Minä petin

Minä petin

Käyttäjä Pahalainen aloittanut aikaan 30.11.2013 klo 05:09 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Pahalainen kirjoittanut 30.11.2013 klo 05:09

Olen lukenut näitä keskusteluja, koittanut hakea infoa itsestäni ja tilastani. Täällä ei tunnu kauheammin olevan aidosti katuvia pettäjiä. 🤔
Petin miestäni ja jäin kiinni. Tai alitajuisesti halusin jäädä kiinni.
Tapasin tämän miehen baarissa. Aluksi oli kysymys vain ystävän saamisesta. Se muuttui joksikin aivan muuksi. Seksin harrastaminen jäi yhteen kertaan, ja sekin oli yksi kerta liikaa! Ja sitten jäin/jättäydyin kiinni. Kiinni jääminen tapahtui kolme päivää sitten.
Nyt mieheni on (tietenkin) aivan murskana ja loukattu. 😭 Ja minusta tuntuu niin pahalta. Todella pahalta. En kyllä itsekkään voi hyvin. Minua kaduttaa niin helvetin paljon. Olen koittanut anella anteeksiantoa, luvannut etten tee sitä uudestaan. Lupasin hakea apua ongelmiini, jotka ovat johtaneet tähän hirvittävään, epäreiluun ja väärään tekoon. Hän luonnollisesti haluaisi jättää minut. Lähteä vain pois. Enkä syytä häntä siitä. Minä vain niin kovasti haluaisin, että hän ei tekisi sitä. Että hän antaisi minulle mahdollisuuden. Hän on hirvittävässä shokissa. Voinko tehdä yhtään mitään? ☹️

Käyttäjä Pahalainen kirjoittanut 30.11.2013 klo 11:08

Tästä erittäin epäreilusta ja erittäin typerästä teosta on seurannut se, että minun perheeni on enemmän ja vähemmän hylännyt minut. En ollut heidän suuressa suosiossaan aikaisemminkaan. Mutta nyt se viimeinenkin arvostus minua kohtaan on hävinnyt. Olen aivan varmasti ansainnut sen mieheltäni, mutta kaikilta muiltakinko?
Tulen jäämään tämän takia aivan yksin. Senkin olen varmaankin ansainnut.
Toivoisin, että olisin ollut tapahtumahetkellä viisaampi ja tajunnut tekoni kokonaisvaltaiset seuraukset... Mutta, en ollut. Ja jälkiviisaus tällaisessa tilanteessa on varmaankin, ainakin minulta, todella turhaa ja typerää.

Mieheni on todella masentunut ja todella kaukana minusta. Olen aivan varma, että hän jättää minut. Ja senkin olen ansainnut. Olen minä kuinka rikkinäinen ihminen tahansa.😭

Käyttäjä Waiting4Love kirjoittanut 30.11.2013 klo 12:37

Olet tehnyt virheen ja sinun on siitä kannettava vastuusi. Jos miehesi päättää lähteä, niin sitten hän lähtee. Väestörekisterikeskuksen sivuilla on käsitelty pettämistä pettäjän sekä petetyn näkökulmasta. Yleisohje lienee, että ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä. Hänen ei mielestäni tarvitse hyväksyä petostasi ja anteeksi antamiseen voi kulua aikaa. Oletko ehdottanut miehellesi pariterapiaa? Olisi hyvä käsitellä parisuhteenne vaikka päätyisittekin lopuksi eroon.

Sinä olet nyt pyytänyt anteeksi ja olet pahoillasi. Haluat jäädä rakentamaan uutta parisuhdetta. Muuta et voi varmaan tässä vaiheessa tehdä. Miehesi on vielä shokissa ja ei varmaan pysty vielä ajattelemaan selkeästi. Anna hänelle aikaa ja pyydä ettei tee mitään hätiköityä ratkaisua.

Käyttäjä Jurro kirjoittanut 30.11.2013 klo 13:07

Hei.

Sulla on iso työ edessä nyt, palauttaa miehesi luottamus Sinuun. Kannattaa ainakin henkisesti varautua siihen, että jos miehesi päättää jatkaa, niin voi olla vuosienkin työstäminen edessä.

Keskustelu tapahtuneesta on varmaan se asia mitä Hän haluaa. Kannattaa myös olla täysin rehellinen puheissa, vaikka asia arka on ja ehkä vaikeakin kertoa täysin kaikkea, koska jos myöhemmin paljastuu, että olet peitellyt tai kertonut asioita vähän vääristeltynä, niin se on melkein sama kuin pettäisit uudelleen, eikä todellakaan edistä sitä luottamuksen palautumista...päin vastoin. Eikä pelkästään juttelu vaan Sun pitää myös teoilla osoittaa, että haluat tosissaan korjata asiat. Esim. jos Hän haluaa lukea Sun viestejä ja muuta semmoista, niin kandee suostua..jne, kyl Sä tiedät.

Mikä Sut sitten ajoi siihen pettämiseen ja kuinka kauan se sivusuhde kesti? Sanoit, että olit aluksi vain ystävää hakemassa, mutta kyllähän pettäminen on aina tietoinen valinta ja yleensähän se kuvastaa jotain tyytymättömyyttä nykyisessä suhteessa, niihinkin asioihin kannatta varmaan pureutua?

Suosittelen myös ammattiauttajaa, mitä näitä parisuhde terapeutteja onkaan nyt onkaan, jos tuntuu ettei kahdenkesken juttelemalla pysty käymään asioita läpi.

Käyttäjä mariella kirjoittanut 30.11.2013 klo 14:49

Hei🌻🙂🌻
Luottamuksen saavuttaminen voi viedä vuosia; rikoithan sen, ajattelematta seurauksia.
Päätöksiä erosta ei tosiaan kannata tehdä tunnekuohujen vallitessa. Meillä kriisiä työstetty vuosi, minä olen se petetty.
Ja Jurro: aina vika ei ole parisuhteessa. Meillä se oli miehen oma henkilökohtainen kriisi, joka juuri tämmöisen ystäväjutun kautta johti pettämiseen. Tavallaan minut kaksoispetettiin, koska kyse oli yhteisestä tuttavastamme.
Neuvoksi voin antaa sen, että kerro kaikki suhteen tapahtumat niinkuin ne ovat menneet. Jos vielä valehtelet, et tule saamaan luottamusta takaisin.

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 30.11.2013 klo 15:32

Olet rohkea. kiitos kun kerrot tarinasi. Toisella puolella olleena ja jätettynä sanon sinulle lohdullisesti, että molemmissa osapuolissa on todennäköisesti vikaa silloin kun noin tapahtuu, eli lopeta itsesi syyttäminen kaikesta ja ala tiedostaa miksi teit niin. Mikä sinut ajoi.

Syy voi olla sinussa, mutta todennäköisemmin epätyydyttävässä suhteessa ja sinulla on oikeus sekä tiedostaa ne tunteesi että oikeus niihin tunteisiin. Joskus usein vaan teot menee ensin ja paljastaa asioita ja se on parempi kuin olla paljastamatta ja säilöä sisäänsä.

Hae ensisijaisesti apua itsellesi jos sinut on hylätty ja muutenkin. Hae ammattiapua. Perheasiainneuvottelukeskuksessa ja kriisikeskuksessa ollaan ammattilaisia tässä asiassa. Puhu luottoystäväsi kanssa. Piirrä kirjoita tunteitasi auki itsellesi. ITSELLESI, hahmottaaksesi niitä.

Ja viestitä eksällesi kohteliaasti ja varmasti että olet pahoillasi ja pyydät anteeksi ja kadut.

Anna hänelle aikaa käsitellä ja tulla vastaan, jos hän haluaa. Hän ei ehkä kykene.

Jatka elämää, syö , nuku ja käy töissä ja tapaa ystäviäsi millä tahansa tekosyyllä.

Itselleni rukous ja kirkonmeiningit antoivat mahdollisuuden itkeä suruani ja menetystä. Ihan yhtä lailla eksälläni on ollut vaikeaa, häntä on auttanut uusi suhde johon hän on hypännyt. ja arki lasten kanssa. Minä olen yksin ja jätetty. On antanut lohtua se, että hän on uskaltanut kohdata pari kertaa minut ja sen että olen mennyt aivan hajalle.

älä jää yksin!
🌻🙂🌻

Käyttäjä killekolli kirjoittanut 30.11.2013 klo 16:40

Heips
Minulla vaimo petti. Mutta ei ole katunut tekojaan. On hienoa jos katuu tekoaan ja pyytää anteeksi. Se vain täytyy osoittaa todella monta kertaa vaikka se alkaisi kyllästyttää. Kannattaa myös puhua. Varsinkin jonkun ulkopuolisen kanssa. Osoita kuinka paljon haluat toista ja ole pitkäjänteinen. Hyvä jos voitte jatkaa yhdessä. Helppoa se ei ole. Me olemme yhdessä ja ei se helppoa tosiaan ole, mutta jokainen voitettu päivä helpompaa.

Käyttäjä mariella kirjoittanut 30.11.2013 klo 16:51

Hei🌻🙂🌻
Meillä katumus tuli heti mutta kovasti sai tehdä töitä, että totuus suhteen laadusta selvisi. Siksi vielä painottaisin sitä, että älkää valehdelko rakkaillenne enää siinä vaiheessa, kun jäätte kiinni.
Siitä seuraa epävarmuus, mitkä ovat olleet todelliset tapahtumat. Tämä puolestaan pitkittää luottamuksen syntymistä. Näin meille on käynyt 😳

Käyttäjä Menolly kirjoittanut 01.12.2013 klo 00:40

Sanotaan, että kriisissä ei saisi tehdä suuria päätöksiä. Mielestäni pettäminen on yksi sellaisista tilanteista, varsinkin jos löytyy halua korjata asiat. Ehkä miehesi halu erota on vain sitä, että hän ei juuri nyt pysty käsittelemään kokemaansa tuskaa, josta sinä muistutat. Voi tehdä hyvääkin, jos mietitte asioita pari päivää erillänne.

Meillä mies jäi kiinni pettämisestä noin vuosi sitten. Aika samanlainen tilanne, kai. Yhdenillan juttu, kovassa kännissä, ei tiedä miksi teki, katui ja itki. Sovimme, että olemme viikon erossa ja palaamme sitten viikon lopulla asiaan.
Minä halusin korjata asiat heti, mies tarvitsi aikaa miettiä pystyykö enää katsomaan minua silmiin. Päätimme yrittää. Suhteemme on muuttunut, suurilta osin parempaan suuntaan 🙂

Silti, pettäminen jättää ikuiset arvet, enkä vielä tiedä voinko enää koskaan ehdottomasti luottaa mieheeni. Olen valppaampi ja enemmän varuillaan, mutta myös vahvempi.

Mitä sinä voit tehdä, on olla ehdottoman rehellinen asioista. Älä salaa, älä valehtele, niitä rumiakaan asioita. Oma mieheni on valehdellut minulle, tiedän sen mutta en ole käräyttänyt häntä, koska olen luvattomasti lukenut hänen viestejään ja sähköpostejaan. En luota siihen, että hän olisi kertonut koko totuuden pettämisestä minulle. En edes usko, että tämä oli hänen ainoa suhteensa, mutta keskityn nykyhetkeen ja tulevaan.

Joudut todistelemaan rakkauttasi ja uskollisuuttasi miehellesi uudelleen ja uudelleen, joudut tekemään valtavasti töitä. Sopikaa säännöt uudelle alulle, esimerkiksi että ette lähde yksinään juhlimaan tai että laitatte viestejä, ette juo alkoholia tai itseänne humalaan, sopikaa sellaiset säännöt jotka saavat miehesi tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Jos miehesi ei halua enää korjata asioita, et voi tehdä mitään. Silloin sinun täytyy hyväksyä hänen päätöksensä ja päästää hänet menemään. Virheistään on jokaisen maksettava, valitettavasti.

Käyttäjä Pahalainen kirjoittanut 01.12.2013 klo 11:19

Minulla on kymmenien vuosien vakava henkinen pahoinvointi takana. Minäkuvani on aivan sirpaleinen, itsetuntoa minulla ei ole lähes ollenkaan, kärsin ajoittaisesta voimakkaasta masennuksesta sekä ahdistushäiriöstä. Olen aina ollut todella suuri pessimisti. Olen koko ajan varma, että kaikki ympärilläni on valhetta tai viedään minulta hyvin pian. Melkein koko tämän ajan olen ollut hoitokontaktissa ja minulle on kokeiltu monenlaisia erillaisia lääke- ja terapiahoitoja.

Syy mikä johti pettämiseen on se, että minulla ei ole sydänystävää, minulla ei ole ystäviä oikeastaan ollenkaan. Minulla oli ennen tätä kauhuepisodia minulla oli erittäin hyvä yritys vanhemman yh-äidin kanssa. Hän vaikutti todella sympaattiselta ja hyvältä ihmiseltä. Mutta ei hänkään ollut sitä. Hän jopa vihjaili minulle, että minä voisin olla hänen sydänystävänsä, kun hänelläkään ei sellaista ollut. Minulle tuli siitä niin hyvä olo. Mutta sekin ystävyys hajosi melko voimakkailla tunnekuohuilla ja pahalla ololla.

Tämä mies johon tutustuin esitti olevansa kiinnostunut minusta jutteluseurana. Ainakin aluksi. Ja hänen kanssaan olikin oikein mukava jutella. Koin, että minua ymmärretään ja että minun mielipiteilläni ja tykkäämisenkohteilla on merkitystä. Ja hän tuntui tykkäävän samoista asioista. Minulle tuli jopa jonkinlaisena yllätyksenä hänen oikea agendansa. Mutta, ne tunneboostit mitä koin sen jälkeen... Minä jotenkin humalluin. Ja sokeuduin lisää. Tulin vieläkin tyhmemmäksi.

Minulla ei ole muita, joille puhua kun terapeutti. Ja sen kun tapaan, puran häneen vain kuukauden aikana kertyneet patoumat raivoamalla. Ei hirveämmin tule puhuttua hyvistä asioista, asioista jotka tekisivät minut onnellisesksi. Ehkäpä se kerran kuukaudessa minunlaiselleni ihmiselle on vain liian vähän. Nyt koitan purkautua täällä. Josko se auttaisi edes jotenkin. Toivon niin.

Noh, olen tässä näiden päivien aikana käynyt läpi itseäni, lähinnä kirjoittamalla. Tunnistanut itsessäni ongelmakohtia, jotka vaativat työstöä. Olen löytänyt erillaisia kokeilemattomia hoitomuotoja ja aion niitä huomenna (maanantaina) ehdottaa. Minä aidosti koen, että tämä virhe jonka olen tehnyt johtuu vain ja ainoastaan minusta. Ja siitä, kuinka koen maailman ympärilläni. On aivan hirvittävää ja niin hirveän väärin, että tajuan oikeasti mikä minua vaivaa tällaisen kautta! Ja se on vielä enemmän väärin miestäni kohtaan.

Minä olen menettämässä otteeni itseeni. Minä vihaan itseäni, niin kovin paljon. Minua pelottaa ja väsyttää. Tarvitsen apua ja tukea. Mutta monen mielestä minulla sitä on jo. Terapia, lääkäri, lääkkeet, kriisipuhelin... Mutta yksin tämä on NIIN raskasta. Minä todella rakastan miestäni. Koko sydänmeni pohjasta. Haluan korjata virheeni. Olen valmis tekemään mitä vain.

Käyttäjä chlotta kirjoittanut 01.12.2013 klo 13:34

Hei. Halusitko itse jäädä kiinni pettämisestä? Ja jos halusit niin miksi?

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 01.12.2013 klo 21:29

kiitos jakamisesta, sä tässä kerrotkin asioiden syitä omalta puoleltasi, mutta lopeta kuvitteleminen että kaikki johtuisi vain sinusta. On aina tilanteessa kahden ihmisen todellisuus, kummankin rikkonaisuus (koska ei ole rikkomatonta ehjää ihmistä olemassa) ja sitten olosuhteet (alko, yms).

Hyvä kun puet sanoiksi asioita omalta puoleltasi. Ja sieltä pohjalta tulevat myös ne tunteet, miksi et kokenut suhdettasi hyväksi, vaan hyppäsit paremmalta tuntuvan kelkkaan... Hait ehkä uudesta suhteesta jotain mitä olemassaoleva suhteesi ei antanut. Ja kun on heikoilla itse, niin siinä vahvemmallekin voi käydä. Siis armahda itseäsi. Mokia sattuu kaikille ja ne voivat paljastaa jotain arvokasta, mihin pitää kiinnittää huomiota.🌻🙂🌻

Käyttäjä Pahalainen kirjoittanut 02.12.2013 klo 06:40

Kyllä minä luulen, että loppujen lopuksi halusin jäädä kiinni. En tiedä kuinka todennäköisesti jätin läppärille auki viestienvaihdon tämän toisen miehen kanssa. Mieheni sitten luki kaikki viestit, joita olin vaihtanut tämän toisen miehen kanssa.

Minun on ollut todella vaikea olla itseni kanssa. Minä vihaan itseäni ja tekoani niin suunnattoman paljon. Minä oksetan itseäni. 😞 Enkä pysty lopettamaan itseni vihaamista. Tai sitä, että ällötän itseäni suunnattoman paljon. Kriisikeskuksessa kehotettiin, että koittaisin jotenkin, jollain tasolla, antaa itselleni anteeksi. Miksi? Minä en ansaitse anteeksiantoa. Minä ansaitsen kaiken mitä tästä seuraa. Kaiken.

Olen aivan varma, että mieheni jättää minut. Kerroin hänelle eilen, kuinka tapahtumat johtivat toiseen. Myös sen ITSE tapahtuman. Hän kokee, että tilanne koko ajan pahenee. Että koko ajan tulee uusia paljastuksia. Ja, että hän pelkää niitä tulevan vielä lisää. Ja todella pahoja paljastuksia. Minä olen kaikki paljastukset tehnyt. Ei ole enempää. Ja nyt minulla itselläni on sairaampi ja likaisempi olo kun aikaisemmin. Olen aivan tyhjä. Ja täynnä epätoivoa.

Tänään pitäisi mennä töihin tämän kaiken jälkeen. Voi olla ihan hyvä saada ajatuksia johonkin muuhun ja edes hetkeksi tämä kaikki pois mielestä. Jotenkin en vain usko onnistuvani siinä. Minua ei oikeasti kiinnosta tällä hetkellä miten minun elämälleni tai minulle käy. 😭

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 02.12.2013 klo 12:11

Moi Pahalainen. Sinulle käy nyt niin että räjähdät sisäänpäin. Olet oppinut se jostain ja voit oppia siitä pois. Kriisi tuo sinut nyt vastakkain sen asian kanssa mitä et ehkä ole uskaltanut ja jaksanut käydä aiemmin läpi. Mutta usko pois outken päässä odottaa valo. Oivallys. Ymmärrys ja lepo. Rauha siitä asiasta ja sen tulemisesta tiedostetuksi. Ja voimavaraksi elämään.

Yksi ystäväni kertoi vuosia sitten räjähtäneensä aina sisäänpäin. Implode ebglanniksi. Explode on räjähtää ulosoäin. Ja itse olen omassa kriisissäni nyt kokenut sen tuta itsessäni. On vaikeaa päästää asioita ulos ja löytää niille kimiä menneisyydestään. Mutta kun yhdenkin löytää niinhelpottaa. Eniten mun pahaan oloon on auttanut hetkellisesti piirtäminen. Tunteen oksentaminen paperille sutaten vesiväreillä yms ja siinä tups tunne onkin yhtäkkiö itseni ulkopuolella nähtävänä ja tiedostetumpana miksi suokuokka on kaivanut vatsanpohjaani ylösalaisin. Kokeile mitä tahansa luovan toiminnan keinoa ja löydä omasi. Hae apua mistä tahansa mistä saat paitsi viinasta. Minua on auttanut antamaan itselleni anteeksi se kun olen käynyt kirkossa. Siellä on paljon muitakin rikkinäisiä jotka kokevat saavansa lääkettä haavoihin. ☺️

Käyttäjä Pahalainen kirjoittanut 08.12.2013 klo 20:44

Nyt on kulunut kaksi viikkoa asian esiin tulemisesta...
Tilanne ei ole hirveämmin helpottunut mihinkään suuntaan. ☹️

Jotkin asiat ovat pahentuneet. Luulen, että sain eilen keskenmenon. Omaa vikaa... Kai?

Olen lukenut mieheni tilasta. Hänellä on todella paha traumaperäinen kriisi. En tiedä voinko auttaa häntä mitenkään... Kovasti haluaisin. Mutta en tiedä miten. 😭

Minä niin kovasti haluaisin tehdä kaikkeni, että suhteemme saataisiin toimimaan. Että siitä tulisi vielä hyvä ja onnellinen. Jotenkin vain koen, että mieheni ei tunne minua kohtaan muuta kuin vihaa ja ällötystä. Minusta tuntuu, että toivoni on täysin turhaa ja hyödytöntä. Heitänkö energiaani ja uskoani hukkaan?

Miten minä voisin tästä selvitä? Voinko minä saada apua omaan olooni? Voinko pitää kiinni toivostani?

Olo on paha, mutta toivo jota minulla on pitää minut kiinni elämässä ja auttaa jaksamaan. Edes jotenkin.

Käyttäjä Waiting4Love kirjoittanut 09.12.2013 klo 12:50

Pahalainen kirjoitti 8.12.2013 20:44

Olen lukenut mieheni tilasta. Hänellä on todella paha traumaperäinen kriisi. En tiedä voinko auttaa häntä mitenkään... Kovasti haluaisin. Mutta en tiedä miten. 😭

Voithan kertoa miehellesi, että et tiedä kuinka voisit autta, mutta että olet tässä vieressä ja autat jos vain apua/tukea osaat pyytää.