Hei.
Mieheni on rakastunut työkaveriinsa (alaiseensa, 22 v nuorempi ja myös naimisissa), ja hän kertoi tämän minulle noin kaksi kuukautta sitten. Me olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja meillä on 6- ja 7-vuotiaat lapset.
Heti kriisin alussa kävimme läpi ongelmat, mitkä olivat meidän suhteessamme olleet, ja tunnistan ne kyllä. Kuitenkin itse olin koko ajan kokenut olevani hyvin onnellinen ja onnellisessa parisuhteessa.
Nyt hän sanoo, että hän ei ole koko aikana (heidän suhteensa alkoi jouluna) halunnut erota, ja että hän ei vieläkään halua erota. Hän vain omien sanojensa mukaan taistelee omien tunteidensa kanssa, koska on ihastunut tähän toiseen.
Hän pyytää minua nyt odottamaan vielä muutaman viikon, että hän saa ajatuksensa selvitettyä. Sanoo että on todennäköistä, että hän haluaa jatkaa avioliittoa.
Tarvitsisin muiden näkökulmia tähän: onko minun todellakin järkevää jäädä odottamaan? Lapsia haluan ehdottomasti säästää joten en halua että he tietävät asiasta mitään ennen kuin on täysin varmaa, että ero tulee. Kuulostaako tällaiset puheet tutulta kenellekään? Onko tämä vain eron esiaste jossa jarrutellaan vääjäämätöntä?
Onhan se ensisilmäykseltä härskiltä kuullostavaa, että pettäjä pyytää odottamaan josko hän saattaisi muuttaa vielä mieltään ja jäädä avioliittoon, kun ei ole varma tunteistaan. Hänellä siis päätäntävalta suhteessa sinuun, vaimoonsa kuin uuteen naisystäväänkin.
Riippuu tietenkin sinusta, olisitko hänet vielä valmis ottamaan ja luottamaan vastaisuudessa, kun tulee uusi ihastus ja hän taas miettii mikä hänelle parasta muista välittämättä. Avioero on raskas muutos ja sitä on hyvä miettiä tarkkaan. Toisaalta elämä noin itsekkään ihmisen kanssa ei liene helppoa sekään.
Hei! Jos haluat pitää teidän suhteenne, silloin siitä kannattaa taistella. Onko teidän mahdollista lähteä yhdessä pariterapiaan? Yleensähän suositellaan katkaisemaan kaikki yhteys kolmnteen osapuoleen, mutta teillä se ei ilmeisesti ole mahdollista. Onko rakastuminen (tai ihastuminen) molemminpuolista kolmannen osapuolen kanssa? Onko tapahtunut muuta? Mihin olet valmis? Itse taistelen oman liittoni puolesta, vaikka mieheni on lähtenyt rakastumisensa perään. Luotan siihen, että pääsemme vielä palaamaan yhteen terapian avulla. Voimia sinulle!
Tammyka kirjoitti 3.4.2018 16:48
Onhan se ensisilmäykseltä härskiltä kuullostavaa, että pettäjä pyytää odottamaan josko hän saattaisi muuttaa vielä mieltään ja jäädä avioliittoon, kun ei ole varma tunteistaan. Hänellä siis päätäntävalta suhteessa sinuun, vaimoonsa kuin uuteen naisystäväänkin.
Riippuu tietenkin sinusta, olisitko hänet vielä valmis ottamaan ja luottamaan vastaisuudessa, kun tulee uusi ihastus ja hän taas miettii mikä hänelle parasta muista välittämättä. Avioero on raskas muutos ja sitä on hyvä miettiä tarkkaan. Toisaalta elämä noin itsekkään ihmisen kanssa ei liene helppoa sekään.
Niinhän se on kyllä. Pienten lasten takia tässä koitan punnita ja myöskin olla täysin varma siitä, että ero on ainoa mahdollinen ratkaisu ennen kuin otan sen askeleen.
Ihan pihalla kirjoitti 3.4.2018 20:15
Hei! Jos haluat pitää teidän suhteenne, silloin siitä kannattaa taistella. Onko teidän mahdollista lähteä yhdessä pariterapiaan? Yleensähän suositellaan katkaisemaan kaikki yhteys kolmnteen osapuoleen, mutta teillä se ei ilmeisesti ole mahdollista. Onko rakastuminen (tai ihastuminen) molemminpuolista kolmannen osapuolen kanssa? Onko tapahtunut muuta? Mihin olet valmis? Itse taistelen oman liittoni puolesta, vaikka mieheni on lähtenyt rakastumisensa perään. Luotan siihen, että pääsemme vielä palaamaan yhteen terapian avulla. Voimia sinulle!
Olen itsekin ajatellut, että haluan taistella, mutta nyt on kaksi kuukautta mennyt ja minusta tuntuu, etten enää jaksa. Sovittiin, että vappuun mennessä tehdään päätös. Pariterapiassakin on käyty kerran.
Rakastuminen on molemminpuolista ja sen lisäksi on tapahtunut suutelemista, jos miehen puheisiin on uskominen.
Voi myös olla, että on tapahtunut muutakin kuin suutelua, mutta sitä ei tietenkään voi sinulle kertoa...
Anteeksi, kun olen näin kyyninen. Meillä tällainen työkaverin kanssa höperehtiminen alkoi nelisen vuotta sitten. Miehen oma ikäkriisi kenties ja kotona se tylsä arki (ja nalkuttava akkakin vielä 😋 ). Menivät siinä pettämisessä kyllä ihan loppuun asti, vaikka minulle kerrottiin siloiteltuja juttuja. Eli valehdeltiin... Se on ollut ehkä se kurjin juttu minulle hyväksyä tapahtuneeksi.
No, parin vuoden seikkailun jälkeen sain vihdoin tarpeekseni. Nyt siis olemme edelleen yhdessä ja naimisissa. Yli 30 vuotta yhteistä elämää ja yhteiset jo aikuiset lapset... ei niitä ollutkaan niin helppo jättää taa (miehenkään siis). Asuimme puoli vuotta erillään, kun sain lopulta sen verran järkeä OMAAN päähäni, ettei minun tarvitse sietää moista kohtelua, jossa mies ei tiedä mitä haluaa. Jos hän olisi oikeasti halunnut tämän uuden naikkosen ja siihen naisen lapset ja muun hässäkän kylkiäisenä, hän oli vapaa valitsemaan niin. Erokin meillä oli vetämässä. Minä laitoin sen lopuksi vireille.
Palasimme yhteen. Luottamus? No jaa, jääköön ukko kiinni jostain tällaisesta vielä, se on pysyvät hyvästit sitten. On arvostettava sen verran itseään, ettei alistu kynnysmattokohteluun, niin rankkaa kuin siinä tunteiden vuoristoradassa kaiken epätietoisuuden ja loukattujen tunteiden keskellä onkin. Periaatteessa minun on kai mieheeni luotettava, mutta en ole enää naiivi. Vahvempi nainen kaiken jälkeen kylläkin.
Aikoinaan sain täältä valtavasti tukea ja voimiakin peilata omaa tilannetta. Tajusin, että pettämistä tapahtuu PALJON ja että siitä voi selvitä, kun ymmärtää elää omaa elämäänsä eteenpäin. Tukea kannattaa hakea itselleen kriisivaiheessa. Ja sen verran kokemus satuttaa, että edelleenkin käyn täällä lueskelemassa kohtaloita...
😳
Voimia ja tsemppiä! Sinä selviät ☺️❤️
1Maisa kirjoitti 7.4.2018 14:58
No, parin vuoden seikkailun jälkeen sain vihdoin tarpeekseni. Nyt siis olemme edelleen yhdessä ja naimisissa. Yli 30 vuotta yhteistä elämää ja yhteiset jo aikuiset lapset... ei niitä ollutkaan niin helppo jättää taa (miehenkään siis). Asuimme puoli vuotta erillään, kun sain lopulta sen verran järkeä OMAAN päähäni, ettei minun tarvitse sietää moista kohtelua, jossa mies ei tiedä mitä haluaa. Jos hän olisi oikeasti halunnut tämän uuden naikkosen ja siihen naisen lapset ja muun hässäkän kylkiäisenä, hän oli vapaa valitsemaan niin. Erokin meillä oli vetämässä. Minä laitoin sen lopuksi vireille.
Hei! Kun asuitte erillään, asuiko miehesi uuden naisensa kanssa vai yksin? Miten päädyitte takaisin yhteen? Hienoa kuulla, että miehesi valitsi sinut ja pitkän liittonne. Sitä toivon omalle kohdallenikin, mutta usko horjuu harva se päivä.
Ihan pihalla kirjoitti 7.4.2018 18:15
Hei! Kun asuitte erillään, asuiko miehesi uuden naisensa kanssa vai yksin? Miten päädyitte takaisin yhteen? Hienoa kuulla, että miehesi valitsi sinut ja pitkän liittonne. Sitä toivon omalle kohdallenikin, mutta usko horjuu harva se päivä.
Nämähän eivät taida olla mitään parin kuukauden prosesseja, kun selvitellään elämän jatkoa yhdessä tai erikseen. Muistan, että se oli tosi raskasta aikaa. Pari kertaa "heitin" miehen pihalle ja aina luvattiin katkaista välit naikkoseen. Ehkä hän niin yritti tehdäkin, mutta kummasti tilanne luisui aina uudelleen kolmiodraamaksi. Jossain vaiheessa tämä tahollaan vielä naimisissa ollut nainen soitteli minullekin 🙄 ja usko horjui mieheen ja kaikkeen muuhunkin moneen otteeseen! Laitoimme minun vaatimuksestani osituksia ja muita järjestelyjä paperille, koska avioehtoa meillä ei tietenkään ollut. Koska aina uskollisia ja kuolemaan saakka oli aikanaan tahdottu... 😋 Ei vain edelleenkään todentunut miehelle, että meillä menee ihan todella heikosti.
Mutta kun lopullisesti mies törppöili, mittani tuli täyteen ja minä muutin pois, koska hän ei suostunut lähtemään yhteisestä kodistamme. Ja miten päädyimme takaisin yhteen? Mies oli sinnikäs alun kipuiluvaiheen jälkeen. Hän huomasi, että hänen alkoholinkäyttönsä ei ollutkaan hallinnassa, vaikka siitä aiheutuneet erimielisyydet minun kanssani oli "syy" hakeutua seikkailuun... Sovimme myös muutamista periaatteista tässä "uudessa" elämässämme, jolla voisimme yrittää korjata liittoamme. Ihan ehdoton edellytys oli ja ON, että tähän naikkoseen ei olla enää MISSÄÄN yhteydessä. Jos saan tällaista selville, en keskustele enää mistään. Ja reilu vuosi on nyt mennyt melko ok. Mutta viimeksi tänään kävimme parisuhdekeskustelua...
Että uusien tapojen hakemista ja kompromissien tekemistä se on edelleen. Mutta mitä vain en enää siedä muutenkaan. Minun ei tarvitse ja mieheni tietää sen myös... 🙂👍 Hän töppäili ja korjausta teemme yhdessä. Yksin en korjaile enää mitään ☺️❤️
Maisa, olitteko siis yhdessä kaksi vuotta vielä pettämisen jälkeen? Itse olin myös päättänyt jaksaa sinnitellä, mutta tänään mittani tuli täyteen, ja pyysin miestäni muuttamaan pois. Olo on vielä tänään hyvin epätodellinen mutta jotenkin helpottunut. Se paha olo, möykky mahassa ja ahdistus on poissa ja tilalle on varmaan tulossa suru, mutta tällä hetkellä tuntuu oikeastaan melko hyvältä.
Lapset (6&7) eivät vielä tiedä mitään, ja se kyllä mietityttää paljon. Jossain vaiheessa se keskustelu on pakko käydä 😢
Mikaela2 kirjoitti 7.4.2018 21:30
Maisa, olitteko siis yhdessä kaksi vuotta vielä pettämisen jälkeen? Itse olin myös päättänyt jaksaa sinnitellä, mutta tänään mittani tuli täyteen, ja pyysin miestäni muuttamaan pois. Olo on vielä tänään hyvin epätodellinen mutta jotenkin helpottunut. Se paha olo, möykky mahassa ja ahdistus on poissa ja tilalle on varmaan tulossa suru, mutta tällä hetkellä tuntuu oikeastaan melko hyvältä.
Lapset (6&7) eivät vielä tiedä mitään, ja se kyllä mietityttää paljon. Jossain vaiheessa se keskustelu on pakko käydä 😢
Kyllä, kaksi vuotta siitä, kun sain tietää. Näin siis viestejä ja minulle kerrottiin sen olevan vain "hyvää työkaveruutta". Enhän voinut uskoa muuta, koska olimme aina olleet yhtä mieltä siitä, että saamme sanotuksi, jos tuntuu huonolta parisuhteessamme. Kaikenlaista yhteisiin vuosiimme oli jo valmiiksi mahtunut, mutta ei mitään näin tuhoavaa. Puolitoista vuotta meni tässä naiivissa kaveruusharhassa...
Kun fyysinen pettäminen sitten selvisi ja meni minulle tajuntaan asti, vein erohakemuksen. Olihan sitä siis ollut jo koko sen puolitoista vuotta... Takkusimme vielä puoli vuotta yhdessä lupausten ja yrittämisen suossa, mutta eipä siitä näin jälkikäteen ollut hyötyä. Ja kun ei mies muuttanut, hänhän sai siis arjen ja seikkailun, minä muutin. Ja tottakai se toi surun, mutta myös helpotuksen.
No nyt voi tietenkin kysyä, että tuollaisen valehtelun yms. jälkeen, miten edes olemme taas yhdessä. Yhteinen historia ja ENIMMÄKSEEN hyvät vuodet painavat paljon. Ihmiset tekevät virheitä, mutta oleellista onkin, mitä niistä opitaan. Miehellä oli selvästi henkilökohtainen ikäkriisi ja lapsemme olivat aikuistumassa. En häviä mitään, jos haluan katsoa tämän kortin vielä, mutta sellaista kahden vuoden mankelia en todellakaan enää aio käydä läpi. Haluan korjata rooleja, joihin olimme ajautuneet avioliitossamme. Mutta miehen pitää aidosti haluta myös. Toistaiseksi näyttää siltä.
On surullista, että mukana on pieniä lapsia. Erillään asuminen näyttää kyllä jotain. Meille parisuhdeterapeutti suosittelikin sitä jossain vaiheessa, mutta "aika ei ollut kypsä". Toki silloin toinen voi vapaasti olla uuden ihastuksensa kanssa, mutta näyttäähän se myös vuoroarjen sujumisen. Parasta olisi, jos petturipuoliskokin pystyisi selvittämään ajatuksiaan siitä, mitä todella aikoo, ilman että ihana ystävä on jatkuvasti saatavilla... Lapset pärjännevät, kun saavat kokemuksen, että he ovat turvassa ja heitä rakastetaan. Tähän voisi vielä lisätä kommentin pettäjien itsekkäästä tavasta ajatella, mutta antaapa olla 😉
Puhuminen on tärkeää. Toivon teille kaikkea hyvää. Olette upeita, älkää missään vaiheessa unohtako sitä!😍
Kiitos viestistäsi Maisa.
Meillä on nyt tapahtunut niin, että sen jälkeen kun pyysin miestäni muuttamaan pois, hän tuli muutaman päivän kuluttua kotiin ja ilmoitti että on katkaissut suhteen toiseen naiseen, ja että hän haluaa satsata minuun täysillä. Hotellissa vietetty aika oli kuulemma ollut ravisuttava kokemus.
Olin tietysti valtavan helpottunut ja iloinen, mutta kovin ristiriitaiset tunteet on minulla edelleen. Tästä ilmoituksesta on nyt viikko aikaa.
Uskallanko heittäytyä, avata sydämeni uudelleen?
Mistä tiedän, että hän ei tapaa toista naista kuitenkin salaa?
Huokaus. Ei ole helppoa...
Kuitenkin olen nyt päättänyt antaa miehelleni ja meidän avioliitolle vielä mahdollisuuden, päätän luottaa ja heittäytyä.
Mieheni haluaisi olla tämän kakkosnaisen kanssa ystävä, sillä tavalla että eivät tapaa muuta kuin työpaikalla, ja joskus voivat soitella toisilleen. Onkohan tällainen mahdollista!?
Vastauksen viimeiseen viestiisi varmasti tiedätkin... Ehdoton edellytys on, että kaikki yhteydet katkaistaan kolmanteen osapuoleen. Väestöliiton sivuilla on hyvä yhteenveto sekä petetylle, että pettäjälle siitä miten akuutissa tilanteessa toimitaan.
Meillä terapeutti aloitti kysymällä jatkuuko suhde. Jos vastaus olisi ollut kyllä, terapeutti ei olisi voinut jatkaa meidän kanssamme. Joku täällä sanoi, että kahteen ikkunaan ei voi katsoa samaan aikaan.
Miehen on valittava. Olen tässä ihan oman kokemuksenikin pohjalta jyrkkä. Meillä mies pyristeli pitkään tunnemyrskyissään eikä osannut päättää mitä tekee. Jaksoin onneksi vaatia, että täytyy joku päätös tehdä. Sen jälkeen vasta pystyimme aloittamaan parisuhteen käsittelyn ja selvittelemään onko meistä mihinkään vai erotaanko.
Käsittääkseni ammattilaistenkin ohje on, että toiseen on yhteydenpito katkaistava totaalisesti ja tilanne rauhoitettava. Jos sitten päädytte eroon ja tuo rakkaus on edelleen ajankohtainen, sittenhän mies on vapaa menemään. Mutta kriisin selvittelemisen aikana on yhteydet oltava totaalisesti poikki.
Niin, ja ymmärrän sen vaikeuden, meillä miehellä oli suhde työkaverin kanssa ja näkevät kyllä edelleen päivittäin. Yhteisiä projekteja ei ole, mutta kyllä minua edelleen kalvaa että päivät kuluvat samoissa paikoissa.
Kiitos vastauksestasi Muruset! Kuinka kauan sun mies kamppaili ennen kuin sai päätöksen tehtyä? Tämä on niin uskomattoman raastavaa, tuntuu että sitä ei jaksaisi millään ☹️ Mutta en millään haluaisi myöskään erota enkä haluaisi itse tehdä sitä päätöstä hänen puolestaan.
Noh, sanoi kolmen kuukauden jälkeen, että tuo toinen ei ole vaihtoehto mutta lopullinen päätös ja yhteydenpito ja käsittääkseni tunteet loppuivat vasta puolen vuoden kohdalla kun multa meni hermo ja laitoin avioeron vireille. Silloin sai vasta sanottua, että ei halua erota ja haluaa jatkaa minun kanssani.
No huh Muruset, miten ihmeessä selvisit tuosta puolesta vuodesta. Mun mies on sanonut koko ajan ettei halua erota, mutta sitten välillä että harkitsee eroa mahdollisuutena kuitenkin. Ja että ero on ainoa mahdollisuus, jos en muuten salli että hän tapaa tätä sielunkumppaniaan. Puhuu myös asoista, joita hän suunnittelee meille yhteisesti vuoden päähän!? Vaikuttaa siltä, että koko mies on jonkinlaisessa sumussa. Mulla on nyt sellainen olo, että on vaan pakko jotenkin saada itselle ja lapsille sellainen olotila, missä tämä mun miehen ongelmointi ei ole läsnä. Haluaisin elää päivä kerrallaan ihan normaalia arkea ja hengittää vaan..