A:n kanssa tuntikausia joka päivä. Kerroin tunteeni ja päätimme laittaa avoimen suhteen telakalle. Yhteydenpitoa A:n kanssa hän ei suostunut lopettamaan. Seuraavana päivänä vaimo lähetti minulle muutaman heruttelukuvan ihan tyhjästä, jolloin epäluulo iski minuun jälleen. Loppujen lopuksi hän tunnusti lähetelleensä A:lle alastonkuvia ja haaveili lähtevänsä hänen luokseen viikonlopuksi. Tässä vaiheessa sain vaimoni suostuteltua perheasiain keskukseen juttelemaan. Saimme ajan kolmen viikon päähän. Tässä vaiheessa olimme menossa pelastamaan avioliittomme.
Olin palasina. Tunteeni heittelivät aivan laidasta laitaan. Työkykyni kärsi. Yritin kertoa tunteistani, mutta vaimo ei ottanut niitä vastaan. Lopulta minuun iski ahdistus siitä, että vaimoni tehnyt muutakin. Kysyin häneltä, mutta hän kielsi asian. Näin selvästi, että hän valehtee. Painostin ja painostin, jolloin vaimo tunnusti pettäneensä pari kuukautta sitten. Asian hän oli jo kertonut A:lle. Vaimo oli käynyt muutaman kerran bändikaverini kanssa kapakassa juuri tuolloin, mutta vaimoni kertoi, että hän on pannut jotain randomia baari-illan päätteeksi ja ei ollut yöpynyt bändikaverini luona. Kysyin tietysti asiaa bändikaveriltani ja hän kertoi todella epäjohdonmukaisen tarinan ja kiisti seksin vaimoni kanssa. Aloin painostaa vaimoani jälleen, jolloin hän kysyi, että olenko lukenut hänen viestejään. Valehtelin, että olen ja vaimoni tunnusti harrastaneensa seksiä bändikaverini kanssa.
Menin sekaisin. Avioliitto ja bändi. Kumpikin kerralla. Bändikaveri ei suostunut myöntämään mitään. Vaimo jatkoi juttelua A:n kanssa, vaikka sanoin, että se satuttaa valtavasti. Minuun iski valtava masennus ja epätoivo. Itkin ja huusin. Vaimoni oli aluksi turta, mutta sitten murtui hänkin. Itkimme yhdessä, halailimme ja pussailimme. Päätin, että meidän täytyy erota. En kyennyt yhtään luottamaan vaimoon. Hän oli valehdellut joka ikisestä tärkeästä asiasta. Hänellä ei ollut aikomustakaan kertoa pettämisestä ja syytti minua kun olin kaivanut totuuden esille. Hänen mielestä se vain pilasi kaiken ja siitä ei ollut mitään hyötyä. Olimme kaksi päivää surun vallassa ja harrastimme tyydyttävää seksiäkin kerran. Vaimo sanoi, että hän taitaa olla läheisriippuvainen ja häntä pelottaa kun en ole hoitamassa häntä. Saimme sovittua, että minä jään kotiimme ja hän muuttaa pois. Teimme molemmille budjetit ja vaimoni löysi itselleen kolmion samalta paikkakunnalta. Eli käytännön asiat toimivat vielä.
Vaimoni ilmoitti pettämisen syyksi seksiongelmat, vapauden kaipuun ja ummehtuneen avioliiton. Seksistämme on puuttunut pitkään ”kipinä” ja se on vaivannut. Olen mörökölli, joka mököttää. Hän halusi huomiota. Juttelin vaimon siskon kanssa paljon, joka oli tehnyt miehelleen samat temput. Hän sanoi, että heillä on kokemus, että rakkautta saa vain sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat kylmiä ja lopulta hylkäävät. Minä kun en ole sellainen, niin vaimoni päätti etsiä sitä muualta. Nyt kun lapsemme ovat 3 ja 5 vuotiaita, niin hänellä on ollut enemmän aikaa itselleen ja on huomannut omat halunsa. Sain juteltua ihmisille ja oloni alkoi helpottaa. Tunsin toiveikkuutta, että ehkö olenkin ihan hyvä tyyppi ja toinen on vain töpeksinyt asiansa perusteellisesti. Vaimo sanoi, että olisi halunnut jatkaa kanssani, koska olen hänen elämänkumppaninsa ja parempaa isää ei voisi kuvitella. Hän olisi halunnut pitää minut kotona isänä ja käydä hoitamassa seksuaaliset tarpeensa muualla.
Toiveikkuus katosi kun eilen illalla huomasin, että vaimo viestittelee koneella posket punaisena, sormi huulissa kiinni ja kiehnäten. Olin siis samassa huoneessa. Olin shokissa. Vaimoni nettisekstailee kun minä olen paikalla. En tiennyt mitä tehdä. Oli jo myöhä, joten pyysin vaimoa nukkumaan. Hän sanoi tulevansa kohta. Pyysin uudelleen ja uudelleen. Paniikki kasvoi ja tuntui, että pääni halkeaa. Päässä jyskytti ja minun oli vaikea hengittää. Lopulta päässäni naksahti kun vaimo ei suostunut lopettamaan ja aloin puhua rumasti. Vaimoni suuttui ja alkoi käyttäytyä lapsellisesti ja sanoi, ettei tulisi minnekään. Menin sänkyyn raivoissani ja vaimo jäi A:n kanssa. Seuraavana päivänä sanoin vaimolleni, että hänen täytyy lähteä. En kestänyt enää katsoa häntä, enkä sitä, että hän jatkaa minun satuttamista jatkuvalla syötöllä. Hänen puheensa ja tekonsa olivat valtavassa ristiriidassa. Hän alkoi itkeä ja sanoi etten voi potkia häntä ulos talostamme. Sanoin, että nyt ninun täytyy lähteä. Lopulta hän suostui ja yön poissa. Nyt menemmä purkamaan kaiken parin viikon päästä perheasiain keskukseen.
Nyt olen päässyt raivostani eroon ja en malta odottaa, että pääsen aloittamaan uutta elämääni. Minun rajani tuli nyt vastaan, enempää en kestä. Tämä on ollut elämäni kauheinta aikaa. En ole nukkunut kuin melatoniniin avulla ja olen laihtunut valtavasti. Ruoka maistuu 90% ajasta tuhkalta. Kerran parissa päivässä saan syötyä mahani täyteen. Olen tupakoinut enemmän kuin koskaan. Olen erittäinen surullinen lasteni puolesta, koska vaimoni hajottaa perheemme. Tiedän olevani hyvä isä ja tiedän, että lapsemme selviytyvät, mutta tätä en olisi ikinä toivonut. Kaipaisin kovasti vertaistukea ja hyviä neuvoja.
TL;DR: Ongelmia avioliitossa, vaimo petti ja teki uskomattomia asioita.
Ihmismieli on outo asia. Todellisuus on iskenyt päin näköä: muutimme tänää ensimmäiset vaimon tavarat uuteen kotiin. En halua luopua vaimostani, minulla on valtava ikävä hänen luokse ja kaipaan häntä. En voi kuvitella elämääni ilman häntä.
Olen yrittänyt jutella vaimolleni, mutta hän sanoo, ettei kykene käsittelemään asiaa kun on olen niin surullinen ja itkuinen. Hän pakoilee asiaa ja keskittyy juttelemaan uuden ihastuksensa kanssa, johon hän on aivan lääpällään. Vaimoni aikoo mennä hänen luokseen kuukauden päästä.
Miten voin päästää irti? Miten voin luovuttaa? Haluan korjata asiat välillämme ja koettaa uudestaan. En halua olla yksin.
Vaimosi on valehdellut ja pettänyt. Jopa bändikaverisi kanssa. Kuulostaa siltä, että hän ei arvosta eikä kunnioita mitään muuta kuin omia halujaan.
Ymmärrän, että sinusta nyt tuntuu siltä, että haluaisit vaimosi takaisin, mutta kun aikaa kuluu, niin se tunne kyllä helpottaa. Luultavasti osaat sitten katsoa suhdettanne objektiivisemmin, etkä mitä todennäköisimmin edes halua vaimoasi enää. Onhan hän loukannut sinua todella pahasti.
Ehkä hänellä on jokin kriisi, mutta ei kukaan tasapainoinen ihminen silti kohtele toista noin törkeästi.
Kuinka teidän lapsenne ovat suhtautuneet tähän kaikkeen? Tulevatko lapsetkin olemaan osittain tämän uuden ihastuksen luona? Vaikuttaa kovin epätasapainoiselta menolta. Lapsetkin tarvitsevat aikaa vanhempien erosta toipumiseen. Se koskettaa heitä aivan yhtä paljon ellei enemmänkin kuin vanhempia.
Itsekin vielä kärsin eron aiheuttamasta ikävästä ja ahdistuksesta, vaikka minuakin kohdeltiin vuosikaudet huonosti. Akuutissa vaiheessa sitä on vain keskityttävä selviämään päivä kerrallaan. Kun vähän helpottaa, niin minua ainakin auttoi parhaiten miettiä kaikkia niitä huonoja aikoja. Ja toivo siitä, että ehkä minä löydän vielä jonkun joka arvostaa ja kohtelee minua hyvin ja rakastavasti ja hyväksyy minut juuri tällaisena kuin olen.
Ihastus asuu onneksi toisella puolella Suomea, joten hän ei ole osa arkielämää (vielä). Lapsemme odottavat kovasti pääsyä vaimoni asuntoon, koska siellä on hissi! Asun siis omakotitalossa. Lapset ovat ottaneet asian vastaan ihan hyvin. Kiukkuisia he ovat olleet, mutta en usko, että he ymmärtävät tilannetta vielä kokonaan. Olemme kumpikin hyviä vanhempia ja ymmärrämme antaa tukea lapsillemme.
Olin eilen illalla paremmalla tuulella kun vaimoni sanoi, että hänenkin mielestään paras vaihtoehto olisi jos palaisimme lopulta yhteen. Aamulla hän kuitenkin sanoi, että meidän täytyy erota, koska hän haluaa omaa tilaa, irtosuhteita ja olla yhteydessä ihastuksensa kanssa. En vain ymmärrä asiaa, koska vaimoni on ennen sanonut, että irtosuhteista ei saa mitään ja ne ovat vain sähläystä.
Yritän kovasti päästää irti ja aloittaa uutta elämää. Avioliittomme ei kuitenkaan ole ollut kamalaa ja tilanne tuntuukin pahalta unelta. En jaksaisi enää itkeä.
Voithan sinä sitten odottaa, että vaimosi saa elää nuoruutensa uudelleen. Mutta aika tuskallista se odottaminen voi olla. Ja vaarana on, että hän ei välttämättä haluakaan palata ja sitten joutuu uudestaan käymään eron tunteet läpi. Neuvoisin keskittymään nyt vain itseen ja lapsiin.
Silti tuollainen käytös puolisoa kohtaan kuulostaa ulkopuolisesta todella törkeältä. Etenkin kun on pettänyt sinua bändikaverisikin kanssa. Ja nettiseksin harrastaminen silmiesi edessä. Ei siinä ole paljon muita ajateltu kuin itseä.
Sitä on turha miettiä mitä mieltä vaimosi on ollut aiemmin. Nyt hän on eri mieltä. Ihmiset ja mielipiteet muuttuvat. Olette ilmeisesti olleet aika nuoria, kun olette alkaneet seurustelemaan. Ehkä hänestä tuntuu, että jotain on jäänyt kokematta ja se pitää nyt kokea, kun on vielä nuori. Ja kertomasi mukaan hänellä on huono itsetunto, joten kyllähän irtosuhteet varmaan tuovat valheellista hyväksynnän tunnetta.
Kiitos erakkomainen kun jaksat kirjoittaa. Se auttaa kun tietää, että joku edes yrittää.
Olin 21 ja vaimo 23 kun aloimme seurustella. Vaimo oli viettänyt aika railakasta elämää, mutta olisikohan sieltä sitten jotain jäänyt hampaankoloon. Vaimo on nyt muuttanut, haki äsken viimeisiä kamojaan. En ole saanut koko päivänä mitään tehtyä, mikä ahdistaa. Sain haettua lapset päiväkodista, mutta energiaa tai tarmoa muuhun ei ole. Olen vain maannut ja itkenyt. Äsken hanat aukenivat jälleen kun vaimo vain kiireessä pakkasi ja lähti. Yritti mukamas jotain jutustella, mutta kun näki, että olen surullinen, niin jatkoi pakkaamista.
Olen kuunnellut meidän biisejä ja muistot seitsemän vuoden varrelta tuntuvat todella kivuliailta. Äsken kuuntelin Massive Attackin Teardropin, joka soi kun tapasimme ensimmäistä kertaa kapakassa. Sama biisi siivitti meidät avioliittoon. Haluaisin vain luovuttaa.
Vastaan huomenna. T. Rina
Oukei...Tästä tarinasta saattaa tulla pitkä. Niin pitkä, että kannattaa ehkä pureksia osissa. Halusit minulta vastauksia tuolla toisessa ketjussa, mutta kirjoitan niitä tähän, aihepiiriltään sopivampaan osioon.
Kuten kerroin, olen ollut oman, pitkän avioliittoni (34 vuotta) aikana ollut lukuisia kertoja ihastuneena vieraisiin miehiin, ja vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana minulle on selvinnyt, miksi. Asian minulle selvittyä ihastumisetkin ovat loppuneet kuin seinään.
. Kysymys on paljon monimutkaisempi kuin yleensä ymmärretään, eikä suurin osa eroavista pareista ehkä koskaan tutustu niihin syihin, jotka saavat ihmisen käyttäytymään niin, että kerran "ikuisena" avioliittona alkanut tila päättyy katkeraan taisteluun, vihaan, pettämiseen ja lopulta eroon. Jos ihmiset näkisivät ongelmat kiintymyssuhdemallissaan ja ymmärtäisivät, mitä parisuhteelta ovat etsimässä, niin erojen määrä putoaisi dramaattisesti.
Rakastuminen, avioliitto on alitajuinen sekä tietoinen. Kestävän avioliiton salaisuus ei piile kumppanissa, vaan omassa halussa tuntea itsensä piilossa olevia puolia. Alitajuisessa avioliitossa ovat mukana kaikki ne salaiset toiveet, jotka ovat lapsuuden jäänteitä. Jos puolisolla on ollut ongelmia erityisesti varhaislapsuuden kiintymyssuhteessa, ne ongelmat seuraavat tiedostamattomasti ihmissuhteisiin aikuisena.
Mainitsit, että vaimollasi mahdollisesti on ollut vaikea lapsuus. Tämä näkyy ja tulee näkymään kaikissa hänen ihmissuhteissaan.
Erityisesti rikkinäiset ihmiset luovat itselleen vakaumuksen, että sen oikean löytäminen saa tuntemaan ihmisen kokonaiseksi ja ehjäksi. Tulee tunne, että juuri tätä olen etsinyt, tämä parantaa menneisyyden haavat. Haemme kumppania, joka tyydyttäisi tiedostamattomia perustarpeitamme. Alitajuinen minämme tarkastelee: hoivaako tuo toinen minua, auttaako hän saamaan kadonneet puoleni takaisin?
Rakastumisen illuusiossa kuvittelemme olevamme rakastuneita tiettyyn ihmiseen, kun tosiasiassa olemme rakastuneita tähän ihmiseen heijastamaamme kuvaan.
Kun mennään naimisiin, haavekuva lähenee loppuaan. Ihmiset alkavat vaatia haavekuvien toteutumista. Kumppanin on tyydytettävä lapsuuden tyydyttämättömät tarpeet, täydennettävä kadonnutta itseä jne. Halu vastavuoroisuuteen vähenee. Minän odotukset ovat etusijalla. Ne toisen ihmisen luonteenpiirteet, jotka alussa olivat kiinnostavia (ja samalla itsen piilossa olevia puolia) alkavat ärsyttää. Ollaan tilanteessa, joka on kaikille pareille tuttua. On alettava nähdä puoliso itsestä erillisenä henkilönä. Lapsuudessaan vaurioituneille se voi olla mahdoton tehtävä. Halutaan jatkaa matkaa ja katsoa, josko sittenkin tulisi vastaan se oikea. Tunteet entistä kumppania kohtaan ovat väljähtyneet ja kuvitellaan, että se on kumppanin vika, vaikka vain harvoissa tapauksissa näin on.
1) Vaimosi ihastuu mielellään kylmiin, etäisiin suhteisiin. Sama kaava on ollut minullakin. Tiedostamattani olen pyrkinyt toistamaan lapsuuden kuviota. Viileä, etäinen äitisuhde vaikutti siihen, mihin ihastuskuvioon hakeuduin. Kylmä, välillä katoava ja torjuva miestyyppi aiheutti minussa suurimman intohimon. Jos olisin saanut hänen rakkautensa, olisin paikannut lapsuuden haavaa: äiti rakastaa minua sittenkin.
2. Se ei ole henkilökohtaista. Vaikka vaimosi aiheuttaa sinulle kipua, tuskaa ja ahdistusta, niin tapahtumiin johtaviin syihin olet paljon vähemmässä vastuussa kuin ehkä kuvittelet. Myös mieheni otti asian henkilökohtaisesti, vaikka itselläni kyse ei ollut fyysisestä pettämisestä (lukuunottamatta flirttailua), vaan nettisuhteista ja ylipäänsä suhteiden haaveilusta, "poissaolosta" suhteessa.
3. Järkisyyt eivät tässä hetkessä paina yhtään mitään. Rakastuneen ihmisen pää on täynnä endorfiineja. Esteet, kaipaus, täyttymättömyys vain lisäävät intohimon tunnetta. On sama kuin puhuisit huumehörhölle. Kuulevasta tulee kuuro ja näkevästä sokea.
4. Vaihtoehtoja ei ole montaa ja sinun pitää itsesi haluta niitä. Traumapainotteinen pariterapia voisi sopia teille. Saatat joutua työntämään omat tunteesi sivuun ja miettimään, miten vaimoasi voitaisiin auttaa. Oma mieheni jumittui omiin luonnollisiin vihan, mustasukkaisuuden ja katkeruuden tunteisiin, josta en voine häntä mitenkään syyttää. Huomaa kuitenkin, että vaimosi ei todennäköisesti halua erota.
5. Kaikesta on mahdollista toipua, mutta ei jälkiä jättämättä. Voitko sinä toipua pettämisestä? Asiat eivät palaa ennalleen, ihmissuhde muuttuu. Haluatko olla siinä mukana ja katsoa, mitä se tuo tullessaan? Parhaassa tapauksessa yhteen hiileen puhaltavan pariskunnan, jonka kestävää suhdetta ei kaada enää mitkään puhurit ja tuulet. Mutta se voi tapahtua vain tiedostamisen kautta. Jos kykyä tai halua siihen ei ole, niin eheytymistä, eikä myöskään suhteen parantumista tapahdu.
6. Seksiä ei kannata pitää suhteen onnistumisen vakaana mittarina. Yleisesti siis keskiarvoisesti ottaen miehet kokevat saavansa liian vähän seksiä. En vähättele sen merkitystä, mutta omalta kohdaltani tiedän, että naisen on vaikea pysyä jatkuvasti seksuaalisesti aktiivisena varsinkin lasten syntymän jälkeen. Naisissa ja miehissä on biologisia eroja, ne ovat olemassa, vaikka niitä yritetään puheissa ja erillistapauksissa häivyttääkin. Naisen seksuaalisuus on monimutkaisempaa kuin miehen. Miehelle esim. aistiärsykkeet ovat vahva seksuaaliviettiä nostava tekijä. Meillä eri sukupuolilla on erilaiset hormonaaliset tekijät, jotka vastaavat sukupuolivietistä.
Mitä vielä piti kirjoittaa? Nyt en enää muista, vaikka tuntuu, että tästä omakohtaisestakin aiheesta voisi kirjoittaa loputtomiin.
Muista: en vähättele sinun suruasi. Olen myös syvästi pahoillani niistä suruista, jotka aikoinani miehelleni aiheutin. Nyt olemme kuitenkin 2 vanhaa varista, jotka sovussa istuvat aidanseipäällä. Enemmän toista ymmärtäen ja myötätuntoa tuntien. Toisesta välittäminen on aitoa, eikä perustu harhakuviin rakkaudesta tai symbioottisesta suhteesta.
Toivottavasti kirjoituksestani on jotakin apua sinulle tai jollekulle muulle, joka kamppailee saman asian kanssa. Voimia tulet tarvitsemaan, niitä toivon sinulle.
Olen pahoillani teidän tilanteestanne. Olen vaimosi kanssa samalla foorumilla ja ymmärtänyt asioiden menneen hieman toisin. Onneksi meillä on tämä paikka 🙂🌻 Kauhean paljon tsemppiä ja voimia tulevaan, ole vahva.
Kiitos Riina ja samettitimantti viesteistänne. Pureskelen Riina viestisi ajan kanssa ja vastaan sitten. Vaimo on alkanut nyt tuntea asioita:surua, ikävää ja pahaa mieltä. Kysyi jopa, että olemmeko tehneet valtavan virheen.
Eilen oli todella kiva päivä. Vaimo kävi päivällä ja meillä meni hyvin. Veljeni rauhasi minut ulos iltapäivästä kaupunkiin ja kävimme ostamassa uuden kännykän ja syömässä. Illaksi tulimme kapakkiin, jossa näin vanhoja hyviä kavereita. Todella voimaannuttava päivä.
Kiitos Riina erittäin valaisevasta viestistäsi. Tuntuuko sinusta, että parasta on, että jätän vaimoni nyt rauhaan? Jos hänen päänsä on täynnä endorfiinejä, niin satutan vain itseäni jos yritän jatkaa normaalia kanssakäymistä?
Kerroinkin tuosta vaimon tunteiden heräämisestä ja minähän luikin hänen luokseen eilen alkuillasta kun oli aika vaihtaa lasten hoitovuoroa. Vaimolla oli ikävä ja paha olla. Olimme koko illan yhdessä, hoidimme lapset nukkumaan yhdessä ja nukuimme samassa sängyssä.
Näin todella outoja unia ja painajaista. Heräsin yöllä siihen, että uikutin vaimon nimeä ääneen. Aamulla vaimo sanoi, että häntä ahdistaa kun olin yötä ja että enää emme nuku yhdessä. Nyt hän on ollut koko päivän taas online ja varmasti jutellut ihastukselleen.
Tilanne löi kasvoille: vaimolla on uusi koti, josta hän pitää. Kiva kämppä, johon hän on jäämässä. Hän sai mitä kaipasi minulta ja hylkäsi minut jälleen. Tämä päivä on ollut jälleen aivan kauhea. Minulla on käytetty olo ja olen vihainen.
Kokemuksesta voin sanoa, että nyt kannattaa pysyä kaukana vaimosta ihan oman itsen vuoksi. Muuten roikut löysässä hirressä ja satutat itseäsi koko ajan, kun et tiedä mitä se vaimo oikeastaan edes haluaa. Tietäneekö itsekään. Tiedän myös sen, että se on ihan tajuttoman vaikeaa. Kun toinen antaa edes pienen positiivisen merkin, niin sitä rynnii sinne toisen luo ja sitten saa keräillä taas kerran palasiaan. Ja toipuminen hidastuu tai jopa estyy kokonaan. Nyt vaan kaikki muu yhteydenpito pois paitsi mikä liittyy lapsiin. Se on oikeasti kaikista parasta. Repsahduksia varmasti sattuu, mutta sitten vaan uudestaan eteenpäin. Eikä tämä tarkoita, että pitäisi heittää pyyhe kehään, mutta nyt kun vaimosi käyttäytyminen on vielä noin epävarmaa, niin sinä vain satutat itseäsi. Kummankin on nyt parasta keskittyä vain siihen oman pään selvittämiseen ja sitten katsoa mikä on teidän tulevaisuus. Ja kannattaa muistaa, että liian aikaisten päätösten tekeminen saattaa johtaa huonoon lopputulokseen. Voi käydä kuten minulle eli kun palasimme liian nopeasti yhteen, niin ei se suhde muuttunut miksikään. Yhtä kärsimystä se vain oli puolin ja toisin kunnes sitten vihdoin tuli se lopullinen ero. Teillä on nyt kasvun paikka. Käyttäkää se viisaasti.
Etäisyyttä ottamalla suojaat itseäsi. Sen seurauksena saattaa myös käydä niin, että vaimosi yrittää lähentyä sinua. Läheisriippuvuuden pelisäännöt ovat monimutkaiset. Jos ryhdyt hieman torjuvaksi ja viileäksi, niin se varmasti vaikuttaa vaimoosi. Jos taas itket ja heittäydyt tunteikkaaksi hänen läsnäollessaan, niin se saa hänet vain hylkimään sinua. Inhottavaa sanoa näin, mutta läheisriippuvaisen suhteen kaava ei noudata tasaveroisen kumppanuuden sääntöjä. Siinä mielessä kannattaa jokaisen parisuhteessa olevan miettiä, miten tulisi vahvaksi ihmiseksi erillisenä toisesta.
Voimia sinulle repivässä, vaikeassa ja ristiriitaisessa tilanteessa.
Kiitos teille! Sain sanottua vaimolleni (kai pitäisi sanoa jo ex-vaimo), että lopetan yhteydenpidon. Estin hänet messengerissä ja piilotin hänet facebookistani. Sanoin, että tekstarin voi laittaa tai soittaa. Tuli jotenkin rauhallisempi olo. Ajattelen, että kynnysmatoksi en voi alkaa ja että hän ei voi saada kaikkea: uutta ihastusta ja minua samaan aikaan.
Tänä aamuna hän kyseli fiiliksiä, vaikka oli päivää aiemmin sanonut, että meidän ei kannattaisi olla yhteydessä. Mitähän nyt taas? Noh, aloittelen elämääni ilman häntä. Ikävä tulee.
Kuten Rina jo aikaisemmin totesi niin monenlaista voi tapahtua kun yrität pitää etäisyyttä. Itselläni on hieman samanlaisia kokemuksia, että jos tuon tunteeni esille niin saan halveksuntaa, mutta jos pidän etäisyyttä, se vetää puoleensa.
Kun toisella on tunteita useampaan suuntaan, henkilö on hyvin epävakaa ja harvoin tietää mitä oikeasti haluaa ja siksi sinä roikut myös siinä löyhässä hirressä koska et voi luottaa toisen tunteisiin, jotka vaihtuvat päivittäin.
Puolisollani oli vuodenvaihteessa monen kuukauden suhde, jonka hän edelleen kieltää ja silloin häntä ei pätkääkään kiinnostanut meidän yhteinen aika tai se, että sitä ei ollut. Yritin järjestää treffejä, matkoja ja vaikka mitä, mutta koskaan emme saaneet rauhallista kahdenkeskistä aikaa. Sitä ei ole ollut yli puoleen vuoteen. Menimme kuitenkin terapiaan, mutta puoliso lopetti sen toisella kertaa. Hän ihaili ihastuksensa tuloja ja varoja ja halveksi minun työtä, jolla elätän koko suuren perheemme. Nyt kun olen ottanut asian yhä uudelleen puheeksi ja tehnyt selväksi, että tiedän suhteesta (toinen osapuoli on myöntänyt, mutta hän kieltää) tilanne on muuttunut. Puolisoni katkaisi kaiken yhteydenpidon ihastukseensa, ei minun tai meidän takia, vaan koska oli mustasukkainen kun ihastuksella oli muitakin, niin nyt puolisoni sanoo, että meidän tulee järjestää yhteistä aikaa, mennä terapiaan jne. Minä olen taas etääntynyt ja se on vain lisännyt bensaa liekkeihin. Puolisoni on niin rakastunut, että tämmöistä on ollut vain ihan suhteemme alkuaikoina.
Minulla on nyt ollut vaikeuksia kertoa, että juna meni jo vaikka tämä suhde oli vain jäävuoren huippu kaikesta mitä puolisoni on tehnyt. Mutta kun toinen on rakastunut, niin hänen pudottaminen kovalle lattialle on rankka paikka. Toisaalta järkeni sanoo, että puolisoni pelaa kovaa peliä, hän on todellakin putoamassa aivan tyhjän päälle ja tietää sen itsekin ja yrittää epätoivoisesti pelastaa itsensä ja lapsensa omilta tyhmiltä teoilta. Mutta menetettyä luottamusta on vaikea saada takaisin, varsinkin kun toinen ei myönnä mitään.
Peruskallio: Kova paikka kuulostaa olevan sielläkin. Ehkä se terapia saattaisi auttaa molempia jos vaimo on nyt halukas sinne menemään?
Vaimo soitti eilen, että hakee muutaman tavaran kun olimme lasten kanssa poissa kotoa. Kuulosti surulliselta ja yksinäiseltä. Heti puhelun jälkeen syttyi taas tarve päästä lohduttamaan ja auttamaan 😑❓ Katselin sitten illan meidän kuvia aina vuodesta 2010 lähtien. Valtava muutos on pyyhkinyt vaimoni yli. Kuvissa on homssuinen hippi, joka vähät välitti ulkonäöstään. Pieni, söpö otus, johon rakastuin niin palavasti. Jotenkin sitä ei ikinä siinä tilanteessa huomaa, miten kaikki on muuttunut. Ainoastaan jälkikäteen.