Minä petin

Minä petin

Käyttäjä Pahalainen aloittanut aikaan 30.11.2013 klo 05:09 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Pahalainen kirjoittanut 30.11.2013 klo 05:09

Olen lukenut näitä keskusteluja, koittanut hakea infoa itsestäni ja tilastani. Täällä ei tunnu kauheammin olevan aidosti katuvia pettäjiä. 🤔
Petin miestäni ja jäin kiinni. Tai alitajuisesti halusin jäädä kiinni.
Tapasin tämän miehen baarissa. Aluksi oli kysymys vain ystävän saamisesta. Se muuttui joksikin aivan muuksi. Seksin harrastaminen jäi yhteen kertaan, ja sekin oli yksi kerta liikaa! Ja sitten jäin/jättäydyin kiinni. Kiinni jääminen tapahtui kolme päivää sitten.
Nyt mieheni on (tietenkin) aivan murskana ja loukattu. 😭 Ja minusta tuntuu niin pahalta. Todella pahalta. En kyllä itsekkään voi hyvin. Minua kaduttaa niin helvetin paljon. Olen koittanut anella anteeksiantoa, luvannut etten tee sitä uudestaan. Lupasin hakea apua ongelmiini, jotka ovat johtaneet tähän hirvittävään, epäreiluun ja väärään tekoon. Hän luonnollisesti haluaisi jättää minut. Lähteä vain pois. Enkä syytä häntä siitä. Minä vain niin kovasti haluaisin, että hän ei tekisi sitä. Että hän antaisi minulle mahdollisuuden. Hän on hirvittävässä shokissa. Voinko tehdä yhtään mitään? ☹️

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 09.12.2013 klo 22:49

Pahalainen kirjoitti 8.12.2013 20:44
… Minä niin kovasti haluaisin tehdä kaikkeni, että suhteemme saataisiin toimimaan. Että siitä tulisi vielä hyvä ja onnellinen. Jotenkin vain koen, että mieheni ei tunne minua kohtaan muuta kuin vihaa ja ällötystä. Minusta tuntuu, että toivoni on täysin turhaa ja hyödytöntä. Heitänkö energiaani ja uskoani hukkaan?

Miten minä voisin tästä selvitä? Voinko minä saada apua omaan olooni? Voinko pitää kiinni toivostani?

Olo on paha, mutta toivo jota minulla on pitää minut kiinni elämässä ja auttaa jaksamaan. Edes jotenkin.

Ymmärrettävää ja täysin hyväksyttävää on että haluat tehdä kaikkesi. Mutta sinun ei tarvitse tehdä ehkä ihan kaikkea. Siihen tarvitaan myös kumppanisi haluamaan uudelleen eteenpäin sinun kanssasi joten voit mun mielestäni hyvinkin pitää kiinni itsekunnioituksestasi ja siitä että parivaljakkoon tarvitaan kaksi tahtomaan ja tekemään. Pyydä vaikka häneltä apua, miten edettäisiin.

Hae ammattiapua. Ne on sitä varten meille kaikille olemassa ja pyri rauhoittamaan tilannetta. Kumppanisi on myös vastuussa omista reaktioistaan ja omasta käyttäytymisestään aikuisena. Hae itsellesi ensin apua. Asiat alkavat siitä aueta pikkuhiljaa kun saa ulkopuoliselle puhuttua puhuttua ja siinä samalla pikkuhiljaa itselleen ääneen kerrottua mitä mieltä voisi olla tai mitä ikinä tuntemuksia aluksi tuleekaan ulos.