Mieheni on koko meiä yhteisen historian ajan ollu melko epärehellinen. Joudun usein miettimään valehteleeko..naapuriin menee yhelle paukulle ja horjuvana tulee kotia aamuyöstä. Tupakin on luvannu lopttaa jo 5v mutta salaa sitte aina polttaa. Eli tuon valehtelun takia luottamus pikkuhiliaa murentuu..suhde alkoi sillä että sain alkaa maksaa sen laskuja kun se ei ees avannu niitä. Mä joudun siks huolehtimaan kaikista maksamisista.Meillä on 3 pientä lasta ja nyt viimisen vuoden aikana mies on suututtuaan mulle esim siitä että oon suuttunu hänen valehtelusta häipyny kotoa n viikoks kerrallaan..punkkaa joskus jonkun alkkiksen luona (sielä saa ryypätä) tai kuten nyt meni alkkisäidilleen.. tai iteasiasa en ees tiiä misä se on. Ollu kohta vkon ja syy oli kun häntä niin vituttaa kun jäkätän tupakinpoltosta.. syyt on joka kerta aika älyttömiä vkon poissaololle..kun eikös yleensä riidellä ja sitten sovitaan..meillä ei näin käy. Tää oli nyt ehkä kuudes reissu jonka on vuoden sisään tehny ja minä epäilen rttä keksii aina jotain mistä suuttuisin että hällä ois syy lähtee juomaan… sen mielest olis ollu ok juoda myös yhessä vaikka esim lapsen nukkuedsa. Tästä syystä minä en koskaa sit juonu mitää kun sitte hänen olis pitäny kans saada. Kyse ei o siitä että olisin sanonu ettei se saa juoda vaan siitä että sen täytyy aima viimiseen asti valehella jos on jtn ottanukki. Tai sit se on aina yks paukku..ja kun se vaan näkyy niin päälepäin ettei yks o taasen riittäny. Minä oon kotiäitinä olly nyt ja siis totaalisen jumiutunu kotia. Ja mies on aina menosa. Se joka pv lähtee jtn hakemaan tyyliin 3-4krt päivässä jotain mitä vois tehä esim kerralla ettei tuhlaantuos aikaa joutavaan ja vaikka käyttäs sen ajan lapsiin..lapsille ei o koskaa kovin nätisti puhunu eikä o niitten kans muutenka. Se saa aina nukkua pidempään. Joskus kun oon vaatinu nukkumisaamua ni se kiroaa lapsille nii kovin ettei nukkuminen o kovin mielekästä enää..no täs ny jtn mikä siis tuntuu musta kovin epäreilulta..mutta siis ongelma on alkoholi selkeesti. Ei isäihiminen lähe kotua nuinvain. Sit tulee takas ja kaikki jatkuu normina..se niillä reissuillaan ei yleensä vastaa tarkotuksella puhelimeen..joskus se on käyttäytyny aggressiivisesti jos oon esim yrittäny estää lähtemästä..hajottanu ikkunan mum autosta, vääntäny oven talosta saranoilta ja muutaman kerran muhunki pieniä mustelmia jääny..mä en tajua. Voitte arvata et oon syytä kysyny mutta ei kuulemma o mitää syytä..tai sit just vaan vituttaa jme.
mä nyt vaan jo alan näkemään tän tilanteen jo haitallisena lapsillekin kun isi voi suuttuessaa jättää perheensä oman onnen nojaan ja olla teillä tietämättömillä niinkim pitkiä aikoja..mun pitää toki pitää itteni kasassa lasten takia ja me täälä ollaan ihan normisti ja ehkä yritän keksiä jtn kivoja juttuja kun ikävöivät tietty isiä.. mä en o varmaa kolmeen vuoteen rakastanu pätkääkä ukkoa mut aatellu et jos se jostain vielä tulis. Meil normiarki sujuu, ollaan ku kaverit. Viime reissun jälkee oli mukapahoillaan kun kuuli kuinka lapsetki jo kärsii. Mut eiköhän oööu kotia käskeny työkavetin tuoda kaljaa kun oli lasten kans ja minä olin 2yötä pois, ystäviä tapaamas. Ja minä en sentään poistu kotoa muutako kerrran vuodes ja siitäki oon ilmonnu aina puoöi vuotta aiemmin..sitte oli lasten kans käyny sen alkkiksen luona. Ja juonu sieläki ainaki yhen..totuutta määristä en voi tietää kun en o ite nähny. Ja nyt sitte tosiaan häipy taas…haluaisin ihan oikeesti erota mutta jotenki käytännön asiat jarruttaa. Mä en tiiä jos teenki vain hallaa lapsille ja kun ne on toki tärkeintä mun elämässä. Anteeks kirjotusvirheet, puhelimella vaikiaa ja asioita liikaa päässä..onko järkeviä ehdotuksia mitä mun kannattais tehä, pitäskö mun keskustella jossain tästä? Oon aika ahdistunu ja oon öisin tosi peloissani ku en tiiä misä se on..